Kuinka villiyrtti kesytetään?
Hertta PäivärintaLuonnonyrtteihin tutustuessani huomasin, ettei minulla oikeastaan ollut mitään hajua siitä, kuinka monista tutuistakin kasveista saa herkullisia ruokia. Esimerkiksi Yrttitarha-hankkeen mukaan perinteisen salaatin korvaavat ainakin apila, koivu, vuohenputki, poimulehti, ahomansikka, piharatamo, pihatähtimö, maitohorsma ja voikukka. Villiyrteistä voi tehdä perinteisten muhennosten, keittojen ja salaattien lisäksi vaikka minkälaisia sovelluksia. Ravinnoksi kelpaavien kasvien monet osat sopivat syötäviksi: esimerkiksi maitohorsmaa voidaan valmistaa parsan tavoin keitettynä.
Luonnonkasvien hyödyntämisessä tieto on tärkeää. Suurin osa villiyrteistä kannattaa kerätä nuorina ja pieninä eli alkukesästä, jolloin ravintoarvot ovat korkeimillaan. Joidenkin yrttien maut saattavat kitkeröityä syksyä kohti mentäessä, mutta Eräsetin opas Päivi Teljosuo neuvoo etsimään ne tuoreimmat lehdet kasvin tyvestä, jolloin voi pitkin kesää keräillä monia yrttejä. Kasveja ei pidä kerätä aina samasta paikasta, jottei kasvupaikka pääse tyrehtymään, eikä niistä kerätä talteen kuin käytettävät osat. Jotkut Suomen kasveista ovat myrkyllisiä eli keräyskierrokselle lähdettäessä kannattaa tietää, mitä hakee ja miltä se näyttää. Kasvikirjan mukaan ottaminen on siis fiksua.
Hyötykasviyhdistyksen Sirkka Sandelin kehottaa noviisia olemaan erityisen varovainen, sillä jotkut myrkkykasvit saattavat näyttää lähes samalta kuin syötävät serkkunsa, kuten myrkkykeiso, joka muistuttaa vuohenputkea.
Sandelin itse käyttää vakituisesti ruohosipulia, apilaa, katajanmarjaa ja kangasajuruohoa, joka on timjamin sukulainen. Keväisin kerätään koivun hiirenkorvia ja pihlajansilmuja, jotka maistuvat vähän pähkinältä. Orvokin kukkia hän käyttää kakkujen koristeena mansikoiden kanssa. Vuohenputki menee salaattiin, mustikanlehdistä tehdään teetä ja kuusenkerkästä saa hyvää siirappia.
Mahdolliset saasteet kannattaa huomioida tervettä järkeä käyttäen. Marttojen Kaisa Härmälä neuvoo kysymään maanomistajalta torjunta-aineista, jos sellaisia epäilee alueella olevan. Koska lyijyä ei enää pakokaasussa ole, voi teiden läheisyydestäkin suhteellisen turvallisesti kerätä kasveja, Härmälä huomauttaa.
Mikseivät kaikki sitten ole pusikoissa kyykkimässä ilmaisen ja terveellisen ruoan perässä? Luonnonkasvien asiantuntija biologi Heli Plattonen on sitä mieltä, että suomalaisia vaivaa tiedon puute. Ihmiset eivät tiedä, että pihalta saa samankaltaisia tuotteita kuin kalliilla kaupastakin.
Sandelin sen sijaan syyttää tiukkoja hygieniamääräyksiä siitä, etteivät ihmiset tajua käyttää villiyrttejä hyödyksi:
- Koska kokit eivät voi noin vain mennä metsään keräämään yrttejä, eivät kansalaiset saa tietää, mitä kalliita herkkuja korvaavia aineksia metsästä löytyy. Ihmiset eivät täten osaa, tunne ja uskalla.
Muita syitä siihen, miksi kaikki eivät ole rynnänneet meillä puskiin, voi olla pula-ajan historiallinen läheisyys ja se, että meillä täällä Suomessa villiyrttejä voi kerätä vain puolet vuodesta.
Tutustuminen villiyrtteihin kannattaa aloittaa kokeilun ja maistamisen kautta. Jos tuntuu, ettet muka ehdi, voit aloittaa vaikka lenkkipolun tai mökkipihan vanhoista tutuista. Kokki Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjasta ja Sillä sipuli -blogista voi katsoa gourmettasoisia reseptejä. Myös itse päätin aloittaa tutuista kasveista ja teen kuuman sään kunniaksi raikkaan salaatin apilasta, voikukasta ja ruohosipulista. Hyötykasviyhdistyksestä minua neuvottiin menemään Helsingissä Mustikkamaalle keräyshommiin.
Keskikesäinen ajankohta ei ollut este luonnonyrttien keräämiselle, koska löysin vaivatta tuoreita kasveja. En päässyt valmistamaan salaattia heti, joten panin kasvit vesilasiin odottamaan valmistusta. Ennen käyttöä huuhtaisin ne vedellä.
