Lauantaina radiossa: tekeekö raha onnelliseksi?
Uusi Musta
Demos Helsingin laatiman onnellisuuspoliittisen manifestin mukaan useimmat meistä arvostavat onnellisuutta vaurautta enemmän. Demokraattisessa yhteiskunnassa tämän tulisi vaikuttaa politiikkaan. "Viime vuosina lisääntynyt onnellisuustutkimus osoittaa, että olemme ällistyttävän huonoja arvioimaan, mikä todella tekisi meistä onnellisempia. Tavoittelemme sitä usein myös keinoin, jotka tuhoavat tulevaisuuden hyvinvoinnin mahdollisuuksia", manifesti julistaa. Voiko ohjatulla onnellisuuspolitiikalla tehdä ihmisistä onnellisempia?
Me myös turrumme ja totumme nopeasti saamiimme asioihin, joiden olemme uskoneet tekevän meidät onnellisiksi. Demoksen mukaan palkankorotus ilahduttaa kolmisen kuukautta, ennen kuin siihen turtuu. Raha lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan asti, ja nuo tulorajat ovat huomattavasti alempana kuin on aiemmin uskottu, noin 20 000 eurossa vuodessa.
Onnellisuuspolitiikka eroaa nykypolitiikasta, jossa lyhyen aikavälin hyvinvointia tavoitellaan talouskasvulla. Talouskasvun ideologia on onnellisuuspolitiikkaa vain köyhissä oloissa, jolloin perustarpeiden puutteen poistaminen lisää selvästi onnellisuutta. Tästä mallista ponnistaa myös degrowth-liike. Se pyrkii kyseenalaistamaan nykyisen mallin ja edistämään sosiaalista ja ekologista hyvinvointia sellaisin tavoin, joihin talouskasvukapitalismin käsitteet ja käytännöt eivät sovellu. Vaihtoehtoiset ajatus- ja toimintamallit liike kytkee demokratiaan ja kansalaisuuteen. Degrowthin voisi suomentaa talouslaskuksi, myötämäkitaloudeksi tai ei-kasvuksi.
Demoksen manifestissa onnellisuutta ammennetaan monesta eri lähteestä kuten työn ja vapaa-ajan balanssista, osallistumisesta, mielekkäästä tekemisestä, hyvinvoimisen kulttuurista ja tärkeistä ihmisistä. Onnen tavoittelun välineet ovat hyvin abstrakteja ja subjektiivisia: aika on kiireiselle arvokasta mutta toimettomalle ahdistavaa.
Demos esittää manifestissaan esimerkiksi seuraavia toimenpiteitä:
- Uusi kansallinen aikarahasto palkitsisi ahkerasti kansalaistoimintaan osallistuneita ylimääräisillä lomapäivillä.
- Julkisten tilojen pitää paremmin tukea ihmisten mahdollisuuksia yhteistoimintaan.
- Käyttämättömän tilan verotusta kovennetaan, sillä jakamalla tilaa sen käyttäminen tulee halvemmaksi ihmisille ja yrityksille.
- Armeija muutetaan asteittain kaikkia koskevaksi, lyhytkestoiseksi kansalaisleiriksi, jossa opitaan uusia taitoja, tuotetaan uusia toimintaryhmiä ja tutustutaan muihin ihmisiin.
- Kansanvalistuksesta on siirryttävä viisaiden valintojen helpottamiseen ja tyrkyttämiseen. Sairaanhoito on suhteessa panoksiin kallista; tarvitaan enemmän investointeja sairauksien ennaltaehkäisyyn ja ja henkilökohtaiseen neuvontaan.
Filosofian professori Timo Airaksinen on todennut, että onnellisuus tarkoittaa sitä, että ei halua pois siitä tilasta, missä on. Airaksisen mukaan onnellisuus on saavuttamaton tila ja siksi sitä himoitaan kuin kuolemattomuutta.
Onko onnellisin tila juuri unelmointi? Onko onnellisuus yhtä kuin tyytyväisyys? Onko onnellisuuteen tähtäävällä politiikalla markkinarakoa?
Lauantaina YLE Radio1 kanavalla ovat kanssamme keskustelemassa Demos Helsingin tutkija Olli Alanen ja yrittäjä Jari Sarasvuo. Haastattelimme lähetykseen myös KtT Timo Järvensivua ja positiivisuusyhteisö Positiivareiden Juhani Töytäriä.
