Lauantaina radiossa: ei kaupungissa tarvitse omaa autoa! Ehkä.
Katja Lahti
Olen keskinkertainen autoilija. En huomaa liikennemerkkejä (varsinkaan nopeusrajoituksia), sekoitan oikean ja vasemman, olen aina hukassa kaistavalintojen kanssa ja parkkipaikkoja ei löydy mistään — lisäksi Helsingissä on aina meneillään joku tietyö, joten hyväkään ennakkosuunnittelu ei pelasta. Nämä ominaisuudet höystettynä lyhytpinnaisuudella ovat omiaan aiheuttamaan verenpaineen nousua sekä itselleni että kanssaliikennöitsijöille.
KUVA: Flickr / null0
Olen julkisen liikenteen (etenkin seutuliikenteen) ja kesällä fillarin hevijuuseri, ja pääkaupunkiseutulaisena vielä Suomen monipuolisimman julkisen liikenteen verkoston äärellä. Silti aika usein kiroilen päästessäni duuniin. Tapiola-Vallila -väli on nimittäin yksi seutuliikenteen takkuisimmista bussi-bussi-metro-bussi-kävely -reiteistä — vaikka etäisyyttä on kartalla vain 10 kilometriä. Jotenkin tuntuu, että liikenteessä priorisoidaan aina yksityisautoilua. Liikennevalot, kunnossapito, parkkipaikat, opasteet... Ihan kaikki investoinnit ohjataan ja optimoidaan niin, että omalla autolla kulkeminen on mahdollisimman sujuvaa. Viime talvena huomasi, kuinka jalkakäytävät muuttuivat autotielumien säilytyspaikaksi. Vai olenko ihan harhainen?
Tässä vuosien mittaan olen siis seissyt pysäkillä kaatosateessa, jäänyt lastenvaunujen kanssa pakkaseen kun bussissa oli jo kahdet vaunut, unohtanut X kertaa bussikortin himaan, ottanut lakon aikana omakustanteisen taksin töihin, ajanut ohi pysäkistä opastenäyttöjen puuttuessa, juossut korkkareilla ratikkaan, joka lähtee nenän edestä jne. Viime talvena vuoroja jäi välistä harva se kerta. Erityisen mukavaa silloin, kun olet lapsen hakuvuorossa ja hoitopaikka menee kiinni viideltä.
Pohdiskelinkin tämän viikon radioteeman kunniaksi, millainen olisi optimaalinen julkinen liikenne. Siis sellainen hyvää mieltä tuottava matkustuskeino, jota ei tulisi mieleenkään verrata juurihoitoon. Listasin muutaman kohdan.
- Aikataulut
Olisipa ihanaa luottaa siihen, että kulkuneuvot tulisivat parin minuutin aikaikkunassa sen ajankohdan jälkeen kun on tarkoitettu, ei aiemmin eikä myöhemmin. Linjat olisi suunniteltu sen verran lyhyiksi (ja aikataulut kuskeille realistisiksi), että viivästykset eivät kertautuisi useamman vuoron mittaisiksi, jos liikenteessä tapahtuu jotain odottamatonta. - Odottelu
Katoksessa olisi hyvin tilaa ja penkkejä kaikille halukkaille. Bussien ohitusajat näkyisivät reaaliaikaisesti valotaululla. Matkakortin arvon ja kauden voisi tarkistaa kätevästi laitteesta, josta saisi myös ostaa lippuja. DeLuxe asemalla olisi seinät, lämmitys ja kahviautomaatti. - Matkustaminen
Sähköllä käyvä hiljainen matalalattiabussi olisi sisätiloistaan tasaisesti lämmitetty, siisti ja hajuton, penkit olisivat puhtaat ja hyvät istua ja jalkatilaan mahtuisi ruokakassi. Kuskit ajaisivat rajoitusten mukaan, jottei tarvitsisi pelätä lastenvaunujen lentävän g-voimien takia mutkassa stratosfääriin. Bussikaistat olisivat bussien käytössä. DeLuxe kulkupeleissä matkustajille olisi tarjolla bookcrossing-piste ja virvokkeita, ja vaikka näytöltä uutisia. - Kustannukset
Matkan täytyy olla edullinen ja eläkeläisille, opiskelijoille ja varusmiehille ilmainen. Katson olevani niin etuoikeutettu, että voin hyvin maksaakin kyydistä, mutta kertalippu 4€ ja 30 päivän kausikortti 89€? Puolet liikaa laatuun nähden. - Kanssamatkustajat
Ihmiset moikkaisivat kuskia, antaisivat vanhuksille, raskaana oleville ja invalideille paikkansa pyytämättä eivätkä keskittyisi tuijottamaan ikkunasta ulos, ja kertoisivat, jos he aikovat jäädä seuraavalla pysäkillä pois sen sijaan, että rynnivät sanaakaan sanomatta ylitsesi. Olisi myös ihanaa, jos sovellettaisiin ihan peruskäytöstapoja: jos reppumatkustaja pamauttaa rinkkansa otsaasi, hän voisi pyytää vaikka anteeksi. DeLuxe malleissa voisi valita istuinpaikkansa ns. "puhepaikoilta", joilla istuvat ihmiset haluaisivat jutella toisten kanssa.
