Lauantaina radiossa: malttia matkavimmaan!
Katja Lahti
Ihminen ei viihdy paikallaan. Viimeistään tulivuoriepisodi osoitti konkreettisesti, kuinka paljon me suomalaiset matkustamme. Matka 2010-tutkimuksen mukaan lama ei ole vähentänyt suomalaisten matkailua, vaikka tietoisuus matkailun aiheuttamista ympäristövaikutuksista kasvaa. On jopa syntynyt käsite tuomiopäivän turismi, jonka mukaan pitää lentää Malediiveille ennen kuin se on liian myöhäistä.
Matkailun perinteiset esteet - hitaus, kalleus ja kielitaidottomuus - ovat poistuneet. Miksi emme matkustaisi kun se on helppoa ja halpaa? Suomalaisten suosimissa turistikohteissa puhutaan suomea, aurinko paistaa ja sateenvarjodrinkit ovat edullisia. Matkailu on arkipäiväistynyt harrastukseksi siinä missä shoppailu ja sisustaminenkin. Matkailusta aiheutuu kuitenkin ympäristöhaittoja, kuten luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, eroosiota ja ilmastonmuutoksen voimistumista.
Ne päästöt. Vaikka Leo Straniuksen mukaan lomamatkojen osuus ei suomalaisten luonnonvarojen kulutuksesta olekaan ihan yhtä suuri kuin esimerkiksi asumisen, arkiliikkumisen ja ruuan (Ilmasto.org sivuston mukaan yli 80% liikenteen päästöistä tulee tieliikenteestä), on kyse ympäristön kannalta kuitenkin merkittävästä asiasta. Lomailun suurin ympäristövaikutus syntyy usein matkoista itse kohteeseen, ja päästöjen kompensoinnista on tullut liiketoimintaa. Onko päästöjen kompensoinnissa mitään järkeä? Finnairin mielestä ei, Blue1:n mielestä on. CarbonNeutral –yhtiön mukaan keskimääräinen edestakainen lento Suomesta muualle Europpaan aiheuttaa päästöt, joiden kompensoiminen maksaa noin 5 - 8 euroa. Hiilidioksidipäästöjen kompensoinnnista saamansa rahat yhtiö käyttää fossiilisen energian korvaamiseen uusiutuvalla energialla, energiatehokkuuden parantamiseen ja metsitykseen.
Mitä yhteiskunnallisella tasolla tulisi tehdä? Lentokerosiini on verovapaata - milloin otetaan käyttöön järeämmät ympäristöverot? Vihreä Lanka kertoo, että tulevina vuosina lentoliikenteen liittyminen EU:n päästökauppaan nostaa ainakin halpalentoyhtiöiden hintoja. Mutta vähentääkö päästökauppa oikeasti päästöjä?
Tilastokeskuksen uusimman tutkimuksen mukaan kotimaanmatkailu on nosteessa. Suomessa sekä suomalaisten että ulkomaisten turistien määrä on kasvussa. Lähimatkailu on poikinut uuden start-upinkin: Peloton idea -kilpailun voitti kahden naisen lähimatkapalvelu Nopsan, joka nostaa esiin paikallista luksusta eli ekologisia, inhimillisiä ja esteettisiä pienen mittakaavan palveluita ja tuotteita. Monilla, jotka ovat kiertäneet Afrikat, Australiat ja Etelä-Amerikat, ei välttämättä ole mitään käsitystä, mitä löytyy sadan kilometrin päässä kotoa. ”Nopsa on mainio esimerkki uudesta vähähiilisestä taloudesta. Kotimaan matkan päästöt ovat 80 prosenttia pienemmät kuin Tukholman-risteilyn ja jopa 90 prosenttia pienemmät kuin Kanarian-loman. Jotta päästövähennyksissä ei olisi kyse elämisen laadusta tinkimisestä, tarvitaan Nopsan kaltaisia uusia palveluita”, sanoo Outi Kuittinen ajatushautomo Demos Helsingistä. Ohjelmassa haastatellaan Nopsan toista perustajaa Liisa Jokista, joka kertoo, voiko Nopsan kaltainen matkatoimisto oikeasti kilpailla Kanarian-loman kanssa?