Miltä onnellisuuspolitiikka kuulostaa? Nasevia kommentteja siteerataan jälleen eetterissä, joten laita mielipiteesi jakoon!
Lisätietoa:
Reader Comments (30)
Kiinnostavia visioita, mutta en näe että näitä toimenpiteitä voisi oikeasti toteuttaa juuri tuon onnellisuuden subjektiivisuuden vuoksi. Lisäksi suomalaiselle kansanluonteelle pitäisi tehdä jotain, jotta yhteistekemisestä ja kansalaistoiminnasta tosiaan tulisi mielekästä kun vertaa esimerkiksi taloyhtiön pihatakoiden vastaanottoon..
Hyvä aihealue nostaa esille ja pyrkiä edistämään! Toivon mukaan mahdollisimman moni oivaltaa että onnellisuus on vain itsestä ja omasta päätöksestä kiinni! Minun mielestäni onnellisuus syntyy tasapainosta ja harmoniasta ja sen pystyy jokainen meidän yhteiskunnassamme järjestämään itselleen! Sopivassa suhteessa terveellistä ravintoa, liikuntaa, lepoa ja mielekästä tekemistä ilman päihteitä! Ja rakkauttakin saa kun sitä oppii ensin pyyteettömästi myös itse antamaan, epäterveissä suhteissa ei kannata elämäänsä kuluttaa!
Kenenkään ole pakko paahtaa jatkuvasti ylitöitä, voi sanoa esimiehelleen että en nyt voi tehdä ylitöitä esim. perhetilanteeni, opiskelun tms takia, mitä ihmiset pelkäävät?? potkuja?? mitä sitten jos saa epätyydyttävästä työstä potkut? Se voi olla pidemmällä aikavälillä onnenpotku ja auttaa löytämään itselle sopivamman työn. Olen itse vaihtanut ammattia puolet pienemmälle palkalle ja olen nykyään todella tyytyväinen eläntilanteeseeni, ei työ aina herkkua ole, mutta vapaa-aikaa on riittävästi. Siitä vaan, tekemään asioita mistä on kiinnostunut, elämä on liian lyhyt jatkuvaan urputukseen....
Eihän tässä ole kellonaikaa, milloin ohjelma tulee ulos radiosta. Asiatiedot ensimmäisenä näkyviin kiitos!
se joka väittää että rahalla ei saa onnellisuutta niin ei tiiä mistä sitä ostaa!!
Suure ei ole mittayksikkö.
Yksinelävän, täyden kansaneläkkeen saajan koko vuositulo jäi vuonna 2008 noin 6700 euroon. Se on 558,33 euroa kuukaudessa.
Samana vuonna keskivertosuomalainen käytti pelkästään elämysten hankintaan 333,33 euroa kuukaudessa, eli 4000 euroa vuodessa.
Rakennetaanko tästä onnellisuusbuumista verhoa sille, että yhteiskunnassa on vakavia epäkohtia, jotka tekevät elämästä oikeasti vaikeaa omasta onnellisuusasenteesta riippumatta. Oma elintaso on oleellinen asia pitkäaikaissairaille ja vammaisille itsenäiseen elämässä selviämiseen. Ilman itsenäistä elämää on aika vaikea ajatella onnellisuutta.
olen onnellinen aina kun saamme uuden asunnon valmiiksi somalille ! 14 vuotta olen rakentanut
Onnellisuus perustuu siihen, että on sinut itsensä kanssa. Anita
Minut tekee tänään onnelliseksi rauhallinen kotielämä.
Naapurin tytön häät ja niihin liittyvä salaisuus! Laitoin lipunkin salkoon, vaikka itse häätilaisuuteen en osallistukaan.
Onnea on arkinen yhteiselo naapuruston kanssa ja juttuhetket pihalla.
Elämän arkisessa virrassa on onnemme lähteet, ei niitä rahalla saa.
Rahalla ei saa kaikkea, mutta sillä voi ostaa jotakin. Hyvä taloudenpito sen sijaan on eri juttu. Hyvä suhde tekemiseen ja olemiseen on tärkeämpää kuin raha. Joten toimintakyky ja kyky nauttia hetkestä ovat tärkeämpiä kuin raha. Sairaskulut ja köyhyys vaan kulkee niin usein käsi kädessä. Jos olet terve ja perustulo on taattu, niin "Auta muita".
