Yrittäjä Tarja Castel on toiminnan nainen

Tarja Castelia voi hyvällä syyllä kutsua ekotiukkikseksi: hän ei osta vaatetta, elintarviketta tai edes ravintola-annosta tietämättä sen alkuperää ja taustoja. Samaa linjaa hän vetää myös yrittäjänä. Oman liikkeen tuotteet valitaan tiukoilla kriteereillä niin työolojen (tanskalaiselta Milibe-tuotteiden valmistajalta hän sai tiedot työntekijöiden palkoista ja eläke-eduista!) kuin laadunkin suhteen. Hän lupaakin palautusoikeuden ilman aika-rajoja, jos tuotteen laatu ei vastaa sille asetettuja odotuksia. Esimerkiksi lastenvaatteiden tulisi kestää käytössä useammalla lapsella. 

Miten sait ekoherätyksesi? 

- Pikkuhiljaa, aloin kiinnittää huomiota ruoan puhtauteen raskaana ollessani, sen jälkeen mukaan tulivat iholle laitettavat tuotteet (kosmetiikka, lapsen rasvat jne.) ja ihan viimeksi olen perehtynyt tekstiilipuoleen. Lastenvaatteet olivat ensin syynissä ja pikkuhiljaa koko teollisuuden hämäräpuoli alkoi selvitä. Nyt en ostaisi itsellenikään vaatteita, joiden alkuperää en tiedä.

- En koe koe ekologisia valintoja edes taakaksi, vaan olen löytänyt oman tapani hankkia tietoa ja tehdä ostoksia.

Sinä olet perheellinen nainen. Mihin mielestäsi lapsiperheen kannattaa kiinnittää huomiota kulutusvalinnoissaan?

- Kaikessa kuluttamisessa tulisi ottaa huomioon kolme asiaa: eettisyys, puhtaus ja ympäristöystävällisyys eli kulutuksen aikaansaama hiilijalanjälki. Lisäksi valintoihin vaikuttavat taloudelliset näkökulmat.

- Lihan ja eläinperäisten tuotteiden tehotuotanto on yksi  nyky-yhteiskunnan räikeimmistä häpeäpilkuista ja pelkään, että ilman suurimuotoista boikottia tilanne ei tule paranemaan. Viimeisimmät Oikeutta Eläimille -järjestön kuvaamat videot sikatuotannosta saivat aikaan sen, että lihansyöntipolitiikka perheessämme selkiytyi olennaisesti: syömme vain ja ainoastaan luomulihaa ja vielä mieluummin sellaista, jonka tuotantoketjun tunnemme yksityiskohtaisesti. Riista on ekologinen ja eettinen vaihtoehto niille, jotka pitävät kasvissyöntiä liian kaukaa haettuna vaihtoehtona.

- Toinen asia on puhtaus niin elintarvikkeissa, kosmetiikassa ja vaatteissa. Suosin luomua aina kun mahdollista ja jos tarjolla on luomu ja reilun kaupan versio niin se on valintani.

- Huomioni kiinnittyy ostohetkellä myös tuotteen pakkaukseen: kuinka paljon kierrätykseen kelpaamatonta materiaalia on kääritty tuotteen ympärille. Esimerkiksi fetajuuston saa ohuessa muovikääreessä tai muovipurkissa, jossa on sisällä toinen muovipurkki ja vielä sihti ja ties mitä muuta, kaikki kierrätyskelvotonta muovia, joka maatuu tuhansien vuosien ajan. Vältän kaikessa muovisia (kierrätykseen kelpaamatomia) pakkauksia ihan viimeiseen asti, mansikatkin ostan torilla omaan kippoon.

- Vaatteet ja lelut ovat erikoistarkkailussa. Sen lisäksi, että valitsen ympäristöystävälliset ja myrkyttömät vaihtoehdot, kiinnitän huomiota myös valmistusmaahan ja tarvittaessa valmistukseen liittyviin sertifikaatteihin. Luomupuuvillainen vaate, joka on valmistettu Suomessa tai vaikka Saksassa ei kaipaa sertifikaatteja valmistuksen osalta mutta vastaava tuote "made in Bangladesh" -merkinnällä onkin jo toinen juttu. Pääsääntöisesti kannattaa tarkistaa sekä materiaali (alkuperä ja käsittely) sekä valmistukseen liittyvät seikat (työolot). 

Onko luomun ja ekologisten vaihtoehtojen suosiminen rikkaiden ja hyvätuloisten etuoikeus?

- Väite pitää hyvinkin paikkansa, mutta ongelma on silti toisaalla: jos jätämme keskustelun ulkopuolelle kaikki ihmiset, joiden maksukyky ei yksinkertaisesti riitä tekemään terveydelle ja ympäristölle edullisia valintoja ja keskitymme keskustelemaan valinnan mahdollisuudesta niiden ihmisten keskuudessa, joiden maksukyky on riittävä, pääsemme keskustelussa pidemmälle. Kumpi on loppupeleissä tärkeämpää, uusi kotiteatteri vai puhdas ruoka, joka ei saastuta sen enempää Itämerta kuin meitä loppukäyttäjiäkään? Etelän matka vai eettisesti tuotettu ja laadukas liha illallispöydässä? Uusi upea sohvakaluste vai luomupuuvillaiset lastenvaatteet alle tuotantokustannusten tuotettujen H&M-vaatteiden sijaan? Kyse on hyvin tavallisista arjen valinnoista.