Mitä enemmän, useammin ja nopeammin matkustamme, sitä varmemmin koko touhusta katoaa hohto. Mutta pitäisikö lomamatkailusta luopua vai riittäiskö vähentäminen? Tai voisiko vaihteeksi antaa mahdollisuuden lähempänä sijaitseville kohteille? WWF:n ekomatkailun ohjeet alkavatkin sanoilla: mieti, onko pakko matkustaa. Lomamatkat ovat aina vapaaehtoisia ja liikematkoista suuri osa on korvattavissa etäosallistumisena modernin kokoustekniikan avulla.
Ehkä ongelma on siinä, miten suhtaudumme matkailuun. Ratkaisu voi löytyä korvien välistä.
Ensin pitäisi miettiä, mitä matkailulta oikeastaan haluamme. Arjesta pääsee yleensä irti lähtemällä pois kotoa (ja pois työsähköpostin ja -puhelimen äärestä), eikä sitä varten tarvitse aina lähteä Thaimaaseen asti. Jos taas matkustaa tavatakseen uusia ihmisiä, voi myös tarjota omaa sohvaa tai kahvitteluseuraa Suomessa käyville ulkomaalaisille esimerkiksi sohvasurffauspalvelun kautta. Siinä on sekin etu, että kun he ihastelevat Suomea, sitä näkee itsekin kotimaan uusin silmin.
Tästä kaikesta puhumme lauantaina radiossa. Vierainamme ovat Kon-Tiki matkatoimiston perustaja Rauni Tirri ja VR:n ympäristö- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Otto Lehtipuu. Kuulemme myös Finnairin ympäristöpäällikkö Kati Ihamäeltä tuleeko lentämisestä ikinä hiilivapaata.
Voit osallistua kommentoimalla postauksen perään tai soittamalla ohjelmaan! Osuvimpia kommentteja siteerataan radiossa.
Linkkejä:
- WikiTravel - vapaa maailmanlaajuinen verkkomatkaopas
- Nokian Green Explorer on palvelu, jossa matkapuhelimeen voi tilata tietoja.
- Työmatkaliikenne ja HSL:n reittioppaasta näkee nykyään päästövertailun reittihaun tulosten vieressä.
- Uuden Mustan juttu Go before it's too late - Tuomoipäivän turismi?
- Pekka Mustosen kirjoitus kestävästä matkailusta
- Kotimaan matkailuvinkkejä jakava verkkolehti
- Ekomatkailuvinkkejä ja -tietoa
- Mondon vastuullisen matkailijan käsikirja
- Reilun matkailun yhdistys antaa vinkkejä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään matkailuun
Ykkösen Aamu-tv matkailusta:
KUVAT: ranta Flickr / sektordua, lentokone Flickr / Kossy
Reader Comments (22)
Minusta on ainakin kiinnostavaa nähdä maailmaa mahdollisimman laajasti. Kotimaassa matkailu on joskus ihan kivaa ja sitä voi tehdä myös nopeammalla varoitusajalla, mutta en todellakaan ole valmis luopumaan kaukomatkoistakaan pelkästään ekologisuuden vuoksi. Jos minulla vain on rahaa ja halua lähteä, niin varmasti myös lähden, enkä tunne siitä yhtään huonoa omaatuntoa. Uskon, että iso osa ihmisistä ajattelee samoin.
Mä kävin viimeksi ulkomailla Tallinnassa, sitä ennen Puolassa pari viikkoa (paikallisten seurassa). Olihan siellä kaunista ja erilaista kuin Suomessa, mutta kyllä se avarsi mieltä tasan yhtä paljon kuin visiitti Kuopioon. Eipä ole sen jälkeen kiinnostanut matkustaa. En mä ymmärrä miten mun maailmankuva voisi siitä muuttua että kattelen kaks viikkoa Thaimaan hiekkarantoja. Koen et mun pitäis asua siellä vuosi ennen ku voisin tehdä syvällisempiä päätelmiä paikallisesta kulttuurista.
