Lauantaina radiossa: kuluttamisesta on tullut harrastus!
Katja Lahti
Puimme nuukuusviikon kunniaksi lauantain lähetyksessä kuluttamista. Shoppailuun, eli harrastusmuotoiseen ostamiseen käytetään galluppimme mukaan aikaa viikoittain. Mikä ajaa meidät jatkuvaan uuden ostamiseen, jopa hamstraukseen, ja toisaalta onko kyse pakosta, kun tavara ja vaatteet hajoavat käsiin normaalikäytössä eikä mitään kannata korjata. Entä mitkä ovat vaihtoehdot uuden ostamiselle?
Vierainamme ovat kuluttajaekonomisti Mari Koistinen, joka ylläpitää suosittua Kulutusjuhla-blogia ja seuraa kuluttajuutta ruohonjuuritasolla, sekä kestävän kulutuksen tutkija Annukka Berg, joka valmistelee väitöskirjaa kestävästä kulutuksesta ja tuotannon politiikasta eri maissa. Kyselimme ohjelmaan mietteitä myös Nelliinalta, joka on yksi Suomen suosituimmista muotibloggaajista.
Perehdyin omakohtaisesti aiheeseen talvella, kun 15 vuotta vanha pesukoneeni alkoi nikotella ja jäi mm. linkoamaan vaatteita tunniksi. Soitto huoltoliikkeeseen paljasti, että korjaaminen maksaisi 250 euroa. Korjaaja suosittelikin, että opettelisin vain elämään asian kanssa, sillä uutta konetta ei kannata ostaa — ne kun hajoavat alta viiden vuoden. En meinannut uskoa korviani: eikö kodinkoneille ole olemassa minkäänlaisia elinkaarivaatimuksia? Nyt sitten otan kellolla aikaa linkoukselle, jotta kone ei kärähdä.
Samanlaisia tarinoita on pilvin pimein: ystävän alle kolme vuotta käytössä ollut kuivausrumpu hajosi korjauskelvottomaksi ja takuu oli jo ummessa. Onko takuun pituus ainoa tae laadusta? Anoppini lähetti vähän pidemmän avautumisen:
"Kävimme eilen ostamassa uuden jääkaapin. Entinen on 29 vuotta vanha ja täysin ehjä. Koska sen sähkönkulutus oli tupla keskivertoon verrattuna ja sulatus käsipeliä, päätimme ostaa uuden.
Menimme Giganttiin. Koska kaapin piti olla määrämittainen, tarjolla oli vain kaksi mallia. Electrolux erilaisilla hienouksilla. Nyt hiukan harmittaa, että valitsimme sen teknisesti henomman, hinta 849 e. toinen olisi ollut 200 euroa halvempi. Kaapissa on hälytyslaite joka ilmoittaa, jos ovi jää auki, jos lämpötila nousee. Lämpötilanäyttö on myös oven ulkopuolella.
Myyjä tarjosi myös vakuutusta, joka korvaa korjaukset. Ihmettelimme. Kaapin keski-ikä nykyisin on kuulemma 5 vuotta, kun se aikaisemmin oli 15. Vikoja tulee ja ne ovat kalliita korjata, etenkin koska huolto on heillä ulkoistettu ja on Vantaalla. Myyjäkin myönsi että on epäekologista, että heilläkin roskalavalla on aivan uusia jääkaappeja, joissa on vain jokin sähköinen pieni vika. Koska sen korjaaminen olisi kallista, ostetaan uusi kaappi."
Varsinaiset lamantappotalkoot siis! Kun lama iski viime keväänä, meitä kehotettiin elvyttämään kuluttamalla. Ovatko kuluttajat nyt tehneet hyvää työtä, kun pahin ahdinko näyttäisi olevan väistymässä?
Nooralla puolestaan on kokemusta nykymuodin surkeasta laadusta:
"Ostin noin vuosi sitten kotimaiset, Hanna Sarénin kengät, joiden uskoin vilpittömästi olevan parasta mahdollista laatua. Mutta ensimmäisellä käyttökerralla, korot suorastaan räjähtivät. Onneksi suutari sai kengät fiksattua. Nykyään vien aina kaikki kengät suutarille, ennen ensimmäistäkään käyttökertaa, sillä korkolaput eivät enää kestä kävelemistä. Mitä järkeä tällaisessa "laadussa" on?
Sain myös kokea karusti, miltä tuntuu ostaa luksuslaukku, joka menee pilalle parissa viikossa. Ostin ihan naurettavalla summalla laukun, jonka ajattelin olevan ikuisuusinvestointi. Tiedättehän, se mun The Laukku, jonllaisen ostan vain kerran elämässä. No, sainpa heti muistutuksen siitä, ettei hinta todellakaan korvaa laatua: italialainen "laatulaukku" imi väriä muista materiaaleista kuin sieni, ja sain neuvotella pari kuukautta kauppiaan kanssa, että sain rahani takaisin. Laatua on nykyään vaikea tunnistaa."