Löytyykö teiltä lisättävää? Korostan, että ei minua tarvitse tulla noutamaan punaista mattoa levittäen kotiovelta ja shamppanja-aamiaista tarjoillen. Listaamani viisi kohtaa (unohdetaan ne DeLuxet) olisivat ihan toteutettavissa! Onko tämä tosiaan liikaa vaadittu?
Fillarointi on julkiselle liikenteelle varteenotettava vaihtoehto, ja ainakin minun tapauksessani jopa julkisia nopeampi tapa liikkua. Olen aina pyöräillyt paljon. Edelliseen työpaikkaani pyöräilin pari kertaa viikossa: kunto nousi kohisten ilman erillistä aikainvestointia ja pääsin vahingossa jopa hoikistumaan. Vaikka matka oli mäkinen ja tuulinen, reitille mahtui mielenkiintoisia temppuratoja ja matka-ajan minimoiminen vaati sisäpiiritietoutta mm. liikennevalojen toiminnasta, pidin fillarointia täysin ylivoimaisena tapana liikkua — kunnes tuli talviaika ja neljältä pimeää.. Suomessahan diiliin kuuluu myös pakkanen ja/tai vaakaräntä, joka karsii kaltaiseni sokeri-ihmiset pois pyöräteiltä. Sitten kun vaihdoin työpaikkaa, kävi ilmi, että firmamme tiloissa ei ole suihkua. En mitenkään pysty taittamaan työmatkaani hikoontumatta, enkä ole kauhean innostunut bidee-suihkusta vessanpöntön päällä taiteillen. Huoh.
Lauantaina pohdimme studiossa selviääkö kaupungissa ilman omaa autoa. Studiovierainamme ovat pyöräilyn monitoimimies Joakim Uimonen ja Helsingin Seudun Liikenteen hallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki.
Laita myös jakoon omia kokemuksiasi yksityisautoilusta, julkisesta liikenteen käytöstä ja/tai pyöräilystä! Tuttuun tapaan luemme parhaimpia lausuntoja ääneen ohjelmassa!
Katso myös:
Suoraa puhetta: Uusi Musta! ja Yle Radio 1 la 8.5. klo 12.15-13.57!
Reader Comments (33)
Tuo aikataulut kuskeille realistisiksi olisikin ihan jo nyt helposti toteutettavissa, ja auttaisi aika paljon siihen jatkuvaan myöhästelyyn. Nykyiselläänhän kuskeilla on ihan oikeasti aika lailla tekemistä aikatauluissa pysyäkseen ja sehän aiheuttaa stressiä ja strerssi puolestaan tekee bussimatkasta kaikille kivempaa. Eikä bussi ole sen enempää ajoissa, mutta ainakin kuskeja vituttaa.
Mutta mitä tekee HKL? Ilmoittivat viime syksynä, että pyrkivät nostamaan ratikkamatkojen keskinopeutta (uutinen ei valitettavasti enää löydy googlaamalla). Nykyisellään ratikat kulkevat keskimäärin ehkä 13 km/h, ja tavoite oli, että ainakin puoli km/h pitäisi saada vauhtia lisää. Kuluttajan näkökulmasta asia näyttää siltä, että stressataan kuskeja lisää, jotta ratikoiden ilmoitetut aikataulut eivät ainakaan enää pitäisi paikkaansa ja perille voi tuurilla päästä 15 sekuntia nopeammin. Huraa.
Heheb, hyvä kommentti! Olen sitä aika paljonkin pysäkillä seisetssä miettinyt että jos vuoro on 9 kertaa kymmenestä myöhässä, eikö kukaan älyä että aikataulujen suunnittelussa on vikaa. Tuo puolen km vauhdin lisäys kuulostaa aika marginaaliselta, mutta joku matemaatikko sen on varmaan kannattavaksi laskenut - säällä kuin säällä..
