Miten pysyy katto pään päällä?
Katja HuovinenVuonna 2010 lumikinokset yllättivät eurotalvien jälkeen, ja kiireisimmät julistivat ilmaston lämpenemisen peruutetuksi, kunnes jussin jälkeen alkoivat helteet. Suomessa on ollut asumisen kannalta kiinnostava vuosi, joka on herättänyt pohtimaan, miten meidän torppamme pitäisi suojata tulevalta.
Hanki ja jää
KUVA: Flickr / Dave S.
Vuosi 2010 kääntyi alulleen komeiden kinosten keskellä. Lumi on ongelmista pienin, sillä pohjoiseen ilmastoon suunnitellut rakennukset kestävät yleensä hyvin lumikuormaa. Nyrkkisääntönä pidetään, että riskiraja lähestyy vasta jos katolla on yli 80 cm lunta. Hätävarjelun liioittelu pääsi valloilleen mediassa, ja viime talvena toistasataa tee-se-itse-miestä joutui sairaalahoitoon katolta pudottuaan.
Pitkä kuuma kesä
Suomessa on totuttu sanomaan ettei lämmin luita riko, mutta tänä kesänä tuulettimet loppuivat kaupoista, samoin ilmastointilaitteet ja ilmanviilentimet, vaikka monen mielestä Pohjolassa ei voi olla liian kuuma. Itse voisin kehuskella, että Italiassa lämpimään tottuneena kestän hyvin kuumaa, mutta todellisuudessa lienen tottunut paahteeseen jo opiskeluvuosien roihuvuorelaiskaksiossa, jonka isot ikkunat antoivat suoraan etelään, korkealla puunlatvojen yläpuolella.
Tehokkainta olisi ehkäistä liikalämpöä jo suunnitteluvaiheessa, mutta passiivitaloista kopioidut akvaariomaiset viherhuoneet ja isot etelänpuoliset ikkunat keräävät lämpöä myös kesällä, mikäli suunnittelussa ei olla ymmärretty ehkäistä sitä. Rakennuksen suojaaminen kuumalta on tehokkainta silloin, kun varjostava elementti on ikkunoiden ulkopuolella: lasipintoja voidaan varjostaa lipoilla, säleiköillä tai istutuksilla. Ikkunan sisäpuolisilla verhoilla tai ikkunalasien väliin sijoitetuilla sälekaihtimilla ei ihmeitä saa aikaan, mutta jotain kuitenkin. Tärkeintä on laittaa luukut kiinni päiväksi ja avata ikkunat selälleen auringon laskettua; mahdollisuus läpituuletukseen saa rakennuksen viilenemään edes yöksi. Sitä ei tosin kaikissa kerrostaloasunnoissa ole, sillä pohjat ovat syntyneet toisenlaisen logiikan tuloksena.
Riittävä eristys suojaa myös lämpimältä, mutta erotuksena kylmäeristyksestä lämpimissä maissa – ehkä siis myös Suomessa – merkittäväksi muuttuu lämmönjohtokertoimen lisäksi rakenteen massa. Hirsitalo on viileämpi kuin kutterinpurulla eristetty lautatalo, puukuitulevy tehokkaampaa kuumuutta vastaan kuin polystyreeni. Lämmön kertymistä rakenteesen vähentää tuulettuva katto, viherkatto, tai vanhanajan turvekatto.
Jos taloa ei saa pysymään viileänä, niin sitten sitä pitää viilentää – tai hikoilla. Tuuletin ei varsinaisesti viilennä, mutta jäähdyttää nopeuttamalla hien haihtumista pinnasta. Vesikiertoista lattialämmitysjärjestelmää voi käyttää myös jäähdytykseen. Maalämpöasentajat tarjoavat maaviileää, joka yksinkertaisimmillaan passiivirakentamisessa tarkoittaa korvausilman ottamista talon varjoisella puolella kukkapenkin alta kulkevasta ilmanottoputkesta – tai luolista, kuten teki italialainen arkkitehti Andrea Palladio 1500-luvun puolessavälissä huviloissa Costozzassa lähellä Vicenzaa. Tuloilman jäähdytyksen voi suunnitella koneellisen ilmanvaihdon yhteyteen. Ilmalämpöpumppuja voi käyttää viilentämiseen, vaikka siinä kuluvat nopeasti lämpöpumppua hankittaessa säästyviksi lasketut energia ja eurot. Ehkä ensi kesänä on viileämpää.
Vuosi sitten Pietarissa kiinnitin huomiota arvorakennusten julkisivuun tyrkättyihin ilmalämpöpumppujen ulkoyksikköihin, jotka myös Italiassa ovat olleet rakennussuojelun vitsauksena jo vuosia. Tänä vuonna havaitsin niitä myös helsinkiläisissä rintamamiestaloissa, tunnollisimpien häveliäästi marjapensaaseen piilottamina.