Mä uskon, että iso osa ihmisistä ajattelee matkustamisen olevan jokin itseisarvo. Matkustetaan kun muutkin matkustaa, ja eikös se ole trendikästäkin. Tuo on kyllä ihan totta ettei suuri osa ihmisistä myöskään tunne huonoa omaatuntoa valinnoistaan. Sehän on ihan luonnollista, moni järkyttyisi jos tulisi tarkemmin ajatelleeksi tekojensa seurauksia. "Kiva että jotkut jaksaa ajatella ympäristöä, mutta mä vaan en viitti ku ei se oo yhtään mun juttu ja musta on kivaa tehdä näin." Sanoi siskoni.
Noh, ei tästä mun tekstistä pidä kenenkään suuttuman tai hermostuman, en mä täällä oo piirtämässä ruksia kenenkään otsaan kenenkään matkusteluista. Matkustaahan monikin mun läheisistä, ja syön ihan mielellään niiden mulle kantamat tuliaiskaramellit.
Minä taas koen, että matkailu todellakin avartaa. Aiemmat reissuni Aasiassa ja Euroopassa ovat poikkeuksetta olleet ihan mahtavia, ja uskon muistavani ne koko loppuelämäni. Viikonlopun pituiset visiitit jossain Suomen kohteessa eivät ole läheskään aina yltäneet tähän. Ja joo, ei ehkä avarra paljon mieltä jos makaa sen kaksi viikkoa Thaimaan rannalla, mutta fakta on, että eri puolella maailmaa on todella paljon erilaista luontoa ja kulttuureita, että niitä omin silmin näkemällä oppii ymmärtämään jotain enemmän kuin vaikka vain netistä lukemalla ja kuvia katselemalla. Olen utelias, haluan nähdä paljon asioita omin silmin, ja siksi haluan matkustaa. Suuret päästöt on miinus, muttei todellakaan minulle henkilökohtaisesti niin iso miinus, että niiden takia jättäisin hienoja asioita kokematta.
Tekopyhyys vallitsee ja matkailu villitsee city-vihreitä, jotka näilläkin sivuilla temmeltävät, hurskastelevat ja samalla kehuvat viimeisintä ihqua lomamatkaansa maailman ääriin. Uusi musta voisi käsitellä myös tekopyhyyttä ja itsepetosta näissä asioissa?
Ohessa aamulehdestä lisää painavaa sanaa. ;)
http://www.aamulehti.fi/teema/paakirjoitukset/vihreat-ripotelkoot-tuhkaa-paalleen/178186
Sori vaan, mutta mä en aio luopua matkustamisesta. Käyn meri- ja maateitse kaupunkilomilla keski-Euroopassa, jossa on paljon paremmat kulttuuriutarjonnat kuin Suomessa. Suomi on kiva maa asua, mutta ei matkustaa :(
Mun paras lomamatka on ollut Panamaan, valitettavasti.
Toiseksi paras oli mökkiviikonloppu Parikkalassa. Moniko edes tietää missä se on? Itäisessä Suomessa, ihan rajan tuntumassa, ihan keskellä ei mitään. Toimii.
Ei AINA tarvitse lähteä kauas nähdäkseen lähelle.
Minä matkustan niin kotimaassa (ml. kotikaupunkini) kuin ulkomailla, koska minä pidän siitä; ihan sama onko se jonkun muun mielestä trendikästä vai ei eikä se todellakaan ole mikään itseisarvo.
Itse karsastan sellaista vihreyttä, jossa pitäisi koko ajan olla karsimassa kaikkia aiheuttamiaan päästöjä ja syyllistämässä itseään elämisestä. Asuminen, liikkuminen, ravinto tuottaa myös päästöjä eikä vain lomamatkat - joita ei aina tarvitse tehdä lentäen eikä mihinkään rakennettuun turistirysään eikä matkalla tarvitse myöskään luopua ekolgisesta elämäntavasta.