Ihmisen pitää olla onnellinen, jos itse saa päättää asioistaan.
Tämä radio-ohjelma osoittaa, että rikas keskustelu syntyy hyvin valituista, asiaan vihkiytyneistä keskustelijoista. Nettikeskustelun ottaminen mukaan vain heikentää ohjelman tasoa eikä tuo lisäarvoa. Toki on trendikästä tehdä sisältöä crowdsourcing-periaatteella, mutta aika vähän tuntuu Hakaniemen toriasiakkailla tai netin saivartelijoilla (ml. allekirjoittanut) olevan relevanttia annettavaa tälle keskustelulle.
Uusimpien onnellisuustutkimusten mukaan ihminen ymmärtää 40 000 €. Kaikki siitä ylöspäin ei lisää onnellisuutta.
...vai emmekö me olisi keksineet, ettei rahalla voi ostaa onnellisuutta / terveyttä / ihmissuhteita ilman, että anonyymit kansan äänet tuovat kyseisen itsestäänselvyyden tietoomme?
Olen onnellinen nykyiseen tulotasooni, joka on työeläke. Voisin tinkiä siitä sanokaamme 500 euroa, jos saisin rinnakkaisen henkilöllisyyden. Suurin onneni on nimittäin LUKEA maailmankirjallisuutta, kuten portugalilaisen Nobel-kirjailijan José SARAMAGON teoksia, mutta aika ei riitä kaikkeen ihanuuteen yhdellä ihmisellä...
Onnellinen se, jolla on puhdas omatunto.
Onnellinen se, jonka elämällä on tarkoitus. Siis hän, joka näkee tuon tarkoituksen ja toimii/elää motivoituneena. Hän näkee itsensä palvelijana, ei niinkään palveltavana.
Ps 73:28 "..minun onneni on olla Jumalaa lähellä". Silloin ihminen on lähellä toista ihmistäkin, koska Jumala on rakkaus.
Sarasvuolle, älä epäile sitä elämyksiin käytettyä rahaa. Se perustuu Tilastokeskuksen tietoon.
Tilastokeskuksen yliaktuaari Aku Alasen laskelman mukaan suomalaiset nauttivat elämyksiä yli 4000 eurolla henkeä kohti.
Raha tuo onnea elämysten kautta ja sen kautta, että omalla työllä ansaittu elintaso on suurimmalle osalle kansasta onnellisuuden edellytys.
Suosittelen luettavaksi Invalidiliiton Köyhyysohjelman, joka julkaistiin EUn köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden vuoksi. Tämä sama asia löytyy heti sivulta 3.
se jolle raha aiheuttaa pahaa mieltä voi antaa ylimääräset minulle! Tulee aina niin TODELLA ONNELLINEN olo kun tilipäivänä näkee kuinka huikea 800€:n tili on tullu. siitä ku maksaa vuokran niin saa ostettua jopa maitoa tai margariiniä leivän päälle!
Perustarpeisiin asti raha tuo todellakin onnellisuutta! Mutta sitten on ihan mitätön asia onko rahaa miljoona vai kymmenen miljoonaa..ylimääräinen raha tuskin onnellistuttaa ketään.
Ne, jotka sanoo että raha ei tee onnelliseksi nii ei oo koskaan taistellu oikeesti köyhyyttä vastaan. Helppo huudella ku on oma maha täys.
Onnellisuutta on vähentänyt se, että ei tunnu olevan enää vaikutusmahdolisuuksia suuriin kehityslinjoihin. Talousvalta on oma autonominen koneisto, jonka ehtoihin on myönnyttävä, jos haluaa olla vähän "vaikutusvaltaisemmassa asemassa".
Aikanaan saattoi liittyä poliittisiin liikkeisiiin, joilla tuntui olevan merkitystä yhteiskunnan ja maailman kehitykseen. Kööpenhaminan kokouksen epäonnistumisessa tiivistyy paljon siitä, miksi ei voi olla kovin onnellinen.
