Muovinen vastalause
Katja LahtiHelsingin keskustaan pystytetty Kaisa Salmen muovimonumentti koostuu kolmesta osasta: kierrätysmuovista ja muovijätteestä tehdystä muurista, muuriin kiinnitetystä nuorten omakuvanäyttelystä ja muovivyörystä, joka koostuu pakkausmuovista, teollisuuden muoveista, kotitalousmuovista ja kierrätyskeskusten muoveista.
On siistiä, että taiteilija ei ole kenenkään talutusnuorassa: HS.fi kertoo, että "Helsingin kaupunki toivoi tänäkin vuonna Salmelta gerberateosta, mutta sai jotain ihan muuta." No todella.
Tällaisesta taiteesta on aluksi nautinto kaukana. Mua ällöttää muovi ja muovikaatis aiheuttaakin lähinnä halun katsoa pois. Kas, sillä tavallahan ongelmat katoavat.. Pakotin kuitenkin itseni katsomaan tätä muoviläjää, ja kameran linssin läpi siitä löytyi myös surullista kauneutta.
Mutta herättääkö kantaaottava taide kuluttajia paremmin kuin valistuskampanja? Onko taiteen tarkoitus valistaa vai sykähdyttää? Molempia, ei kumpaakaan vai jotain ihan muuta?
Mitä mieltä itse olet?
Lisätietoja muovimonumenttiin liittyvästä nuorille suunnatusta kilpailusta.
Reader Comments (5)
En tiedä tuosta taiteesta herättääkö se, minut herätti tähän tuhlaukseen herätti kirja.
Jos teillä on intoa, niin voisi olla ihan mielenkiintoista kuulla vinkkejä, miten vähentää jätemäärää. Esim, itse olen miettinyt miten vaikka jauhelihaa voisi hakea kaupasta lihatiskiltä kotiin omassa astiassa.. se astia on vielä vaan hakusessa, ehkä pitää johonkin tupperwareen turvautua ja katsoa millaisen vastaanoton lihatiskillä saa.
Noita "ongelmaruokia" riittää kaupassa, kun kaikki on muovissa, 90% ihan turhaan. Sit jengi pistää vielä banaanitkin johonki muovipussiin, ettei vain ois muovista pula.
Sanos muuta, Toni. Meidän jonkinlainen toivottavasti-ratkaisu tuohon onglemaan on se, että tilattiin puolikas luomupossu suoraan tilalta. Tosin en oo vieläkään tietoinen siitä, että miten muuten me se meinataan pakastaa kuin muoviin käärittynä? Ainoa lohtuni on se, että pakastepusseissa on kuitenkin vähemmän muovia kuin tehdaspakatussa lihassa. Vaikka täytyy sanoa etten tiedä miten tuo ruho on toitusta varten pakattu, kun lihanleikkuutaidottomina tilattiin se hienopaloiteltuna.. Eli tuleeko palat kuitenkin muoviin käärittyinä. :D Nähtäväksi jää.
Nykyään ei meinaa kurkkuakaan aina saada pakkaamattomana, eikä monia muitakaan kasviksia. Ihmiset kai karttaa pakkaamattomia kasveja, ettei vaan liian monet sormet olis räplänneet juuri sitä yksilöä mikä on juuri sujahtamassa ostoskärryyn. Mutta eikö kasvikset joka tapauksessa tule pestä ennen käyttöä?
Toivottavasti edes tuplapakkaaminen saatais kuriin mahdollisimman pian.
Toni ja Ida, tää jätteen vähentäminen on lähellä sydäntä, mutta keinot ovat vähissä - voisin kyllä hyvin kirjoittaa siitä! Kunhan tämä radiorupeama saadaan onnellisesti päätökseen on muutenkin enemmän liikkumavaraa juttujen suhteen: ehditään toteuttaa toivejuttuja ja paremmin reagoida maailman menoon.
Jäin katsomaan Muovivyöryä ja luin sen info-kyltin, mutta todella se "pysäytti" siinä vaiheessa kun silmiin osui muoviesine millaisen itsekin on jossakin vaiheessa heittänyt menemään. ...teos siis ensin valisti ja sitten sykähdytti.
On kyllä joskus vaikea ymmärtää installaatioita taiteena (eikös se joku englantilaistaiteilija kussut lakanoihin ja sitten ripusteli niitä jonnekin...).
Paula, :) Toi kuseentuneet lakanat vois tietty toimia jonkinlaisen vahustenhoidon protestina.. Muistan ensimmäisestä (ja ainoasta) Kiasman visiitistäni teoksen, jossa oli laari, joka oli kaadettu piripintaan maitoa. En ymmärtänyt mitä sillä haluttiin sanoa, mutta tuli epämukava olo.