Älykkyystestissä eläin
Katja Lahti
Tuotantoeläinkeskustelussa kuulee vedottavan usein siihen, että eläimet ovat vain eläimiä, ihmistä alemmalla tietoisuuden ja älykkyyden tasolla, jolloin ne eivät ahdistu tai tunne kärsimystä. Tälle kannalle löytyy myös kritiikkiä. Luin joku aika sitten eläinlääketieteen dosentti Jussi Viitalan kirjan "Älykäs eläin":
"Mitä älykkyys on? Kuka on älykäs? Miten älyä voidaan mitata? Älyn määrittelemiseksi on kehitetty älykkyystestejä, mittailtu kallon kokoa ja muotoa, tehty päätelmiä aivojen poimuisuudesta. Yhdestä asiasta on oltu kuitenkin yhtä mieltä: me ihmiset olemme kaikkein älykkäin laji.
Älykäs eläin haastaa käsityksen ihmisaivojen yli-vertaisuudesta ja tutkii ihmistä lajina muiden joukossa. Ovatko ihmisen aivot paremmat kuin muiden eläinten vai johtuuko ihmisen ylivoimaisuus jostain muusta? Esimerkiksi päästäisen aivot ovat suhteessa ruumiin kokoon ihmisaivoja suuremmat, kaskelotin aivot taas huomattavasti poimuttuneemmat. Ihmisaivot edustavat turvallista keskitasoa, mutta meillä on käytössämme kätevä tarttumaelin, käsi, joka on mahdollistanut kulttuurin kehityksen yksittäisten luovien yksilöiden johdolla."
Atena Kustannus
Kirja tarjoaa suhteellisen kansantajuisen katsauksen älykkyyden ilmenemiseen, vaikka selvittää paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti ihmisen aivojen rakennetta, ajattelua ja lahjakkuutta. Kirjassa tiputellaan myös mielenkiintoisia yksityiskohtia eläinten älykkyyteen liittyvistä tutkimuksista. Tiesittekö, että jopa kolme viidestä harakastakin läpäisee niin sanotun peilitestin, jolla mitataan tietoisuutta omasta itsestä? Tuotantoeläimistä myös sika läpäisee kyseisen testin.
Lisäksi mieleeni on jäänyt monta eläinten älykkyyteen liittyvää uutista, jotka ovat yllättäneet tutkijat:
- Varikset osaavat käyttää työkaluja.
- Simpanssit kohtelevat kuolevaa jäsentä samaan tapaan kuin ihmiset. (Toim huom. Jopa paremmin kuin ihmiset!)
- Norsuilla on oma sana mehiläiselle.
- Koira on erittäin tunteellinen eläin.
- Mangustit siirtävät tapojaan lapsilleen.
Se, että emme ole vielä osanneet tutkia eläinten älykkyyttä laatimalla relevantteja testejä ja asettamalla oikeita kysymyksiä, ei tarkoita, että eläimet eivät olisi älykkäitä ja tietoisia elollisia. Eläinten älykkyyden vertaaminen ihmisen älykkyyteen ja toisaalta ihmisen älyn todisteleminen erilaisin ihmisen määrittelemin testein on suorastaan älytöntä. Olisiko nyt kuitenkin niin, että ainoa laji, jota ihminen ei ole onnistunut aliarvioimaan, on ihminen itse?
Ja mitä älykkyyden mittaamiseen tulee: eiköhän ihmisen paras älykkyystesti ole aika, jota parhaillaan elämme. Meneekö hyvin?
Reader Comments (10)
Asiaa Katja!
Hieno postaus! Olen aivan samaa mieltä. Itse olemme niin tyhmiä, että emme nää (tai emme tahdo hyväksyä) muiden eläinten älykkyyttä.
Luin Jussi Viitalan erään toisen kirjan tässä aiemmin ja ehdottomiin suosikkeihini meni. Olen ihan lapsesta asti ihmetellyt miten muiden eläinten älykkyys ja tunteet voivat mitenkään tulla yllätyksenä! Eikö sen nyt jokainen näe, kun vähän jaksaa katsoa. Sitten niitä ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi empaattisia(?) nähdäkseen vaikka edes kissansa tunnelämän ja kuviteltua suuremman älykkyyden kritisoidaan lapsellisina ja tyhminä! Ei se, että joku tuntee ja ajattelee eri tavoin tarkoita, etteikö se olisi olemassa ja arvokasta.
Hieno kirjoitus! Tiede-lehdessä oli juuri pari numeroa sitten samasta aiheesta, ja olen iloinen että asiaa on nyt nostettu enemmän esille. Vihdoin. Uskonto (kristinusko) on luullakseni osana tässä eläinten aliarvioimisessa kulttuurissamme ja ihmisen älyn ja ylivertaisuuden suitsutuksessa (kuten monessa muussakin sonnassa jota meille on syötetty....). Sietääkin nostaa näitä juttuja nyt vihdoin yleiseksi puheenaiheeksi, saisi vielä lisää olla esillä tämä. Ja tuossa Kaisan kommentissa tuli hyvin esille myös yksi pointti noista lemmikeistä ja lemmikinomistajista... Nimim. kokemusta on.