Tarkoitus, merkitys ja mieli on oleellista. Nykyjärjestelmän tarjoaa vain individualistista hedonismia eli itsekästä luonnonvarojen ristoa, "onneksi".
kenen onnesta te oikein puhutte siellä? meitä on aikuisen oikeesti köyhiä, joillle puheenne kuulostaa lähinnä arrogantilta.
Ryhtymällä yrittäjäksi ja varsinkin yksinyrittäjäksi voit vapaasti säätää työn ja vapaa-ajan suhdetta. Kaikista yhteiskunnan velvotteita ja veroista on samalla huolehdittava. Palkalla olevaa rajoittaa ammattiliittojen ja työnantajan määräykset. Yhteiskunnan tuella saatu ylimääräinen vapaa ei ole reilua siinä mielessä, että muden on verojen muodossa kustannettava tämä vapaa ja tehtävä siis enemmän työtä vaikkei haluaisikaan.
Sanassa "luuseri" on onnellisuuden este. "Voittaja" tarvitsevat "luuserinsa", jotta voisi olla "voittajia". Tietenkin on aina reppanoita ja tietenkin myös vertailemme ja haluamme olla hyviä ja parempia. Mutta "luusereille" on annettava edellytyksiä nostaa itsensä jollakin tavalla. Kaikkein vähiten omaa onnellisuus ei voi olla omahyväisyyttä eittä on parempi kuin "luuseri".
- meillä suomessa pitäisi olla olisi esim. t-o-d-e-l-l-a oikeasti vaihtoehtoja asumisen suhteen eli kohtuullisen hintaisia ja laatuisia vuokra-asuntoja, näin moni ajatella elämäänsä, työtään ja ajankäyttöään toisin, pienemmillä paineilla ja voisi ehkä elää rohkeammin, luovemmin. nyt suurin osa kansasta on rahan vankeina pää ja ajatukset suljettuina, että voivat pitää työnsä, maksaa velkansa ja "elää kunniallisesti".
- sarasvuolle: masennus voi johtua myös todellista, kestokyvn ylittävistä menetyksistä ja pettymyksistä, hieman samoin kuin myös mainitsemasi allergiat voivat liiallisen puhtauden lisäsi syntyä myös esim. työperäisen altistumisen vuoksi. kumpikaan sairaus ei siis ole vain löysän ja laiskan, tyhjän maailman tuotetta.
Sarasvuon mukaan talouskasvusta luopuminen edellyttää sosiaalisista tulonsiirroista luopumista. Ihmisten tulopyramidia laskettaisiin siis vain alaspäin, jossa vähätuloisia jäisi enemmän toimeentulorajan pinnan alapuolelle.
Bill Gates ja Warrren Buffet kehottavat miljärdöörejä luovuttamaan esimerkkinsä mukaisesti puolet varalisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Amerikkalaismiljardöörit ovat siis joutuneet tavallaan tunnustamaan, että on paljon ihmisiä joilla on aivan kohtuuttoman paljon omaisuutta, jolle he eivät koskaan voi keksiä mitää omaa käyttöä. Tietysti miljärdöörit yleensä rahoittavat poljon sellaista politiikkaa ja poliitikkoja, mikä on heidän ja yhtiöidensä ja yhtiövallan yleisimmin etujen mukaista.
Mutta kohtuuttomasti on kertynyt joillekin rahaa ja johonkin se on pantava, jotta miljardöörit kokisivat jotain mielekkyyttä ja oikeutta elämässään. Tätä näkemysta en laita vain joksikin "kateudeksi". Julkista verotukseen nojaavaa tulonsiirtopolitiikkaa pyritään vähentämään, jotta kansaiinvälisille sijoittajille ja Wahlrooseille oltaisiin mieliksi. Sosiaalipolitiikkaa suuntautuu sinne, mitä jotkin ylirikkaat katsovat mielensä mukaiseksi ongelmiksi. Se ei mene sinne, miitä heistä ei ole ongelma mutta suuren osan ihmisistä mielestä voi olla. Paljon mieluummin antaisin julkisen demokraattisen päätöksenteon suunnata voimavaroja tarvitseville kuin miljardöörien kulloisetkin "hyvän tahtonsa" tuntemukset ja fiilikset menevät.