Kustannuksia on kyllä pakko kommentoida. Haluan ehdottomasti tukea julkista liikennettä, mutta eiköhän siihenkin löytyisi joku muu keino kuin ainainen lippujen hinnannosto. Näin opiskelijana sitä on joskus joutunut pohtimaan että riittääkö rahat todella koko kuuksi ruokaan jos nyt ostan kausikortin bussiin. Onneksi asun nykyään niin lähellä keskustaa ja yliopistoa, etten yleensä tarvitse bussia liikkumiseen, mutta kyllä ne hinnat silti kismittävät.
Noin yleisesti voisin sanoa, että täällä Turussa kyllä tehdään jatkuvasti parannuksia pyörätiereitistöön, mutta silti yksityisautoilu jyrää. Toriparkkisuunnitelmista en edes viitsi aloittaa valittamista...
Niin ja uskoisin, että jos julkiseen liikenteeseen todella panostettaisiin niin yksityisautoilukin vähenisi ainakin suurimmissa kaupungeissa. Tosiasiahan on, että bussit ovat välillä niin karmeassa kunnossa ettei ole mikään ihme ettei kaikki halua julkisia käyttää. Itse esimerkiksi jouduin toissapäivänä odottelemaan seuraavaa vuoroa kun bussin pakoputki "räjähti" liikkeelle lähtiessä.
Tulipas juttua, mutta julkinen liikenne on mielestäni todella tärkeä asia ja on hienoa että nostatte sen esille täälläkin.
firman tiloissa ei ole suihkua? onko se jotenkin erikoista? en ole eläissäni ollut töissä missään, missä olisi suihku. eikö se muutenkin olisi aika hankalaa suihkun jälkeen alkaa töissä meikata ja laittaa tukkaa uusiksi...
Laura, hyvä kuulla esimerkkejä muualta Suomesta!
miu, ehkä mä olen ollut vain onnekas? Aika monissa isoissa firmoissa on suihkut ja sitten niissä, jotka oikeasti tukevat pyöräilyä.
Itse teen ainakin niin, että käyn suihkussa, meikkaan ja laitan hiukset vasta töissä (tosin mun työpaikalla ei kamalasti tarvi laittautua) eikä siinä ole mitään ongelmaa. Ainakin isommissa työpaikoissa suihkut on kyllä melko yleisiä juuri siksi, että monet työantajat pitävät hyvänä tukea työmatkapyöräilyä (juoksua, kävelyä, hiihtoa...). Myös pyöränsäilytystilat on meillä järjestetty tosi hyvin (lukkojen takana).
Itseä ainakin piristää tulla pyörällä töihin ja lähteä sieltä pyörällä pois, vaikka talvisin onkin kiva istua bussissa ja lukea tai vain istua.
Oletteko tutustuneet Helsingin kaupungin palveluun, jonka tarkoituksena on ottaa ideoita pyöräilijöiltä ja kehittää pyöräilyreittejä? Itse löysin palvelun vasta, enkä ole ehtinyt tutkia sitä tarkemmin. Ehkä kannattaa tutustua ennen lauantain lähetystä?
Käykää vilkaisemassa: http://fillarikanava.hel.fi/
Ennen kuin muutin Helsinkiin, uskoin myyttiin että täällä isossa kaupungissa kuskit eivät tervehdi matkustajia, koskaan, ja on normaalia ja soveliasta käytöstä piipata matkakortti ja sujahtaa häneen katsomatta istumaan. Vaikka edellisessä asuinpaikassa Oulussa moikkailtiin kuskia tullessa ja lähtiessä, aloin täällä toimimaan normaaliksi olettamallani tavalla.
Erään julkiseen liikenteeseen liittyvän projektin tiimoilta kiinnostuin aiheesta ja tuli seurattua ihmisten toimintaa, lähinnä bussissa millä eniten matkustin. Havaitsin paljon hiljaisia käännettyjä katseita, mutta myös harvoja rohkeita jotka jopa ääneen tervehtivät kuskia. Alkoi empiirinen koe; kun nousin bussiin, katsoin kuskia silmiin ja kas, lähes aina hän katsoi takaisin, ja useimmiten jopa tervehti vähintään nyökkäämällä. Välillä sai jopa hymyjä takaisin. Minulle tuli parempi mieli, ja uskon että myös hänelle.
Toinen ikuisen ihmettelyn aihe on nämä hiljaiset puskijat. Siinä tilanteessa kun on itse valppaana voin jopa sietää sitä, mutta esimerkiksi kirjaa tai uutisia lukiessa on sietämätöntä havahtua siihen kun aikuinen ihminen alkaa mitään sanomatta tuuppimaan itseään ohitseni. Olen ajatellut että jokainen voi antaa käyttäytymiskoulutusta toimimalla itse ihan toisin, eli reippaasti ääneen sanomalla 'anteeksi jäisin tässä pois'.