KIITOS tästä kirjoituksesta.
Asiaa on tutkittu paljonkin, mutta konservatiivit eivät ole oikein tykänneet tuloksista. Kaikki tulokset on helppo lytätä antropomorfismilla (=ihmisenkaltaistaminen). Ironista kyllä, ihminen on eläin. Itse en ymmärrä, miten eläinten älykkyys ja tunne-elämä voivat tulla yllätyksenä kenellekkään, jotka tunnustavat evoluutioteorian.
Kiitos!
On erityisen kummallista, etta just tunteet ja kipu ovat elaimilta kielletty. Nuohan ovat aika alhaisen tason alykkyytta ja sidoksissa yksilon selviytymiseen vaikkapa vaaratilanteista, kipu erityisesti. Harva nisakaslaji olisi selviytynyt jos ei esim. tuntisi kiintymysta jalkelaisiaan kohtaan, kipua vahingoituttuaan tai epamukavuutta jos luontaiset tarpeet kielletaan. Toisaalta elaimiin on yhdistetty "korkeamman tason alykkyytta" kuten juonittelua ja erityista viisautta (lajista riippuen).
Kristinusko ei muuten ole ainoa, joka on elaimia piinannut. Kaikki ihmiskeskeiset uskonnot ovat tuota tehneet, eli meita lahinna kristinusko, islam ja juutalaisuus. Monet naturalistiset uskonnot ovat nahneet elaimen hyvinkin ihmisenkaltaisena, vaikka ovat ehka elaimiin (ja toisiin ihmisiin) vakivaltaisesti suhtautuneetkin.
Jos seuraa vähääkään etologian alan artikkeleja, huomaa, ettei tulokset "yllätä tutkijoita" siinä mielessä, että he pitäisivät eläimiä tyhminä tai tunteettomina vaan he todistavat tieteellisin menetelmin jonkin hypoteesin. Esim. tässä varistutkimuksessa ei kyseistä koeviritelmää rakennettu ihan hetken mielijohteesta vaan kyllä hypoteesina on ollut se, että varikset ehkä ratkaisevat tehtävän. Tutkijoiden mielenkiinto työkaluja käyttäviin eläimiin on lähtöisin siltä ajalta, jolloin ihminen määriteltiin työkaluja käyttäväksi eläimeksi - kunnes selvisi, ettemme suinkaan ole ainoita. ;)
Eläinten inhimillistäminen taas on minusta samaa "ihminen on luomakunnan herra" ajattelua, sillä siinähän eläinten käyttäytymistä, ajattelua ja tunteita tarkastellaan ihmisen näkökulmasta. On itsestäänselvää, että eläimillä on samanlaisia tunteita kuin ihmisillä ja hyvin alkeellisetkin eliöt reagoivat kipuun, mukavaan tai epämukavaan oloon ym. vaikka näillä ei olisi edes aivoja tai varsinaista hermostoa.
Itse en ainakaan voi väittää, että varsinaisesti tiedän mitä kissa tai koira ajattelee, vaikka toisinaan kommunikaatio pelaa loistavasti yhteen. Minusta on myös hieman eläintä aliarvioivaa luulla, että se ajattelisi tai tuntisi kuin ihminen. "Eläimen" vertaaminen ihmiseen on ylipäätään hankalaa, sillä eläimiä on niin monenlaisia eikä ihminen voi asettua kuin korkeintaan ihmisapinoiden "housuihin", jos yrittää oikeasti päästä lähelle jonkin eläimen ajatusmaailmaa.
Mutta jos haluamme mitata eläinten älykkyyttä, ei meillä todellakaan ole muuta tapaa mitata sitä, kuin verrata sitä ihmisen älykkyyden kehittymiseen (ts. lapsen kasvu aikuiseksi). Toisaalta on hyvin hankalaa eritellä kuinka pitkälle eläinten vaistot vievät ja missä alkaa oikea päättelykyky. Esim. lintujen muuttomatka vaatii paitsi vaistoja, myös poikasena opittua, mutta on silti uskomaton juttu, jos asiaa miettii vajavaisen ihmisen näkökulmasta. ;) Onko muuttomatkalla lentävä lintu sitten ns. älykäs, on asia erikseen.
Nämä ovat kiinnostavia asioita. Aikanaan mieleeni jäi tämä teos joka on nyt jo vanha, ja toki varmasti monessa kohtaa amerikkalaistyyppisen paisutteleva ja mustavalkoinenkin, mutta jossa eläinten tunne-elämää käsitellään mielenkiintoisesti. Suosittelen!
KUN NORSUT ITKEVÄT
Kirjoittaja: Masson, Jefferey - McCarthy, Susan
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1997
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta ja lukuvinkistä! :)
Varmasti emme ymmärrä eläimistä tai niiden älykkyydestä vielä murto-osaakaan. Ei siitä tosin ole montaakaan vuosikymmentä kun keskosille tehtiin sydänleikkauksia ilman anestesiaa, nykykäsityksen mukaan kuin suoraan kauhuleffasta.. :/