Oma mieleni avartuu uusien paikkojen näkemisessä ja tätä harrastan ihan kotikaupungissani ja toisaalta joka kerta reissun päällä huomaa, että me ihmiset ollaan niin "samanlaisia" riippumatta missä asutaan; myös siinä mielessä, ettei suomalaisuus ole niin negatiivinen määre kuin usein monet väittävät. ;)
Mulla ois ollut paljonkin mahdollisuuksia ulkomaanmatkailuun, niin reppureissuihin kuin edustus- tai rantalomamatkailuunkin, mutta olen monesti kieltäytynyt kunniasta. Ei vaan kiinnosta. Kun ulkomaille lähden, sinne menen tekemään ja olemaan, takana on mm. työskentelyä ulkomailla, ja opiskelu olisi haaveissa, vaikka alan ehkä olla jo siihen liian vanha... :) Mutta niistä muista kulttuureista kyllä oppii pelkästään silläkin täällä koti-Suomessa että avaa suunsa kun törmää naapuriin, sen verran monikulttuurista on monella naapurusto.
Melkoisen moni vielä ulkomailta tultuaan ja siellä ollessaan jaksaa ruikuttaa huonosta hygieniasta, haisevista kaupunkiojista, vääristä kauppojen aukioloista jne. ihan kuin koko reissusta ei olisi muuta tarttunut mukaan. Tuoreessa muistissa erään hiekka-aavikolla matkailleen valitukset kuumuudesta ja pölystä (yllätys että aavikolla moista on...), kiinnostuksella odotan kyseisen henkilön parhaillaan olevan matkan valituksen aiheita... :D Toinen tuttavani matkusti niin ikään jonkin mielestä unelmakohteeseen USAan, ja matkakuulumiset ovat olleet paikallisten asukkaiden haukkumista, huonoja lenkkeilymahdollisuuksia, mielivaltaista liikennekäyttäytymistä ja mitä milloinkin. Eli eipä siellä oikein osata NAUTTIA siitä erilaisesta kulttuurista, sitähän ne negatiivisetkin puolet ovat.
Mä "lomailen" uusista nähtävyyksistä nauttien vähintään kerran viikossa. Lähden pyöräilemään uusiin kaupunginosiin ilman karttaa, käännyn kivannäköisille teille, ihastelen vanhoja taloja tai kivoja piharatkaisuja, ja saatampa pysähtyä kioskille tai kauppaan jäätelön ostamaan. Pidemmän ajan lomailen siskon luona, suosikkitekemistämme on lenkkeily ja pihahommat, tai mökillä, jossa mikä tahansa maan kaivaminen tai vessan maalaus on mahtavaa vaihtelua kaupunkilaiselämään.
Meidän kolmikymppisten pääkaupunkiseutulaisten tilanne alkaa olla se, että viime vuosikymmenenä matkailu ja ulkomaille suuntautuneet opiskelijavaihdot ovat lisääntyneet edelliseen sukupolveen verrattuna räjähdysmäisesti. Tästä on seurauksena se, että kaverit ovatkin jääneet ulkomaille joko työn tai rakkauden perässä. Omasta läheisestä kaveripiiristäni on paukannut ulkomaille pysyvästi tai ainakin pitkäksi aikaa jo seitsemän ihmistä, kuka Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan, kuka "vain" eurooppaan. Siksi myös matkailu pakosti lisääntyy, jos haluan vielä tavata kasvotusten näitä läheisiä. Skype mahdollistaa juttelun ja Suomen kesä onneksi vielä houkuttelee suurinta osaa sen verran, että kahvilla ehtii käväistä kerran vuodessa. Jos kuitenkin haluan päästä oikeasti osalliseksi heidän elämästään, on otettava lentokone alle ja lähdettävä kylään. Nelihenkiselle perheellemme tämä on sekä taloudellinen että ilmastoeettinen haaste!
mj
tuo sinun tuttavasi tuskin on mikään loistava esimerkki kaikista matkailijoista; jotkut ihmiset valittavat kaikesta, mutta noin rankka yleistäminen ei ole kovin rakentavaa. ;)
Itse tykkään seikkailla kotikaupungissani, mutta niin myös muualla. Ei kaikki suhtaudu asioihin joko-tai- mentaliteetilla...
