Uniikki Ainokainen kestää aikaa ja katseita
Viivi
Netta Kervinen, 26, haluaa, että kestävä kehitys ja korkealuokkainen design kulkevat käsi kädessä. Siinä hän on onnistunut: Kervisen suunnittelema Ainokainen pääsi ensimmäisenä suomalaisena tuotemerkkinä heinäkuiseen muotialan ammattilaisille Berliinin muotiviikon Green Avantgarde -tapahtumaan. Kervinen marssitti lavalle 15 supernaisellista ja herkkää asukokonaisuutta.
Ainokaisen tuotanto pohjaa vahvaan suomalaiseen käsityöperinteeseen - artesaanina Kervinen tekee itse kaikki tuotteensa sekä värjää kasviväreillä käyttämänsä villalangat. Hänen äitinsä kutoo villatuotteet.
Kervinen on sitoutunut kestävään tuotantoon, vaikka kierrätysmateriaalien käyttö onkin haastavaa. Netta hankkii materiaalit pääosin kirppiksiltä, josta löytyy hyvälaatuisia, kotimaisia kauluspaitoja, kankaita ja mekkoja. Villatuotteiden lampaanvilla on lähitiloilta.
Kierrätysmateriaaleja käyttämällä ei pelasteta maailmaa, mutta tarjotaan parempia vaihtoehtoja kuluttajille ja hyötykäytetään jo olemassa olevia materiaaleja.
Mites Berliinissä meni, Netta?
- Oli kivaa ja uutta, tämä oli yhdelle suunnittelijalle ensimmäiseksi näytökseksi iso ponnistus ja hieno mahdollisuus. Jännitti kyllä, kun laittoi itsensä likoon, mutta ihmisiltä tuli positiivista palautetta.
- Tapahtumassa ei myöskään ollut ketään muuta, joka olisi käyttänyt designissaa kokonaan kierrätysmateriaaleja. Asusteita oli kyllä esimerkiksi sulkapalloista, mutta moni suunnittelija meni luomupuuvillalla. Tuotannon pitää toki olla ekologista, mutta toistaiseksi luomupuuvilla ja bambu jyräävät. Kierrätysmateriaalien käyttö on hidasta.
Kuusi vuotta sitten Kotkasta Helsinkiin muuttanut Kervinen on koulutukseltaan artesaani-vaatesuunnittelija. Hän on opiskellut myös valokuvausta ja teatteripuvustamista. Netta valmistui vuonna 2008 ja perusti Ainokainen-tuotemerkin samana vuonna.
- Lähdin heti luotsaamaan omaa tuotemerkkiä, koska se oli pörrännyt mielessä jo koko opiskeluajan. Ideologia oli myös itsestään selvä. Pitkään kyllä ajattelin, että muoti ei ole minun juttuni, ja koin vaatteet vain osana kulutusyhteiskuntaa. Sitten löysin oman tapani tehdä muotia ja ajattelin, että koska vaatteita tarvitaan kuitenkin, niiin tämä on hyödyllistä. Ja kaikki kaipaavat myös vähän kauneutta elämäänsä.
Oletko perinyt ekohenkisyytesi kotoa?
- Kyllä oikeastaan, perheeni on asunut maalla ja luonto on ollut aina lähellä. Olen nähnyt miten asiat vaikuttavat luontoon, ja jo pienenä metsäpolulle dumpatut kodinkoneet herättivät luonnonsuojeluvaistoni. Kotona on aina myös kierrätetty järkevästi ja luonnollisesti. Olen käyttänyt siskojen vaatteita ja äiti myös teki itse meille vaatteita, osa niistä asuista on jäänyt elävästi mieleen.
Entä mistä lankapeukalosi on peräisin?
- Käsillä tekeminen on minulle luonteva tapa. Äitini on harrastanut aina käsitöitä ja isä kuvataiteita, joten se on kannustanut luovaan toimintaan. Meillä oli aina tilkkuja ja kyniä ja sain olla mukana kun äiti ja siskot tekivät käsitöitä. Koulun kautta opin sitten hallitsemaan ompelukonetta kunnolla ja kaavoittamaan.
- En kudo itse Ainokainen-villatuotteita, vaan tässä äitini auttaa. Minä suunnittelen mallit ja kerään kasvit, yhdessä värjäämme langat ja sitten äiti kutoo tuotteet ja on siitä vielä hyvin innoissaan. Itse virkkaan kyllä korujen nauhat, mutta teen niistä aina improvisoituja, katson mitä siitä tulee.
Olet kertonut inspiroituvasi vanhoista esineistä, valokuvista, elokuvista ja vintagesta. Mikä aikakausi on eniten sinua?