Aika helposti meneen varsinkin huonoina päivinä siihen samaan moodiin että ei tervehdi, ei pahoittele... mutta nämä on pieniä asioita joilla voi tehdä oikeasti itselleen ja muille paremman aamun/matkan/työpäivän/kotiinpaluun...
Matkustan paljon etenkin kantakaupungissa kaikilla joukkoliikennevälineillä ja pidän sitä useimmiten äärimmäisen stressittömänä vaihtoehtona. Mutta pyöräily on minulle sellainen matkustusmuoto mikä on oikeasti mukavaa (ja alle 5 km työmatkalla tule edes hiki ja on nopeampi kuin ratikka tai bussi) On vain valitettavaa että se on täällä pääkaupungissa niin 'alasajettu'... tuntuu että pyöräkaistoja on tukittu sinne missä sattuu olemaan tilaa - eli eivät ole autojen/bussien/jalkakäytävien/parkkipaikkojen tiellä. Olin vaihdossa Belgiassa missä pyörillä oli omat yksisuuntaiset kaistat autotien laidassa molempiin suuntiin, ja samat liikennevalot kuin autoilla. Vaikka vanhat kaupungit oli ahtaita ja moottoritiet niiden ympärillä vilkkaita, niin pyöräily oli sujuvaa ja huoletonta kun se oli laitettu oikeaan ''rooliin' ajoneuvoksi pois säikyttelemästä jalankulkijoita. Runeberginkadulle on ilmeisesti rakennettu juurikin jotain vastaavaa kaistoitusta ja toivon todella että politiikka olisi menossa tähän suuntaan!
Itse olen kyllä hieman eri mieltä joukkoliikenteestä ja pyöräilystä kantakaupungissa.
Bussit pääsääntöisesti tulevat lähes aina ajallaan, ja ei tarvitse lähteä niin myöhään että matka on parista minuutista kiinni! Bussissa SAA jurottaa ja olla omissa oloissa, jokaisella on varaa matkustaa juuri niin kuin sen kokee. Toinen saattaakin jo puhua kanssa matkustajille lähes liikaa, ettei itse jaksaisi työpäivän jälkeen enää kuunnella mitään.
Hinnat on vielä ihan siedettävät, mutta eivät jos ne kallistuvat liikaa.
Busseissa eniten haisee toiset kanssa matkustajat, eräänä päivänä oli taas jollain daamilla sellaista hajuvettä että huh huh.. Melkein migreeni siinä tuli. Toisena taas jollain sedällä oli housut täynnä virtsaa, että haju oli tyrmäävä. Ja kaikkea siitä väliltä.
Ihaninta olisi jos kanssamatkustajat olisivat hajuttomia, äänettömiä ja istuessa ne ei änkeäis viereen niin että joutuu koskemaan niiden hihoihin yms. Joku hengitysrako sentään.
Enemmän pitäisi olla näitä poikkilinjoja, kuten Jokeri-linja. Kaikkien ei tarvitsisi kulkea keskustan kautta.
Mutta, itse olen tyytyväinen joukkoliikenteeseen. Joka päivä käytän jotain ja välillä matka kulkee pyörällä. Leveämpiä pyöräteitä tarvittais kyllä, mutta kyllä se näinkin sujuu.
Niistä työpaikan suihkuista, eikö voi ajaa sen verran hitaasti ettei tule hiki?
Itse kuljen 8km töihin ja takaisin ja ei siinä suihkua tarvita, ajankin mummopyörälläni ja tarkkailen lähiympäristöä ja kasvavia kukkia, enkä kaasuta menemään kuin viimeistä päivää, kuten jotkut kanssapyöräilijät, jotka ovat yhtä vaarallisia liikenteessä kuin autotkin. Ei koskaan katsota ympärille vaan painetaan täysillä kun on niin kiire ja niin hienot vermeet että pakko olla nopein ja uusimmat välineet..
Kaikille kunnioitusta kanssamatkusjajia ja kulkijoita kohtaan, kyllä me kaikki tänne mahdutaa. Ja mahduttais vielä paremmin jos jättäisitte ne hiton autot himaan ja opettelisitte liikkumaan muuten.
Jos vain olisi mahdollista, niin yksityisautoilu tulisi poistaa kantakaupungista. Siellä ei tarvita autoja! Missä raitio ja bussi sekä metro, siellä ei tarttis autoja. Silloin voisi olla nopeampia joukkoliikenne vaihtoehtoja ja parempia pyöräteitä!