Mutta pääasiaan: kasvutaloudesta luopuminen ei voi onnistua kuin että ylirikkailta ja muuten rikkailta otetaan pois sitä, mitä heillä on tarpeettomasti. Siksi degrowth-politiikkaa vastustetaan ja tullaan vastustamaan raivokkaasti niiden piirissä, joilla on resursseja ja sananvaltaa. Rikkaat ja ekonomistien talouskavupapisto haluavat antaa ymmärtää, että kyse on köyhien lisää köyhdyttämisestä, jotta kasvusta luopumiselle ei tulisi laajempaa kannatusta.
Salaseurapuuhastelua. Vain samanmieliset tietävät koska lähetysaika on.
Mistä tulevat rahat sikaflunssan hoitoon?
Raha on A jaO. Vain ammattivalehtelijat sanovat, että raha ei oo mittään
Kuinka suurissa asunnoissa puhujat itse asuvat?
Keskustelu aihe "Tekeekö Raha Onnelliseksi"? Se ei ole mikään hyvä lähtö kohta keskusteluun. Tai voisi sanoa että se vie keskustelun harhaan. Parempi lähtö kohta olisi kysyä, mitä on tyytyväinen ihminen? Maailmassa on paljon "tyytyväisiä" ihmisiä, ja niitä löytyy joka puolelta maa palloa. Toinen kysymys; miten ihmiset opetetaan palkitsemaan itseä? Heitä opetetaan jo nuorena (länsimaissa), ensiksi saada rahaa, ja sitten ostaa jotain mikä valtaisi heidän mielikuvituksen ja huvittaisi heitä. Länsimaissa opetetaan hyvin nuorena saavuttamaan "tavaraa". Sitten myös on muita "itse palkintomista", ruoka nautintoja (ei ainoastaan ravinto tarpeet), sitten myös muut viihde palkintoimiset; elokuvat, TV, sex, matkustaminen etc. Länsimaissa on jo niin pitkään ollut paljon rahaa ja tavaraa, niin sitä ei voi niin vaan muuttaa (genie is out of the bottle). Muutos käypi yksityiselle kyllä tavalla ja toisella; tulee vanhaksi, tapaturma/tai melkein kuolee, tai joku ystävä kuolee, menetää kaiken omanaisuuden, työttömyys, tai jos joutuu KELAN armolle. Länsimaissa ihmiset takevät paljon töitä, että voivat palkita itsensä/parisuhdetta/perhettä. Palkitseminen = materiaali tavara.
Keskusteluun yhtyvä kysymys: Miksi ihmiset haluavat tavaraa? Ja sitten kun niillä on tavaraa, niin sitä samaa tavaraa halutaan uudistaa, e.g. Parempi uusi malli, hienompi versio, nopeampi, etc. Eläimet yleensä ovat paljon "tyytyväisempiä" kun ihmiset. Eläin jos saa hyvää ruokaa, liikuntaa, sopivaa ympäristöä ja lisääntyä, niin ovat tyytyväisiä siihen. Koirat ovat hyvin ilosia ja aina löytyy hymy kun lähtee niiden kanssa ulkoilemaan ja kävelemään. Ne ovat ihan innoissa kun saa liikkua luonnossa ja tutkia ympäristöä, ja nuuskia uteliasti että kuka on liikkunut siellä viime aikoina. Jostain löytyy ihmisiä ketkä ihan nuorenakin ovat tyytyväisiä heidän "basic" perhe elämään. He ovat tyytyväisiä lapsia/ihmisiä. He eivät tarvitse lisä "stimulate" että heillä olisi hyvä olo. Tyytyväisyys on myös ihmisen sydänmmen asenne / tilanne.