Ainekset:
- vuohenjuustoa
- saksanpähkinöitä ½ dl
- valkoapilan kukkia ja pieniä lehtiä
- voikukan lehtiä
- nippu ruohosipulia
- jääsaalaattia fiiliksen mukaan
- tomaattia
Revi jääsalaatista sopivan kokoisia paloja. Laita voikukanlehdet ja apilat sellaisenaan tai vähän siistittyinä salaattilautaselle. Pilko tomaatti tyylillä ja lisää sekaan silputtu ruohosipuli ja saksanpähkinät. Paista vuohenjuusto varovasti runsaassa öljyssä. Vältä juuston sulaminen ja hajoaminen käyttämällä juusto vain nopeasti erittäin kuumalla pannulla. Asettele valmiit vuohenjuustoviipaleet salaatin päälle ja koristele apilan- ja ruohosipulin kukilla. Pirskota päälle vadelmavinegretteä:
- vadelmia 2 dl
- valkoista balsamicoa ½ dl
- oliiviöljyä 1½ dl
- suolaa ja sokeria
Jauha vadelmat soseeksi tehosekoittimessa ja sekoita ainekset huolellisesti keskenään.
Aluksi minulla oli omat epäilykseni villiyrttiruoastani, mutta siitä tuli todella hyvää! Apilankukat sopivat hyvin yhteen vadelmavingretten kanssa ja vuohenjuusto tasapainoitti ruohosipulinkukkien hapokuutta.
Näillä pääset alkuun:
- Selvitä mistä tarvitsemaasi ainesta löytää ja ota tarkasti selvää sen ulkonäöstä.
- Varmista maalaisjärjellä, että keruupaikka on puhdas saasteista ja torjunta-aineista.
- Kerää vain tarvitsemasi osa ja mikäli löydät hyvät apajat, älä kolua niitä loppuun, jotta ensi kerrallakin riittää kerättävää.
- Yrttien keruussa pätevät jokamiehen oikeudet.
Lisätietoa:
- Mitä luonnosta löytyy ja miten sitä käytetään
- Marttojen sivuilta löytyy villiyrttireseptejä moneen lähtöön
- Myrkytystietokeskuksesta voi tarkistaa kiinnostavan kasvin terveellisyys
- Rauhoitetut kasvit
- Ammattilaisten villiyrttiruokia saa Helsingistä ainakin ravintola Juuresta ja Careliasta. Tiedätkö itse hyviä villiyrttiravintoloita? Jaa vinkkisi!
Muualla:
- Heli Plattonen: Luonnonkasvit käyttöön. Ruokaa, koristeita ja rohtoja luonnon materiaaleista
- Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja
KUVA: Flikcr/OliBac
Reader Comments (6)
Tulipa mieleen, että lapsena kesäisin maalla tuli syötyä suoraan pihasta (ja metsästä) kuusenkerkkiä, apiloita, ketunleipää, suolaruohoa ja vaikka mitä... Mahlaa juoksutettiin varovasti keväisin jne. Ei vahingossakaan mitään myrkyllistä. Valitettavasti kaupungissa on liikaa saasteita, en keräisi täältä kyllä mitään talteen - no en ainakaan katujen varsilta.
Idea on hyvä ja kannatettava, jos on mahdollisuuksia etsiintyä puhtaaseen luontoon!
On kuitenkin muistettava, että jokamiehenoikeudet kieltävät ottamasta kasvavista puista lehtiä, tuohta, neulasia ym. Eli koivunlehtiä ja kuusenkerkkiä saa kerätä vain omilta mailta tai maanomistajan luvalla.
Horsman juurilla tuskin korvaa parsan, artikkelissa puhutaan kyllä latvuksista.
Kookie kiitos huomioistasi. Luin jostain, että myös horsman juurista voi valmistaa ruokaa, mutta YLE:n artikkelissa puhuttiin tosiaan latvuksista.
Itsekin tuli junnuna syötyä vaikka mitä! Mustikanlehtiä, kallioimarteen juurta, ketunlehtiä, nuoria kuusenhavuja, auringonkukanlehtiä ym. Hassua kuinka "erkaantunut" luonnosta sitä aikusena onkaan. Toisaalta kaupungissa asuessa ei oikein tee mieli poimia ja syödä mitään, kun saastetta ja muuta epämääräistä on tienposket täynnä.
Heh, tarkoitin siis voikukanlehtiä!
Olisi kyllä kätevää, jos voisi napata aina työmatkalla illallistarpeet kotiin vietäväksi, mutta kieltämättä kaupungissa on kaikkea epäilyttävää kuten autojen saasteet, koiranjätökset… Asiantuntijat, joita haastattelin kehoittivat kaupungissa poimimaan kasvit vähän syrjäisemmistä paikoista esim. ulkoilualueilta.