Itse ajan varmaan joidenkin mielestä liian kovaa, vaikka huomioinkin koko ajan muuta liikennettä ja hidastan ja väistän aina tarvittaessa ilman vaarallisia jarrutuksia -kun pyöräilee paljon erilaisissa maastoissa kehittyy hyväksi ajajaksi ja oppii myös liikennesäännöt. Hienot (?) vermeet varmaan tarkoittavat pyöräilyyn tarkoitettavia vaatteita, joilla ainakin minusta on parempi ajaa ja maantie-, maasto-, tai crosspyörä kannattaa hankkia, jos ajaa useampia tuhansia kilometrejä vuodessa ja haluaa ajomukavuutta (ei niinkään vauhtia), sillä yli 50 km lenkillä esim. selkä alkaa puutua ym.
Miksi työmatkaa ei voisi myös käyttää kuntoiluun, kunhan ottaa huomioon toiset liikkujat? Toiset saattavat myös ajaa 15-30 km työmatkoja tai vielä pidempiä, jolloin suihkun useimpien mielestä on ihan paikallaan. Itsellä on ainoat vaaratilanteet tulleet ns. sunnuntaipyöräilijöiden kanssa, jotka eivät osaa liikennesääntöjä ja tunne olennaisimpia sääntöjä pyöräteillä kuten mitä puolta ajetaan ja miten väistetään. Nopeiden ajajien kanssa minulla ei ole ollut mitään ongelmia ellei sitten toisen ohitus kirpaise. ;)
Kantakaupungissa tarvitaan autoja ainakin suurten tavaroiden kuljetukseen ja myös vaikeasti liikkuville auto on ihan jees. Myös lapsiperhe pääsee helpommalla, jos on joskus auto käytössä. Auton omistus ja autolla ajaminen ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi valtaosan matkoistaan tehdä silti kävellen, julkisilla, pyörällä...
Isoissa kaupungeissa ei tarvitse autoa hyvien joukkoliikenneyhteyksien vuoksi, ja pienemmässä kaupungissa ei tarvitse autoa lyhyiden välimatkojen vuoksi. Jos haluaa asua maaseudulla, niin täällä Joensuussa sekin alkaa tuosta vajaan 10 kilometrin päästä, eli pyörällä pääsee. ;)
Itseäni ei joukkoliikenteen aikataulujen heittely kismitä, se jotenkin kuuluu siihen asiaan että kun lähdetään liikenteeseen, lähdetään pienellä joustolla.
Mutta Helsingin seudun busseista on pakko sanoa, että paljon matkustaneena ja erilaisissa metropoleissa aina julkisilla liikkuneena, en vieläkään osaa lukea Helsingin bussikarttaa.
Käyttäisin busseja jos reitti olisi merkitty selkeästi, ei pelkästään numerolla alku- ja päätepysäkkiin ja sinne tänne reitin välietappeihin samanvärisellä fontilla kuin muutkin bussit. Esimerkiksi yöbussit on merkitty Helsingin Rautatieasemalla erittäin selkeästi karttaan erivärisillä linjoilla, joissa on pallurat pysäkkien kohdalla. Tietenkään kaikki linjat eivät mahdu samalle kartalle, mutta olen ollut isossa cutyssä (en enää muista mikä), jossa karttoja oli pysäkillä noin neljä, joissa jokaiseen oli piirretty parinkymmenen linjan reitit välttäen liikoja päällekkäisyyksiä.
Ulkomailla, vieraskielisiä linjakarttojakin tutkiessa pääsee nopeammin jyvälle mihin dösään hypätä kuin jos pitäisi Helsingissä päättää Töölössä, millä bussilla pääsisi kätevästi vaikkapa Vantaan Jumboon.
Tässä esimerkkinä Pariisin bussikartta:
http://www.ratp.info/orienter/cv/cartebus.php
Ja siis lisään edelliseen, että joo osaan käyttää nettiä ja reittiopasta, mutta bussin nappaaminen on-the-go ei vaan ole kovinkaan kätsyä täällä.
Meillä aikuiset pyöräilee pääsääntöisesti työmatkat kesät talvet, koska julkiset eivät tule kuuloonkaan vähäisten vuorojen vuoksi (työpäivää tulee 1,5 tuntia lisää mittaa). Autoa käytetään lähinnä lasten kuskaamiseen, kauppareissuihin ja mökille mentäessä. Tällaista täällä periferiassa...
radio tässä on yle radio 1, jos joku tahtoo vaikka kuunnella.
Minulla ei ole Helsingissä asuessani koskaan ollut henkilöautoa, olen lainannut äidiltä tai veljeltä jos on pitänyt lähteä roudaamaan jotain isoa ja painavaa hevonjonkan teollisuusalueelta. Laskettu kuitenkin on, että vaikkei laina-autoa olisikaan niin kausikortin hinnan päälle saa pariin kertaan vuokrata vaikka pakettiauton, ja taksillakin voi ajaa ennen kun saa kasaan henkilöauton ylläpitokulut ja pääomatappion.