Pohdimme myös, minkälaista olisi elää kohtuustalouteen perustuvassa yhteiskunnassa? Onko tämä pelkkää utopiaa vai suunta, johon vääjäämättä olemme menossa?
Kohtuustalouden näkökulmasta luonnonvarojen kulutusta tulisi tiputtaa länsimaissa ja ylikuluttavassa luokassa murto-osaan. Tämä tarkoittaisi vapaaehtoista siirtymistä oikeudenmukaiseen, osallistavaan ja ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Ekotehokkuus ei ole riittävä keino, sillä sen aiheuttama hyöty katoaa, kun kulutus lisääntyy talouden kasvun myötä. Ajatus aineettomasta kasvusta on myytti, jolla pidetään yllä ympäristöä pilaavaa ja eriarvoisuutta ruokkivaa järjestelmää.
Kohtuustalouteen siirtymisen askeleita tulisikin tehdä verotuksellisin keinoin, kuten verottamalla luonnonvarojen kulutusta työnteon verottamisen sijaan. Palkankorotusten sijaan tulisi siirtyä vapaa-ajankorotuksiin, ja töitä vähennettäisiin siirtymällä 35 tunnin työviikkoon. Palkkatuloille voitaisiin myös asettaa maksimikatto, jolloin voitaisiin määritellä maksimielintaso. Verotuksen progressiivisuuden jyrkentäminen ja pääomatulojen verotus perustulon käyttöönoton rinnalla olisivat myös kohtuusyhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia lisääviä keinoja.
Palettiin kuuluisivat myös ympäristöliikkeen ajamat henkilökohtaiset päästökiintiöt sekä uudet mittarit, joilla kuvattaisiin hyvinvointia BKT:n sijaan.LÄHDE: Nuukuusviikon sivusto
Laita kokemuksesi jakoon! Ahdistaako kuluttaminen — tai sen ajattelu? Miten sinut on pakotettu kuluttamaan tai miten olet välttynyt uuden ostamiselta? Ja mitä hyviä ostoksia olet tehnyt? Parhaimpia kommentteja siteerataan huomisessa radio-ohjelmassa! Ohjelmaan voi myös soittaa kahteen otteeseen, joten luuri rohkeasti käteen!
Katso myös Viivin juttu suomalaisesta vaihdantataloudesta!
KUVA: Flickr / Poolie
Reader Comments (26)
Uuden ostamiselta välttyy hienosti, kun ei mene kaupan ovista huvin vuoksi ja ajan kuluksi sisään eikä lue mainoksia.
Ja Noora ei sitten kuluta? Hänen blogissaan on hurja määrä ostos esittelyitä. Sairasta tekopyhyyttä.
Hei Xx: en kai mä ole sanonut missään, etten kuluta. Vai olenko?
Kodinkoneiden kestävyydessä ei tosiaan ole mitään järkeä, koska uuden koneen saa halvemmalla kuin korjaamisen - ja kallis korjaus kun ei edes ole mikään tae kestävyydestä. Tämä tuli itsekin juuri todettua.
Vaatteiden/asusteiden osalta on kyllä pakko todeta, että ainakin itse olen löytänyt mielestäni ihan oikeasti kestävää laatua; kun panostaa laadukkaaseen materiaaliin (ja tämä ei ole välttämättä hinnasta ja merkistä kiinni) ja oikeaoppiseen hoitoon. Tai tietenkin "kestävyys" on suhteellinen asia, mutta suurin osa ns. käyttövaatteistani on vuosia vanhoja, juhlavaatteista puhumattakaan. En usko että esim. nahan värjääntyminen on välttämättä laadusta kiinni, käsittely ratkaisee; vaalea ja pehmeä nahka tai esim mokka kun vaan kerää väriä laadusta riippumatta. Eri asia on, että tästä pitäisi varoittaa tuotteen oston yhteydessä ja antaa ohjeet miten tämä välttää. Korkolappujen kohdalla kyllä ihmettelen kommenttia siitä, että kaikissa kengissä on aina pakko vaihtaa ensin korkolaput, koska omissa kengissäni myös ekat korkolaput kestävät jatkuvaa käyttöä yleensä ihan ok (ja mulla on oikeastaan pelkkiä piikkikorkoja, joissa korkolaput vaan kuluu huimaa vauhtia) ja ihan saman verran kuin suutarin laittamat. Kai näissä on merkkien välisiä eroja sitten?