Iso ongelma monissa turistikohteissa on paikallisten sortaminen ja paikallisen ympäristön kärsiminen. Joo, viehän turistit kunniakkaasti rahaa köyhiin maihin, harmi vaan että se raha valikoi taskunsa. En tiedä onko netissä (luotettavia) artikkeleita aiheesta, enkä valitettavasti muista enää mistä luin tästä aiheesta, eli ei oo ny lähdeviitteitä esittää...
Ymmärrän ettei matkustelun loppuminen toisi ratkaisua noihin em ongelmiin, mutta musta jokaisen matkustajan olis hyvä tiedostaa myös tuo puoli.
Saksaan pääsee myös lautalla, ei tarvitse uida... Euroopassa on todella paljon kiinnostavaa nähtävää - on kuitenkin ekologisempaa lentää vaikka Berliiniin tai Italian rannoille kuin Kaukoitään.
Carbon Neutral Companya on kritisoitu siitä että liian pieni osa menisi siihen oikeaan hyvään tarkoitukseen, itse olen käyttänyt viimeisimpiin matkoihin seuraavaa: atmosfair.de
Me reissattiin viime kesänä perinteisesti, laivalla Saksaan :) Oli fiilistä lähteä matkaan perjantaina, yöpyä laivalla, toinen yö maissa saksalaishotellissa ja olla sunnuntaina perillä Berliinissä. Kun sinne pääsee lentäen parissa tunnissa, katoaa hommasta itse matkustamisen tunne ja matkanteon ilo. Toki kahden tunnin lentomatkkain on mukava, mutta kahden päivän reissaaminen antaa isomman tyydytyksentunteen kun on vihdoin perillä. Matkaa jotenkin arvostaa silloin enemmän.
Matkavalinta tehtiin ympäristösyistä, mutta myöhemmin kuulin, että noin lyhyellä lentomatkalla laiva ja lentokone ovat yhtä saastuttavia, joten ei ihme, jos porukka lentää, kun lentäminen vieläpä voi olla laivamatkaa halvempaakin!
Varmistakaapa sieltä studiosta: onko yhtä ekologista lentää Berliiniin, kuin mennä sinne laivalla?
UUSIMUSTA OHJELMA ON HYVÄ T. LAURI
HEI OLEN MATKUSTELLUT VIIMEKSI ITÄVALLASSA JA MATKA MENI HYVIN ITÄVALLASSA AURINKO PAISTOI LÄMPIMÄSTI JA RUOKA OLI HYVÄÄ T. LAURI MÄNTYNEN
Ulkomaanmatkan pääasia on paikallisuuteen tutustuminen. Kuulumme järjestöön nimeltä Servas eli voimme mennä eri puolilla maailmaa olevien jäsenten vieraiksi. Heidän kauttaan tutustumme sekä heihin että heidän maailmaansa. Maahan menemme lentämällä, siellä liikumme maan-/rautateitse. Ranta- / kulttuuriloma ei ole itselle mielekäs.
Hitaasti matkaileminen on kesäinen parin viikon pyörälenkki pääasiassa mökkimajoituksin. Pituutta on tähän mennessä tullut 700 - 1000km. Toistaiseksi olemme olleet kotimassa, mutta esim. laivalla voisi mennä Saksaan, jossa on tiheä pyörätieverkosto majoitusmahdollisuuksineen. Ei tarvitse suunnitella niin paljon majoitusten mukaan päivittäisiä etappeja.