Aina kyse ei ole edes hinnasta, vaan myös asenteissa on vikaa.

- Kehuskelemme, kun saamme jotain tuotetta kaksin kappalein ja halvalla, vaikka olisimme tarvinneet vain yhden, jos sitäkään. Koko kuluttamisen pohja on määrässä eikä laadussa: tavaran määrä kasvaa ja tunne elämänhallinnasta katoaa. Tiedämme, että suunta on väärä, muttemme oikein osaa toimia toisinkaan.

Mistä löydät tietoja tuotteiden alkuperästä ja ekosertifikaateista?

- Tämä on hankalaa, koska EU:n myötä valmistusmaata ei enää tarvitse ilmoittaa ja valitettavan usein tuotteiden myyjät eivät ole tietoisia myymiensä tuotteiden alkuperästä. Omalta kohdaltani kyseenlainen tuote jää usein hankkimatta. Ostankin tuotteet usein ekologisiin tuotteisiin erikoistuneista liikkeistä tai vaihtoehtoisesti haen jotain tiettyä merkkiä, jonka tiedän täyttävän vaatimukseni.

Miten tunnistat luotettavan laatu- tai ekotuotteen? Mitä kannattaa tutkia tuotetiedoista?

- Ekologisuus ei ole sinällään tae laadusta: luomupuuvillaa on saatavilla kaikissa laatuluokissa ja kuten muidenkin tuotteiden osalta, myös ekotuotteista löytyy laadukkaita ja vähemmän laadukkaita tuotteita. Usein laadukas tuote maksaa enemmän kuin huonompilaatuinen tuote. Esimerkiksi tencel (lyocell) voi hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä olla maailman ekologisin materiaali mutta väärin prosessoituna sen työstäminen kuluttaa paljon vettä ja vaate voi lopulta osoittautua laadultaan huonoksi. Tuotetiedot eivät itsessään kerro vaatteen laadusta vaan se on todennettava vaatetta tunnustelemalla ja kokeilemalla. Jos vaate ei kestä käyttöä, tulee se voida palauttaa ostopaikkaansa. 

Miten vaikea on yhdistää kannattava yrittäjyys ja kestävä kehitys?

- Yrittäjyys ja eettisyys sopivat yhteen oikein hyvin! Vastuullisuus on mielestäni ainoa mielekäs ja luonnollinen tapa toimia. Ekologisuus ja eettisyys ovat kaiken kaikkiaan järkeviä asioita: elämme luontoa ja ihmistä kunnioittaen riippumatta siitä, kuinka kaukana meistä valintojemme vaikutukset tuntuvat. Kuvittelemalla halpojen kulutustuotteidemme tuotannon lähelle meitä huomaamme, kuinka absurdia nykymeno on: elämme ikäänkuin siirtomaaherroina ostaen tuotteita, jotka on valmistettu usein jopa orjatyövoimaan rinnastettavissa oloissa. 

- Elokogisuus (vastuu ympäristöstämme), eettisyys (kunnioitus kaikkea elämää kohtaan) ja kaiken kaikkiaan vastuun ottaminen ovat asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista ja mielekästä. Olipa kyse sitten yrittäjyydestä tai mistä tahansa muusta elämään liittyvästä asiasta.

 

Mikä on viimeksi saanut sinut iloiseksi?

- Helsingin kaupungin päätös siirtyä luomuruokaan, etenkin koska omat lapset syövät päivittäin päiväkodissa ja koulussa! Käyttämäni kuntosalin olen myös saanut luopumaan muovisista saunapefleteistä. 

Entä suututtanut?

-  Esimerkiksi Arabian asuinalueen luomuvalikoimien heikentyminen K-marketin kauppiasvaihdoksen myötä. Aionkin ottaa yhteyttä kauppiaaseen ja vaatia parempaa luomuhedelmien- ja vihannesten tarjontaa.

Kerro vielä TOP 10 tuotteesi:

1. Kotimaiset luomumarjat (joita on valitettavan harvoin myynnissä yhtään missään).
2. Nikkilän luomujauhot, erityisesti ohukaisjauhoseos (ruis-, ohra- ja vehnäjauho).
3. Laveran tuoksut.
4. Kuyichin farkut.
5. Swedish Hasbeensin kengät.
6. Ims&Elfs farkut lapsille.
7. Couleur Caramel -kosmetiikka (etenkin sen peitevoide).
8. Ole Hyvä -tuotteet (siivousaineet, shampoot).
9. Aurinkolamppu, joka latautuu päivisin auringossa ja valaisee illalla kauniisti.
10. Kirppisostokset kotiin: vanhat lasit, teevadit, peitot ja räsymatot.

Pssst. Tarja vihjaisi, että lokakuun aikana avataan lifestyle-myymälä, jonka perustukset on rakennettu samoille arvoille kuin viime huhtikuussa avattu House of Eco -portaali. Tarjolla on tuotteiden lisäksi erilaisia palveluja sekä yrityksille että yksityisille kuluttajille. Jee!