Grillihiiliä kookospähkinästä
Hanna GullichsenGrillihiilien vuosittainen kulutus Suomessa on arviolta noin 4 miljoonaa kiloa, ja siitä valtaosa tuodaan ulkomailta. Kotimaista puuhiiltä on saatavilla, mutta se ei pysty kilpailemaan ulkomailta tuodun hiilen hinnan kanssa. Tuotuja hiiliä on kuitenkin saatettu valmistaa jopa raskasmetalleja sisältävistä ratapölkyistä. Siitäkös se eines vasta innostuu, kun se käristetään kyllästetystä puusta aikaansaaduilla hiilillä. Aionkin vastaisuudessa pitäytyä einesten lisäksi myös ulkomailta raahatuista grillihiilistä.
Vaihtoehtoja onneksi löytyy! Bongasin marketista tuotteen, joka on hieman hintavampi kuin halpahallien hiilipussit, mutta hyvät puolet kompensoivat tuota marginaalista hintaeroa: Coco-Coal grillibriketti. Paketti on melko pieni, ja kaupassa meinaakin iskeä uskonpuute: tällä määrälläkö pitäisi saada grillattua neljän hengen illallinen? Paketin kyljessä vakuutetaan, että pienempi määrä riittää, koska briketin energia-arvo on korkeampi ja hehkumisaika pidempi kuin puusta valmistetun hiilen. Kannoimme kotiin varmuuden vuoksi kaksi pakettia ja aloimme testata tavaraa peruspallogrillissä.
Paketista löytyi mustia kuutioita, joissa on reikä keskellä. Mustat tassut saa briketeilläkin aikaan, ne sotkevat ihan samalla tavoin kuin grillihiiletkin. Paketti kertoo, että briketit ovat kookosmaitoteollisuuden 100% sivutuote eli puut saavat jäädä kasvamaan. Paketissa myös luvattiin, että briketit voi sammuttaa vedellä ja käyttää uudelleen eli samoilla hiilillä voi grillata toiseenkin kertaan kunhan ovat kuivuneet. Lisäksi vannovat, että tuhka, joka grillauksesta jää, on kelpo tavaraa lannoitteeksi tai puutarhaan, sillä se ei sisällä raskasmetalleja.
Briketit syttyivät ihan hienosti kasalla tuohta ja risuja, hehkuivat hetken päästä juuri riittävän pitkään ja hartaasti, jotta saimme aikaan loistavan illallisen.
Olin varma, etteivät ne syty seuraavalla kerralla, kun heitin brikettien päälle sangollisen vettä, mutta totta se oli: syttyivät ja paloivat moitteettomasti toisenkin kerran, joskin hehkuminen ei ollut ihan samaa luokkaa edellisen kerran kanssa. Tai vaihtoehtoisesti arviointikykyni petti, sillä ruoanlaitto kesäillan auringossa ja viinipullon seurassa saattoi hiukan pitkittyä. Lisäsin kuitenkin grillaamisen alkuvaiheessa lisää brikettejä, kun notski näytti säälittävän pieneltä.
Koska kookospalmuja ei kasva ihan meidän metsissä, kuljetetaan nämäkin briketit Thaimaasta. Löytyykö kotimaasta sitten kilpailijoita?
Grillisti-hiilellä, jota erehdyin alkuun luulemaan kotimaiseksi, on SFS-merkin käyttöoikeus, joka takaa tuotteen olevan tuoteryhmässään ympäristön kannalta parhaiden joukossa. Tuote ei esimerkiksi tuota palaessaan vaarallisia yhdisteitä. Tuote valmistetaan Virossa, mikä on lähituotantoa verrattuna vaikkapa siihen Aasiaan.
Kotimaisista vaihtoehtoista löytyy ainakin Puhku, joka valmistaa helposti, ilman sytytysnestettä syttyvät hiilet puhtaasta lehtipuusta, pääosin koivusta ja lepästä.
Niin, se sytyttäminen, siihenkin kannattaa kiinnittää huomiota. Käsi lähtee helposti etsimään pulloa, jos tuohi on loppunut, tulitikkuja on jäljellä enää yksi ja lapsikin itkee jo nälkäänsä. Annosteluun on kannattaa paneutua. Tekniikan Maailman sytytysnestevertailussa todettiin kansan käyttävän järjettömän paljon nestettä sytyttämiseen, jolloin tuloksena on päästöjen lisäksi epämiellyttävät sivumaut ruuassa.
Malttia siis grillaukseen ja annosteluun nesteiden kanssa, viini mukaanlukien.
Hanna Gullichsen
Reader Comments (7)
Briketeillä tosiaan on korkeampi energia-arvo ja kestävyys kuin grillihiilillä, koska briketit ovat kasaan puristettua materiaalia. Yksi idea grillihiilien ostamista varten on FSC-sertifikaatti. Se takaa että hiiliin käytetty puu on peräisin sertifioidusta metsästä, elikkäs melkolailla hyvin hoidetusta metsästä. Ainakin itse bongasin FSC-grillihiiliä viikonloppuna kaupassa.
Haluaisin myös kysyä mikä on SFS-merkki? Ainakaan se ei ole Joutsenmerkki, mihin tekstissä linkataan.
Anttoo, hyvä tietää! Kun googlettaa SFS-merkin, ohjataan Joutsenmerkin sivulle, mutta onko tää nyt sitten joku yläkäsite.. Täytyy tsekata. Hanna voi myös vielä tarkistaa pussin kyljen.
- Katja
"Joutsenmerkki on pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki. Työtä koordinoi pohjoismainen ympäristömerkintälautakunta, NMN. NMN päättää mm. siitä, mitkä tuoteryhmät tulevat merkinnän piiriin ja millaiset vaatimukset tuotteiden tulee täyttää.
Merkin myöntämisperusteet valmistellaan pohjoismaisissa asiantuntijaryhmissä. Eri maissa sijaitsevat sihteeristöt, Suomessa SFS-Ympäristömerkintä, osallistuvat myöntämisperusteiden laadintaan, käsittelevät lupahakemukset, myöntävät merkin käyttöluvat sekä valvovat merkin käyttöä."
Ymmärtäisin tämän nyt niin, että Joutsenmerkki on markkinointinimi firman eli SFS-Ympäristömerkinnän tuotteelle.
- Katja
http://www.fonecta.fi/tuotteet-palvelut/-/q_grillihiilet/1/
Kotimaisia hiilituottajia on, mutta en tiedä löytääkö heidän hiiliään miten hyvin pk-seudulla. Esimerkiksi oheisesta listasta Salohiili Pohjois-Savossa on yhden miehen yritys, jonka hiiliä ostan aina mökkireissuilla.
Heidi, vinkit ympäri Suomea ovat tervetulleita, kiitos!
Eikö kaiken paras olisi sähkögrilli? Rivari asujana olemme kyllästyneitä a i n a savuttavaan mini pallogrilliin, jolla kaiken kukkuraksi kärvähtää joka ikinen grillattava ja luonnollisesti jättää sisällön kylmäksi, ja olemme ajatelleen hankkia sähkögrillin. Vähemmän ympäristöhaittaa..
Uskoisin, että kotimaisia pieniä grillihiilen tuottajia on eri puolilla Suomea. Appiukkokin teki näitä joskus. Valmistamiseen käytetään pieniä rankoja, joille ei ole muuta käyttöä, metsänhoidon sivutuote siis. Näitä olisi helppo tuottaa Suomessa, mutta ongelmahan on se, että juuri minkään valmistaminen Suomessa on business mielessä kannattamatonta :(