- Ehdottomasti 20-50-luku. Pidän harmoniasta, kivoista leikkauksista ja käsin tehdyistä koristeista. Elokuvallisesti näen maailmani jossakin Fellinin, Truffaut'n ja Kaurismäen ajattomissa ja tyylikkäissä tunnelmissa. Pidän myös vanhoista esineistä, joissa näkyy ajan patina ja se että se on elänyt monta eri tarinaa. On ihanaa miettiä, miksi esine on kulunut ja mitä se on kokenut. Lapsena sain ihailla äidin vanhoja koruja ja lasihelminauhoja, ja ne ovat vaikuttaneet paljon omaan korumallistooni.
Netta tykkää itsekin kaunistautua, mutta enimmäkseen hän seuraa katumuotia. Myös Paola Suhonen, Tiia Vanhatapio ja Minna Hepburn ovat rakkaita suunnittelijoita.
Slow fashion on hieno periaate muotituotannolle, mutta toteutatko hitauden nautintoja myös muuten elämässäsi?
- Yritän ainakin, mutta Berliinin näytöksen alla kiire karkasi omista käsistä. Toitotan aina hitauden puolesta, mutta ajaudun välillä hurjaan tahtiin myös itse. Tämän työn täytyy olla intohimo, jotta jaksaa. Olisi kyllä helpompiakin tapoja elää, mutta koen tämän tärkeäksi ja sen eteen olen valmis antamaan aikaa ja panostani. Välillä on kuitenkin ihanaa vain olla ja ihailla luontoa. Matkalla Berliiniin laivalla istuin vain kannella ja rentouduin monta tuntia, katsoin merta, jossa ei oikeastaan ollut mitään.
No mitä Ainokaiselta on tulevaisuudessa tiedossa?
- Haluan pitää tuotannon Suomessa, yrityksen ei tarvitse olla jättisuuri vaan elinvoimainen. Toivoisin voivani vaikuttaa toimintaani ja saavani leivän itselleni ja jollekin muulle. Pitää katsoa.
- Nyt teen kaiken itse, se luo raamit tuotannolle. Mallisto toimii tilauspohjalta ja toimitusaika vaihtelee tilanteen mukaan. Tarkoitus on jatkaa ja laajentaa tuotantoa. En halua kilpailla isojen kanssa tai tehdä kahta isoa mallistoa vuodessa, sillä taistelen muodin nopeatahtisuutta vastaan. Tämä tuotantotapani tukee ekologista ajatteluani, eikä tarvitse varastoida turhaa. Ihanteellista kuitenkin olisi, että koko oma mallisto olisi jossakin esillä (showroom), jotta tuotteita voisi aistia ja hypistellä, summaa Kervinen.
Mistä asiasta harmistuit viimeksi?
- On surullista että suomalainen tekstiiliteollisuus supistuu aina vaan. Marimekko, Globe Hope ja moni muu onkin jo siirtänyt tuotantoaan Viroon, koska kuulemma Suomesta ei löydy tarpeeksi ompelijoita. Kirppiksillä onneksi vielä törmää suomalaisen tekstiiliteollisuuden historiaan, vanhojen pienten tekstiili- ja vaatetehtaiden tuotteisiin, jotka saavat miettimään miksi niin monien yritysten pitää lähteä kilpailuttamiseen ja tuotannon volyymin maksimointiin.
Mikä viimeksi ilahdutti?
- Erään rouvan antama palaute, että töistäni näkee niiden tulevan suoraan sydämestä!
Katso miten Ainokainen pärjäsi Berliinissä, Green Advantage muotinäytöksessä 8.7.2010:
Tsekkaa myös Berliinin muotiviikon muita tunnelmia:
Ja Berliinin Green showroomissa esiteltyjä tuotemerkkejä.
Tällä hetkellä Ainokainen tuotteita myyvät nettikauppa Yalo ja Helsingissä Mereija sekä Grape Station. Netalta voi tilata uniikkituotteita myös suoraan.
KUVAT: Netan henkilökuva Hanne Manelius, Ainokainen tuotekuvat Kai Lindqvist (www.ainokainen.fi) ja muut kuvat Berlin fashion week.
Reader Comments (1)
Hieno saavutus ja suunnittelija vaikuttaa ihanalta ja fiksulta tyypiltä! Hieman säkkimäisiä tai tavanomaisia ja yllätyksettömiä olivat osa vaatteista ja kaipaankin vielä enemmän omaa tyyliä ja pidemmälle vietyä designia (voi olla, että nyt on muotia tuollainen tyyli, mutta minuun se ei vain pure). Mutta aikaa on, yritys ja suunnittelijahan ovat vielä nuoria. Kaikkea hyvää. Ja erittäin hyvä pointti tuo, että tuotanto pitäisi säilyttää Suomessa!