En halua kuunnella kiroilevaa nuorisoa, siksi käytän omaa autoa myös paikallisliikenteessä.
Kaukobussien käytön lopetin jo 10 vuotta sitten, kun kuljettajan takana istunut tyttöpari käytti sanaa v**** noin kerran minuutissa. Ja sitten, kun heillä oli omasta mielestään oikein veemäinen asia, oli termi yliv****mainen.
Periaatteessa kannatan julkisia ja pyöräilyä, kuljen jalan sinne minne voin ja haluaisin luopua yksityisautosta, mutta käytännössä se ei onnistu. Lapsiperheessä on saavutus, että pärjää yhdellä autolla, neuvolat, hammaslääkärit, kerhot sun muut kun yleensä ovat miehen työaikaan jolloin auto on hänellä. Miehen työpaikalle on 30km matkaa, julkiset tosin kulkevat, mutta eivät klo 4 aamuyöllä, jolloin hänen on mentävä töihin. Autoilua yritämme minimoida esim. sillä, että kaikki kauppa-, parturi- ym. reissut liitetään työmatkoihin, viikolla auto ei työmatkan jälkeen inahda pihasta.
Periaatteessa voi vaahdota yksityisautoilua vastaan, mutta käytännössä muualla kuin Hesassa ja suurimpien kaupunkien keskustoissa ei voi oikeasti tehdä valintaa yksityisen ja julkisen liikenteen välillä - meidät pakotetaan oman kotteron rattiin suorastaan vasten tahtoamme. Muualla kuin Hesassa tai taajamassa asuminen ei ole useinkaan kyse halusta vaan rahasta ja tilasta, keskusta-asuntoon johon lapsiperhe mahtuisi ei ole varaa!
Oulussa on Suomen parhaat kevyenliikenteen väylät: on useampi sata kilometriä todella hyviä kevyenliikenteen väyliä, joka suuntaan kaupunkia. Täällä on helppo pyöräillä, rullaluistella, skikkailla tai vaikka kävellä ja väyliä riittää. Terve tuloa Ouluun, täällä ei tarvise kulkea samoja reittejä.
Hyvä fillari on hyvä sijoitus.
Kun asustelin Hesassa, liikuin todella paljon pyörällä. Satoi, paistoi tai pakkasti vaihtoehto oli fillari.
Kuluneen lukuvuoden(syksy-kesä) aikana olen fillaroinut noin 3600 km ihan vain työmatkoja. Ei ole ollut flunssaa eikä muutakaan vaivaa. -27 pakkasta tuntui kyllä aika karulta. Olenkin tässä funtsinut, että ympärivuotinen pyöräily on myös mitä parhainta flunssalääkettä.
Vähän muuten huvitti se, että Helsingin keskustaa pidetään vaarallisena fillaripaikkana. Jos muisti ei ole tehnyt tenää, niin missään ei ole niin hyviä fillaribaanoja kuin Hesassa.
Kypärä päähän, malttia ja ei se ole vaarallisempaa kuin maidon juonti!
Kyllä pyörällä pääsee täällä Helsingissä joka paikkaan ja se on omasta ASENTEESTA kiinni. Oulussa kulin pyörällä niin kouluun,iltatöihin,harrastuksiin joka paikkaan vaikka isä on linkkukuski ja liputki saatiin puoleen hintaa!!! Kajaanissa en koskaan käyttänyt linkkuja ja siellä asuin melkein vuojen.Otin kartan kainaloon ja lähin suunnistaa. Täällä Helsingissä tosiaanki pyörällä kannattaa kulukee.
Oon Oulusta kotosi ja kun lähetään Ouluun otetaa auto täytee kavereita ja matkaan. Ite en omista autoa enkä oo siitä koskaan haaveillu!!!
Näin kun joukkoliikennettä katsoo vajaan 250 kilometrin päästä Helsingistä, voi toteamuksia tehdä kaksi. Itselläni on kokemuksia Helsingin, Turun ja Tampereen kaupunkien järjestämästä joukkoliikenteestä. Ne kaikki toimivat maalaispojan mielestä erinomaisesti kuitenkin edellyttäen, että Helsingissä löytää sopivan numeroiset reitit. Reitin löytäminen improvisoidusti ilman salapoliisityötä on täysin mahdotonta.
Toinen havainto on, että mikään edelläoleva ei pidä paikkaansa täällä maakunnassa. Valitettava tosiasia on, että muunlaista kuin kaupunkien välistä joukkoliikennettä täällä ei ole.
Tulin juuri Havajilta ja siellä oli KAIKISSA busseissa etupuskurissa polkupuöräteline (maks. 3 pyörää), johon polkupuöräilijä laittoi itse pyöränsä (ilmaiseksi) matkan ajaksi.
