Turvetuotanto – lähienergiaa vai ekokatastrofi?

Vaikka oma kotini lämpiää monen muun pääkaupungin asunnon tavoin maakaasusta ja kivihiilestä tuotetulla kaukolämmöllä, noin miljoonan ihmisen kodin tai työpaikan lämmön takana on turve. Turpeenpoltosta talteen otettu sähkö kattaa noin kuusi prosenttia suomalaisten pistorasioista tulevasta sähköstä.

Niin kuin aina energiatuotannossa, myös turvetuotanto nostaa mielipiteitä. Lehtien palstat ovat täynnä mielipiteitä turpeen puolesta ja vastaan. Netissä asiaa koskevat kirjoittelut nostavat kommenttiosiossa poikkeuksetta ruman argumenttisodan.

Turvetuotannon hyvistä puolista ollaan yleensä suunnilleen samaa mieltä. Turve on kotimainen energialähde, joka työllistää paikallisesti. Omavaraisuus on plussaa, varsinkin mahdollisten kriisitilanteiden sattuessa. Lisäksi turve on melko edullista.

Edullisuus ei kuitenkaan tule halvalla, sillä luonto maksaa sen nahoistaan. Siitä, miten kallis tuo hinta on, kiistellään.

– Suo tietenkin muuttuu, kun se otetaan turvetuotantoon. Samalla myös luonnon monimuotoisuus muuttuu. Vaikutukset vesistöön ovat vähäisiä, mutta eivät mitättömiä, muotoilee Turveruukki Oy:n toimitusjohtaja Aulis Martinmäki.

– Ei tuotannon vaikutus koske vain turvesuota, sillä suon ojitus kuivattaa myös ympärillä olevat alueet, muistuttaa Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Raimo Heikkilä.

– Ei suohon kaivettu oja vaikuta kuin satakunta metriä. Siitä eteenpäin suo on taas luonnontilaista. Tämän olen havainnut myös itse vuosien varrella, huomauttaa Vapo Oy:n suunnitteluinsinööri Tarmo Leikas.

Retkelle vielä kun voi

Yksi väittelyn kohteena olevista soista on Hyvinkään Kytäjän Kurkisuo, jonne Vapo suunnitelee turvetuotantoa 200 hehtaarin alueelle.

Kävin sunnuntairetkellä suolla yhdessä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen väen kanssa. Heidän mielestään Vapon suunnitelmat ovat järjettömiä. (Kameraan oli jäänyt väärä säätö päälle ja videot ovat tosi rakeisia, pahoittelut!)

Kurkisuon turpeenoton ympäristövaikutusten arviointiselostus todettiin Uudenmaan ympäristökeskuksessa puutteelliseksi. Keskus vaatiikin tarkempaa selvitystä asiasta. Hyvinkään kaupunkikaan ei ollut tyytyväinen selostukseen, joten se julisti suon viideksi vuodeksi toimenpidekieltoon osayleiskaavan muuttamista varten. Kielto on ollut voimassa nyt kaksi vuotta. Entisessä yleiskaavassa Kurkisuo on maa- ja metsätalousaluetta.

Vapo tutkii tällä hetkellä hankkeen mahdollisia vaikutuksia Kurkisuon alueen pohjaveteen.

– Pohjavesiselvityksessä oli lausunto, jonka mukaan turvetuotannolla saattaa olla vaikutuksia alueen pohjaveteen. Meidän mielestämme ei ole. Alue on yli kilometrin päässä pohjavesiottamoista ja suopohjan savikerros on paksu, Vapon Leikas sanoo.

Leikas muistuttaa myös, että nykyään turvesoille jätetään luonnontilainen alue, jonka läpi soiden vesi pumpataan. Suuremmilla aluilla käytössä on myös kemialliset vedenpuhdistamot. Hänestä vesistövaikutukset ovat liioiteltuja.

Kurkisuon pohjavesiasian pitäisi olla selvillä tulevan kesän aikana. Jos todetaan, että turvetuotannolla ei ole vaikutuksia pohjaveteen, Vapo teettää uuden ympäristövaikutusarvion.

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen väki tekee kuitenkin kaikkensa, etteivät Vapon suunnitelmat toteutuisi. Yhdistys on huolissaan myös Kurkisuon kuivattamisen aiheuttamista ongelmista lähialueen vesistöille, joiden kuljettama vesi päätyy lopulta Vantaanjoen kautta Itämereen.

Monien muiden tahojen tavoin Hyvinkään ympäristösuojeluyhdistys vaatii, että turvetuotanto keskitettäisiin jo valmiiksi ojitetuille soille. Myös vain osittain luonnontilaiset suot, kuten Kurkisuo, pitäisi jättää rauhaan.

Turveruukin Martinmäki kertoo, että yhtiö ei enää hanki turvetuotantoon luonnontilaisia soita, mutta silloin suon täytyy olla koko alaltaan luonnontilainen.

Leikas taasen kertoo, että Vapo pyrkii siihen, ettei minkään kunnan ainoalle luonnontilaiselle suolle perusteta turvesuota.

– Mutta jos isosta suosta pieni pala on ojittamatonta, ei sitä voida laskea. En minä ajattele isänmaalleni tekeväni mitään pahaa, päinvastoin. Jos siltä tuntuisi, en tätä tekisi, Leikas sanoo.

Monipiippuinen päästöralli

Paikallisten vaikutusten lisäksi turvetuotannossa puhuttavat myös koko maapalloa koskevat ympäristöongelmat. Suot toimivat jättimäisinä hiilinieluina, sillä turpeessa oleva hiili on pysyvästi poissa hiilikierrosta.