Matkustaminen maksaa! On paljon ihmisiä, jotka eivät voi koskaan matkustaa, koska ei ole rahaa, ainakaan ulkomaille. Henna
Ohjelmassa VR:n edustaja mainitsi, aivan oikein, että raideliikenne on parhaimmillaan työmatkaliikenteessä, koska se on säännöllistä ja joukkoliikenne tarvitsee joukkoja. Hyvä. No, miksi sitten VR:ää ei pätkääkään kiinnosta junalla tehtävän työmatkaliikenteen hoitaminen missään muualla kuin pk-seudulla? Täällä Turun puolessa on aika ajoin puhuttu lähijunaliikenteestä, mutta VR suhtautuu aina hyvin nihkeästi: VR ei esimerkiksi muka saa nykyisille raiteille mahtumaan enempää junia, vaan kaksoisraide pitäisi saada (kumma vain kun se Ruotsissa onnistuu, mutta kai se johtuu siitä, ettei siellä olla niin viisaita kuin VR:llä). Lähijunaliikenteen puuttuessa ainakin Paimio, Aura ja Kyrö ovat kampanjoineet saadakseen pysähdyksen kaukojunille, mutta VR:ää ei sekään ole kiinnostanut. Yhteenveto: Juuri sitä liikennettä, jossa raideliikenne olisi VR:nkin mielestä omimmillaan, VR ei halua hoitaa. (Mielenkiintoinen strategia.)
No, mutta varsinaisesta aiheesta. Väittäisin, että aika monet kaipailevat kaukomaille luullessaan, että kotipuolessa on jo kaikki nähtävä nähty. Useimmiten kyseessä on kuitenkin näköharha, joka johtuu siitä, ettei siitä auton ikkunasta moottoritietä edestakaisin sahatessa paljon mitään kiinnostavaa näe. Lähiympäristössäkin riittäisi kyllä uutta tutkittavaa, mutta se vaatisi rutiineista poikkeamista ja joskus jopa - hui kamala! - auton suojista poistumista.
Lapsuuteni vietin Tampereella. Muutama vuosi sitten matkustin ensimmäistä kertaa syksyllä lappiin Kilpisjärvelle. Kokemus oli tajunnan räjäyttävä. En todellakaan tiennyt, että Suomestakin voisi löytyä niin erilaisia ja upeita maisemia. Nyt haaveilen uudesta matkasta syvälle pohjoisen perukoille, mutta vaikeaksi asian tekee, ettei alueille oikein pääse ilman omaa kulkuneuvoa...
Kokeilin mieheni kanssa pitkästä aikaa junamatkailua ja teimme rengasmatkan Pieksämäeltä Kouvolan kautta Helsinkiin ja Tukholman risteilyn jälkeen Helsingistä Tampereen kautta takaisin Pieksämäelle. Lähdimme ihan äkkiseltään, vain risteilyn tilasimme. Kiva matka. Junassa on mukava matkustaa, mutta Suomessa on turha katsella junan ikkunasta maisemia, sillä samanlaista pusikkoa on koko matkan. Olisikohan ollut mahdollista samalla lipulla poiketa jossain kaupungissa katselemassa ja jatkaa seuraavalla junalla? Hyvä idea tuo Viking laivojen tarjous: laivamatkalipun kanssa saa 50% alennuksen rautateillä. Linja-autoreiteillä muuten näkee paremmin maisemia. On muuten paljon rennonpaa matkustaa junalla tai bussilla kuin hermoilla omalla autolla liikenteessä ja vieraissa kaupungeissa.
Ullalle:
VR:n lomapassi kesäaikaan mahdollistaa pysähdykset!
Itse en juuri mieti ympäristöasioita matkustaessani. Eli lennän lentokoneella silloin kun haluan matkustaa hieman kauemmaksi. Suomessa matkustan myös paljon pääsääntöisesti omalla autolla. Mutta suomi on huono esim. kesäsesongin lyhyyden vuoksi. Vaikka sanotaan, että kesäkuukaudet ovat kesä-elokuu, niin todellisuusdessa elokuussa ei suomessa ole enää juuri katsottavaa. Useimmat kesäkohteet ovat sulkeneet jo ovensa elokuun loppupuolella.