Emme tarvitse välttämättä junakalustoon hirveesti uusia polkupyörä paikkoja, jos busseissa voisi kuljettaa pyöränsä, sillä kolminumeroiset pussit kulkevat hyvinkin kauaksi ja paikkoihin mihin junalla ei pääse!
Meillä nainen käyttää pyörätuolia, meillä ei ole autoa, asumme Espoossa ja asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vapaa-ajan matkailu keskikauas on kuitenkin vielä vähän hankalaa: Viime kesänä kävimme Porvoossa, ja teimme menomatkan HSL:n bussilla, metrolla, kävellen ja taksilla, kun Söderkullan kohdalla sade yllätti. Paluumatkan teimme laivalla. Matkatavat oli valittu, koska kyse oli vapaa-ajasta, eivätkä kaukoliikenteen bussit sovi pyörätuolille. Sen sijaan julkisella liikenteellä pääsee kauas (kiitos VR:n ja keskieurooppalaisten rautatiefirmojen), ja lähelle (kaikilla seudun neljällä välineellä). Yksin liikkuessani kuljen enimmäkseen fillarilla. Se on järkevin tapa liikkua Espoossa, jonka asuminen ja elinkeinoelämä perustuu yksityisautoilulle.
Mitä tulee helsingin Mannerheimintie yksi suuntaisiin pyöräteihin, niin kyllä Mannerheimintien varressa olevat pyörätiet Kuusitien kulmilla ovat olleet jo vuosia yksisuuntaisia, vaikka suurinosa pyörätien käyttäjistä ei sitä tajua. Katuun on maalattu suuntanuolet ja liikenne merkeillä on osoitettu, että pyörätie on käytössä vain toiseen suuntaan.
Kun puhutte pyöräilyn nopeudesta ja helppoudesta kaupungissa, unohdatte että käsitys siitä mitä kaupunkialue tai "kaupunki" tarkoittaa eri paikkakunnilla ja eri kokoisissa kaupungeissa vaihtelee. Monissa paikoin kaupungiksi mielletään vain se ydinkeskusta (esim. Tampereella puhutaan "kaupungille menemisestä" kun kuljetaan pari hassua kilometriä lähiöstä keskustaan). Tästä tulee harhakäsitys, että pyöräily on jotenkin vain ydinalueiden juttu, vaikka kyllä tässä lähiöistä sinnikkäästi poljetaan 10km suuntaansa, eikä ole autoilua/bussia hitaampaa puuhaa.
Omasta mielestäni monet autoilijat eivät tahdo myöntää, että kyse on mukavuudenhalusta. Autossa ei kastu, ei tule hiki, ei mene tukka lyttyyn (turhamaisuussyitä). Nopeampaa se ei ole kaupunkialueilla (keskimääräinen automatka 4km, pyörä nopeampi alle 7km matkoilla), liikkumisen vapaus jota automainokset myyvät on harhakäsite. Autot ovat automainoksissa aina yksin jossain vuoristotielle, todellisuudessa autot seisovat letkoissa, muiden autojen takana valoissa.
Kun jokin tapa on niin pinttynyt ja itsestäänselvyys, löytää ihminen tuhansia syitä perustella tätä omaa tapaansa. Tupakoija sentään useimmin myöntää, että tupakointi ei ole välttämätöntä, vaan se on kivaa. Autoilija keksii syitä, mukavuus ei ole ensimmäisenä listalla. Yleisesti luetellaan käytännönsyitä. Nämä käytännön syyt autoiluun löytyy aina muista, on lapset, on työ, on kauppareissu. Itsestä syy löytyy harvemmin, se syy on mukavuudenhalu ja oma laiskuus. Kun sitten etsitään syitä ruuhkiin, osoitetaan se sormi naapurikuntalaisten työmatka-autoiluun, vaikka heidän lukumääränsä eivät riitä teitä ruuhkauttamaan. Ruuhkat aiheutuvat oikeasti lyhyitä matkoja turhaan autoilevista kaupunkilaisista, jotka elävät tuolla 7-10km säteellä palvelujen ulottuvilla.
Usein myös syyllistävä sormi osoitetaan liikennesuunnittelijoiden suuntaan, ei ole tarpeeksi kaistoja jne. Omissa tottumuksissa ei siis koskaan voi olla vikaa.
Hyvin niitä lapsia on kasvatettu ilman autoa ennenkin. 80-luvulla todella harvoilla oli kaksi autoa perheessä, lapset menivät itse pyörillä harrastuksiinsa ja oppivat itsenäisiksi liikkujiksi. Missä mentiin vikaan? Elintaso nousi, ja autojen määrä lisääntyi. Miksi nämä kaksi käsitettä kulkevat käsi kädessä? Eikö rahoille keksitä parempaa käyttöä.