Äärisäät riepottelevat
KUVA: YLE.fi / Päivi Palosaari
Viikkojen helteitä seurasivat Suomessa trombit, ukkoskuurot ja myrskytuuli, Euroopassa ja maailmalla riehuivat raekuurot, maanvyörymät, metsäpalot ja tulvat. Joskus vika on ihmisessä, joka on rakentanut liian lähelle jokiuomaa, hakannut metsät rinteiltä, asfaltoinut maanpinnan niin ettei sadevesi pääse imeytymään maaperään.
Kansanrakentaminen on yleensä käyttänyt paikalliseen ilmastoon sopivia kattomuotoja – tai paikallisesta materiaalista vähillä kustannuksilla syntyviä katteita, jotka voi nopeasti uusia hirmumyrskyn mentyä. Kaikkeen ei kuitenkaan pysty varautumaan.
Haja-asutusalueilla ja teknomökeillä olisi kaukaa viisasta taata rakennukselle jonkinlainen energiaomavaraisuus hätävaraksi, kun sää katkoo sähkölinjoja. Että olisi edes takka omakotitalossa, ja hellettä pääsisi pakoon perunakellariin.
Reader Comments (3)
niin totta! tästä aiheesta näkee suomessa liian harvoin juttuja.
tässä linkki vuoden vanhaan jenkkijuttuun. siinä puhutaan floridasta, mut musta noi jutut pätee myös suomen olosuhteissa.
http://www.treehugger.com/files/2009/06/is-energy-saving-weatherization-worth-it.php
sit oon nähny juttuja (en valitettavasti löydä linkkiä tähän hätään) siitä, et esim. kaliforniassa on menty jo liian pitkälle rakennusten eristämisen kanssa. tästä on seurannu se, et sisäilman laatu on kärsiny. miten mulle tulee ihan 70-luku ja öljykriisi mieleen...
Kattojen lujuuslaskelmissa käytetään tosiaan metrin molemmin puolin olevia lumipaksuuksia ja vielä varmuuskertoimilla höystettynä. Yleensä katon romahtamisen syynä on kuitenkin rakennusvirhe eikä lujuuslaskelmien riittämättömyys. Lumen luonnilla katolta on toinenkin pointti: katolle syntyvän veden minimointi. Harva katto romahtaa runsaslumisenakaan talvena, mutta katto voi hyvinkin alkaa vuotaa sulavan lumen vuoksi.
Tuo rakenteiden massiivisuus on kyllä ihan hyvä pointti lämpöhuippujen tasaamisessa, ja olen tosi iloinen, että otitte sen esiin! Tosin sillä, onko talo tehty hirrestä vai laudasta ja onko siinä käytetty puukuitulevyä vai polystyreeniä, ei ole juurikaan merkistystä. Erojen saamiseksi täytyy liikkua paljon rouheammassa skaalassa, akselilla kivitalo vs. puutalo vs. teräs-lasi-talo. Ja varsinkin toimistotalojen ja julkisten rakennusten osalta näitä asioita ei ole juurikaan julkisuudessa ruodittu.
Vaikka juttu keskittyi aika paljon talojen jäähdyttämiseen, täytyy kuitenkin muistaa, että lämmittäminen on edelleen Suomen leveysasteilla merkittävin kakku rakennusten energian kulutuksessa (ja koko Suomen energian kulutuksessa). Lämmön talteenotto, fiksut lämmitysmuodot, kaavoitus ja kunnallistekniikan ratkaisut sekä olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen - sisäilman laadusta ja terveellisyydestä tinkimättä - ovat oikeasti merkittäviä juttuja ympäristön, yhteiskunnan ja energiatalouden kannalta.
Kiitos, hyvä juttuaihe, vaikka jäinkin kaipaamaan hieman tarkempaa porautumista taustoihin.
Oikein: sulava lumi tihkuu pikku hiljaa rakenteeseen myös monessa sellaisessa paikassa joka kestää kaatosateen.
Puukuidun ja polystyreenin välinen ero näkyy siinä kuinka nopeasti rakenteen ulkopinnan lämpöhuippu siirtyy rakenteen sisäpintaan, eli onko sisällä kuuminta kello 16 iltapäivällä vaiko kahdelta yöllä jolloin sitä voi kompensoida avaamalla ikkunan. Valtavan isoa eroa puutalon ja tiiliverhoillun puutalon välillä ei ole, todella massalla toimivia rakenteita ovat keskiaikaiset kivikirkot, luola-asunnot ja maakellarit :) Ja joo, ne lasitoimistot on melkoisia energiasyöppöjä myös kesällä.
Tiiviissä talossa jää vaihtoehdoksi tehokas ilmanvaihto, joka käytännössä tarkoittaa lämmön talteenottavaa koneellista. Tai korvausilman passiivisesti esilämmittävää/jäähdyttävää painovoimaista ilmanvaihtoa, jossa harakoille menevää lämpöä kompensoidaan (trombe-seinä ym.).