– Soiden hiilivarastot ovat pienentyneet ojitusten myötä. Ojitettaessa turve kuivuu ja näin paksumpi kerros turvetta muuttuu hapettuessaan kasvihuonekaasujen tuottajaksi, Heikkilä selittää.

Turveyhtiöiden yleisen mielipiteen mukaan muut suot sitovat moninkertaisesti sen hiilimäärän, mitä turvetuotannossa oleva suo päästää ilmaan. Heikkilän mielestä asiaan ei pidä sotkea turvetuotannon ulkopuolella olevia soita. Niillä kun ei hänen mielestään ole mitään tekemistä sen tosiasian kanssa, että turvetuotanto hönkii ilmaan tuhansien vuosien ajan suohon kertynyttä hiiltä.

Päästöralli kuitenkin vasta alkaa suolta. Poltettaessa turpeesta syntyy kivihiileen verrattavat päästöt, jotka ovat osaltaan vaikuttamassa kasvihuoneilmiöön. Näihin päästöihin lasketaan kuitenkin vain ne, jotka tupruavat piipusta ulos.

Turve poltetaan yleensä alle 100 kilometrin päässä turvesuosta, joten kuljetusmatkat rekalla eivät ole pitkiä. Kivihiili tuodaan esimerkiksi Helsingin Energian tarpeisiin laivalla Puolasta ja Venäjältä, minkä jälkeen ne kuljetetaan polttolaitoksiin.

Tosin turve on puun tavoin vähäarvoinen polttoaine, joten sitä tarvitaan enemmän verrattaessa vaikkapa kivihiileen.

Oman lisänsä päästölaskuihin tuo se, että turvetta tarvitaan päästöneutraaliksi sovitun puun polttamiseen. Suomen polttolaitokset ovat suunniteltu turpeen ja puun yhteiskäytölle, sillä lämmöntuotannon yhteydessä talteen otettavan vastapainesähkön syntymiseen tarvitaan korkeat polttolämpötilat. Korkeissa lämpötiloissa puun silikaatit sulavat, ja ilman turvetta kattilat tukkeutuisivat.

Nykyisellään kattiloille muodostuu ongelmia, jos poltettavasta massasta yli 30 prosenttia on puuta. Turveruukin Martinmäki uskoo, että tulevaisuudessa turpeen osuutta polttolaitosten kattiloissa voidaan vähentää.

Mitäs se bio nyt tarkoittaakaan?

Suurin metakka turvetuotantoa koskevissa mielipiteissä nousee siinä vaiheessa, kun otetaan esille turpeen uusiutuvuus.

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC:n määrittelyissä turve on oma luokkansa, ei uusiutuva eikä fossiilinenkaan. Hiilidioksidipäästöissä turve lasketaan edelleen fossiiliseksi. Suomi luokittelee turpeen hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi.

– Bio-sanan ja turve-energian yhdistäminen on huijausta. Turvekerros kasvaa Suomessa noin kaksi milliä vuodessa, riippuen suosta. Turvesoilla otetaan 20–30 vuodessa pois turve, jonka kasvamiseen on mennyt 5000 vuotta. Ilmastonmuutoksessa on kyse kymmenistä vuosista. Siinä kontekstissa uusiutumisesta puhuminen on käsittämätön ajatus, Suomen ympäristökeskuksen Heikkilä sanoo.

Samaa mieltä on myös WWF.

– Uusiutumisesta puhuminen on tieteen vääristelyä. Tuolla periaatteella öljykin uusiutuu, sillä sitäkin edeltää samantyyppinen prosessi. Turpeen uusiutumisaika on niin pitkä, että se on verrattavissa fossiilisiin polttoaineisiin, WWF:n ilmasto-ohjelman päällikkö Karoliina Auvinen painottaa.

Heikkilä ehdottaa monen muun ohella, että turveteollisuus kaivaisi tällä hetkellä tuotannossa olevat suot loppuun. Esimerkkiä voisi ottaa Irlannista, joka on ilmoittanut luopuvansa turpeennostosta kokonaan.

Hallitun turvetuotannon alasajon jälkeen siirryttäisiin uusiutuviin energiamuotoihin ja energiansäästöön.

– Energiankulutus tulee laskemaan EU:n energiatehokkuusdirektiivien astuttua voimaan. Esimerkiksi Energy-using Products -direktiivi antaa minimienergiavaatimukset yli viidellekymmenelle tuoteryhmälle, kuten pesukoneille, puhaltimille ja pumpuille. Myös rakennemuutos vähentää kulutusta. Teollisuus ei tule kääntymään nousuun, metsäteollisuuden työpaikat ovat olleet laskussa jo 20 vuotta, Auvinen huomauttaa.

Auvinen muistuttaa myös, että Suomessa uusiutuvat energiavarat ovat valtavat ja niiden hinnat tulevat halpenemaan tulevaisuudessa tekniikan kehittyessä.

– Samalla päästökaupan hinnat nousevat, joten esimerkiksi turpeenpoltosta tulee kallista lystiä, Auvinen sanoo.

WWF uskoo siihen, että 20 vuoden aikana uusiutuvat energiamuodot pyyhkäisevät turpeen ja fossiilisten polttoaineiden ohi.

– Vuonna 2050 Olkiluoto kolmonen on mahdollisesti vielä pystyssä, mutta muuten Suomen energiatuotanto voi olla uusiutuvista energiavaroista koostuvaa, Auvinen sanoo.

Hanne Valtari/ Uusi Musta

Lauantaina käsitellään radiossa energia-asioita, stay tuned!

Comments

[Seireeni]

Todellakin tuo turveTUOTANTO on sanana aivan ihmeellinen (harhaanjohtava), turve ei siis käytännössä uusiudu.