Joensuussa on todella huono joukkoliikenne järjestely.
Esimerkiksi kaupungin suurimpaan kauppaan ei kulje linja-autolla, eikä mihinkään keskustan ulkopuolella olevaan kauppakeskukseen.
Vinkki sille joka valitteli, ettei jaksa kuunnella teinien kiroilua. Kuuntele korvanapeilla omaa musiikkia. Tai laita korvatulpat korviin. Asun Helsingissä ja käyn muutaman kerran vuodessa maalla yli 300 km päässä. Otan aina kirjan mukaan junamatkalle. laitan korvatulpat korviin, ettei tarvitse kuunnella toisten matkustajien höpötyksiä, ja keskityn rauhassa lukemiseen.
Oma työmatkani sujuu Helsingin kaupungin laidalta toiselle keskustan halki bussilla, metrolla ja ratikalla - käytän siis kaikkia kolmea sekä mennessä että kotiin tullessa. Omaa autoa ei ole enkä ole edes harkinnut sellaisen hankkimista, vaikka työmatka on hieman hankala. Minä en vaan yksinkertaisesti halua ajaa omaa autoa. Haluan että toinen hoitaa ajamisen puolestani. Hermothan täällä menisi liikenteessä! Mieluummin keskityn omiin ajatuksiini - tai vaikka jatkan työn tekoa vielä kotimatkallakin suunnittelun ja muistiinpanojen merkeissä.
Yhden auton parkkipaikalle mahtuu 10-15 pyörää. Autopaikoista pidetään huolta kaavamääräyksillä, hyviä pyöräpaikkoja ei ole esim. täällä Turussa juuri missään. Hyvät lukitusmahdollisuudet, ehkä valvontakamera, ehkä sadekatos... Pyöräkellareissakaan ei ole telineitä, joihin pyörän voi lukita.
Hyvät pyörät varastetaan kaupungilta, pihalta tai kellarista. Kallis pyörä pitää kantaa sisälle omaan asuntoon. Ei ihme, ettei fillarointi maistu, jos hyvään ja kalliiseen pyörään ei uskalla investoida.
Kuka hävitti lähikaupat? Olen asunut ikäni Helsingin PALOHEINÄSSÄ. Vaikka asukastiheys on noussut ruokakauppojen määrä on vähentynyt. Lyhyttavaraa ja jalkineita pystyit hankkimaan vielä 1980-luvulla Maunulasta ja oli meillä oma ALKOkin Pakilassa.
Suurin osa nuorista aikuisista suuntaa ostosmatkansa OMALLA AUTOLLA mielestäni
epämiellyttävään JUMPON kauppakeskukseen. Itse menen bussilla keskustaan, eihän
arvaa jäädä KÄPYLÄÄN, tuskin sieltäkään enää edes silmäneulaa saa ostaa.
Ai niin, piti kommentoida myös tuosta rullaluistimilla liikkumisesta. ÄKKIÄ MEILLE HELSINKIIN RULLALUISTELURATA KAISANIEMEN PUISTOON. Toimisi, kuin jääluistinrata samassa puistossa nuoruudessani. Vastaavia yhdessäolopaikkoja on ITALIASSA. Tapana siellä iltaluistelut musiikin kera ja jäätelön nauttiminen. Siellä lähdetään
luistelemaan perheittäin, lapset luistelevat ja aikuiset tapaavat toisiaan. EI SIIS YKSINOMAAN NUORISOLLE TÄMÄ RULLALUISTINRATA, vaikka heille se on tarpeellisin.
Tähän asiayhteyteen pitänee mainita yhteiskäyttöautoilu, jota tarjoaa ainakin City Car Club Helsingin seudulla. http://www.citycarclub.fi Siis kätevä autonkäyttömahdollisuus ilman tarvetta omistaa.
Jos haluaa minimoida hikoontuminen pyöräillessä työpaikalle kannattaa harkita sähkömoottoriavusteista polkupyörää jossa siis on akut.
Pidemmälle matkalle ihan vaikka sähköskootteri tai jos talvella ei ole lämmintä säilytyspaikkaa niin polttomoottorikäyttöinen skootteri.
Talvellakin pysyy pystyssä moposkootterilla kun varovasti ajelee.. jalkoja voi pitää liukkaalla maassa ja nyky ilmaston muutoksessa saattaa kohta olla sula keli näilläkin leveysasteilla vallitseva. Ja pakkastalvella tietysti talvirenkaat.. vaikka nastoilla varustettuna.