Miten paljon tavaraa olisi kohtuullista? Jos olet kokenut köyhyytä, ja elänyt ilman "omia palkintoja" (oma koti, oma auto, ja paljon muita), niin sen itse näkee ja tuntee miten törkeästi monet "flaunt" heidän "omia palkintoja". Jos on hyvä työ paikka ja palkka (e.g. valtion politicians), niin sitten on upea uuden mallinen Audi / & Merc. Hieno talo, perhe, kesämökki, vene, sauna, polku pyörä, moottori pyörä, ja mikä vaan kiinnostaa. Sitten näytetään sunnuntaina kaupungissa, miten pyyhkii "heillä". Näytellään omia palkintoja yleisesti. Sitten kun näkyy rahasta köyhä ihminen niin nenä nousee kohti Venus. Viime aikoina olen kuunnellut radiossa miten "Asian tuntijat" keskustelevat EU asioista ja Suomen talousuudesta. Olen kuullut monesti heidän käyttävän sanaa " Kreikan Sairaus", tai "Greek Disease". Se sana tulee heidän huulista hyvin helposti. Odottaisin enemmän kyllä "asian tuntijoilta", ja erottaisi Kreikan maan/ihmiset, ja Kreikan talouden erikseen, ja arvostaisi ihmisiä/kansaa eikä tekisi siitä stereotype niinkuin "sairaus". Mutta kun he ovat niin tunneli näköisiä suhteessa mammonaan, niin terveys voi ainoastaan heidän mielestä tapahtua kun on paljon rahaa pankissa, ja reilusti palkita itseään.
Hirveän mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin pohtinut usein. Henkilökohtaisesti näen onnellisuutena jonkinlaisen tasapainon tilan: sopivasti työtä ja vapaata, terve keho ja levännyt mieli ja ennenkaikkea ne läheiset ihmiset.
En usko, että raha sinällään tekee onnelliseksi, mutta rahattomuus tekee kyllä varmasti onnettomaksi. Jos joutuu miettimään, miten saa laskunsa maksettua ja laskemaan jokaisen penninsä, että pystyy syömään joka päivä eikä joka toinen, niin se aiheuttaa kyllä ahdistusta ja pelkoa, jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan.
"Onko onnellisin tila juuri unelmointi?" Yhdyn tähän kyllä täysin. Haaveilu ja unelmointi ovat optimismin perusta ja optimistinen asenne on minusta se, mikä tekee ihmisestä onnellisen.
Olen näitä onnellisuuskeskusteluja kuunnellut useitakin. Ne ovat nyt muotia. Suurinpiirtein samat asiat aina kerrataan. Nyt oli onneksi Sarasvuo estämässä keskustelun liitämistä täysin fantasian tasolle. Yleensä en hänen kirjoituksistaan tai sanomisistaan pidä, koska niissä on uskonnollisuuteen viittaava paatosta. En halua profeettoja.
Minusta nämä onnellisuuskeskustelut ihan oikeasti ovat työelämäkeskusteluja. Ollaan väsytty työelämään ja aletaan puhua onnellisuudesta hätähuutona. Ei studioissa ainakaan vielä ole ollut niitä puhumassa, joiden perustarpeet eivät olisi kunnossa. Melko elitistisellä tasolla on pysytty.
Suomessahan tehdään päätöksiä siten, ettei uskota näiden päätösten oikeasti koskettavan ihmisiä. Päätös on onnistunut, kun se on systeemille sopiva. Kun päätös näennäisesti säästää, kilpailuttaa, on suhteessa poliittiseen vaikutusvaltaan ja on lautakunnassa harkittu, niin sitten asiat ovat ikään kuin kunnossa. Ihmisillä ei ikään kuin ole olemassa sellaista asiaa kuin mielenterveys. Tai jos on, niin se ei paina mitään missään päätöksissä tai sitten tehdään virhetulkintoja. Meillä ei ajatella minkään toimintaa mielenterveyden kannalta eikä meillä tosissaan kohdata ihmisiä. Toki meillä paljon ihmetellään sitä, miksi niin paljon nuoriakin ihmisiä masentuu ja eläköityy, mutta hyvin vähän meillä on ymmärrystä siitä, miten tuhkatiheään meillä on kaikkialla isompia ja pienempiä mielenterveyttä rapauttavia sääntöjä, lakeja ja asioita, jotka voitaisiin hoitaa toisin. Ja työnjohtajina on pääsääntöisesti idiootteja, jotka ei halua johtaa, vaan maksukyvyn isompaan asuntolainaan. Hyvänä aikana he sössivät kaiken ja kun huonona aikana heidän todellinen työnsä alkaisi, niin heistä ei olekaan mihinkään.
Eli palaan siihen, että kun puhutaan onnellisuudesta niin hyvin herkästi sillä tarkoitetaankin sitä, että työelämä tökkii tavalla tai toisella. Ihmisen onneen liittyy kiinteästi tekeminen ja sen mielekkyys eli työ palkan kanssa tai ilman.