Olen viime syksystä asti pyrkinyt opettelemaan irti jatkuvasta uuden ostamisesta. Ensinnäkin tavarapaljouteen hukkuu, mutta kyse oli myös siitä, että tuloni puolittuivat. Kun opettelin kirpputorikiertäjäksi, olen löytänyt upeita vaatteita, joita ei enää saisi mistään. Esimerkiksi iskemättömät kengät eurolla! Lisäksi asuja voi piristää asusteilla, jotka tietenkin tulevat halvemmaksi kuin uusi paita. Myönnän, etten enää pystyisi maksamaan t-paidasta 20e kun olen löytänyt laadukkaita, lähes käyttämättömiä paitoja eurolla parilla.
Luen näitä juttuja shoppailun harrastusmaistumisesta ja yleisyydestä hieman hämmentyneenä. En nimittäin tunnista näistä itseäni ja suurinta osaa ystävistäni. Elämmekö me jossain aivan toisenlaisessa maailmassa kuin näköjään suurin osa suomalaisista?
En ole oikeastaan koskaan harrastanut shoppailua, jos satunnaista kirpputoreilla piipahtamista ei sellaiseksi lasketa (ostokset keskimäärin noin 2 euroa/kerta). Ostan kulutustavaroita silloin kun niitä tarvitsen ja muuten en juuri kaupoissa notku, sillä silloin houkutukset heräteostoksiin kasvavat. Kyllä sitä itsekin himoitsee kaikenlaista, kun näkee mitä uutta ja kivaa on tarjolla, mutta kun vähän aikaa miettii, tekeekö X:n ja Y:n omistaminen minut jotenkin onnellisemmaksi, ostohalut kaikkoavat kuin itsestään. Ja viittaan tässä nyt vain ja ainoastaan heräteostoksiin, en oikeisiin tarpeisiin, joista niistäkin voidaan olla montaa mieltä.
Tarkoitukseni ei ole tällä kommentilla ansaita mitään ekosädekehää, vaan kertoa, että "järkevä" kuluttminen on aivan täysin mahdollista ilman, että siitä tehdään minkäänlaista trendi-ilmiötä. Siinä ei tarvita kuin maalaisjärjen käyttöä ja ripaus itsekuria.
Kenkkuilevan pyykkikoneen kanssa kannattaa sitten myös tietää, että toimintahäiriöinen kone voi olla myös turvallisuusriski. Pesukoneiden tulipalot johtuvat yleensä vioista koneistossa tai moottorissa. Lisää esim. http://www.tukes.fi/kodinsahkoturvallisuus/1_8.html
Mullakin on omakohtaista kokemusta kodinkoneiden ongelmista. Teimme keittiöremontin ja ostimme tottakai uudet kodinkoneet. Jääkaappi-pakastin ei kuitenkaan toiminut alunperinkään, vaan kävi liian kovalla. Huoltomies tuli paikalle ja sanoi, että ei tätä kannata korjata (eli täyttää jäähdytysnestesäiliötä), koska se on niin kallista. Toivat meille sitten uuden kaapin ja kas, tässä uudessa kaapissa on täsmälleen sama vika... Sama huoltomies sanoi myös, ettei nykyään ole olemassa ns. "hyviä" ja "huonoja" kodinkoneita, sillä monet kodinkoneet tehdään samoissa tehtaissa yhtä huonoista osista, eikä näin ollen merkilläkään ole väliä, sillä kaikissa on ihan yhtä paljon vikoja. Vituttaa, että on pakko ostaa puolisusia laitteita.
Kuluttaminen ja shoppailu harrastuksena ällöttää. Ihmiset tapaavat toisiaan kauppakeskuksissa, vaikka voisivat käydä toistensa luona, lähteä yhdessä ulos lenkille, tehdä yhdessä ruokaa, vuokrata leffoja jne. Tällaiset ajanviettotavat vaikuttavat kuitenkin olevan harvoin tapahtuvaa herkkua ja kavereita ehditään nähdä pikaisesti töitten ja harrastusten välissä.
Juuri kaverini kanssa juttelimme ajanviettotavoistamme. Kun kaverillani ei ole mitään erityistä tekemistä, hän menee shoppailemaan - ostaa vaikka kahdet farkut. Kun minulla on toimeeton olo, kävelen kirjastoon lukemaan lehtiä. Sitten seuraa paljastus: todellisuudessa kaverini haluaisi mennä kirjastoon, mutta aina UNOHTAA. Ja minäkin haluaisin olla muodikas ja kauniisti pukeutunut, mutta UNOHDAN mennä vaateostoksille, ja sitten joudun tilanteeseen jossa vertailen itseäni trendikkääseen kaveriini ylläni sama vanha kulunut takki. Muistaisinpa minäkin joskus shoppailla!
Rakentamiseen pitäisi saada 70-lukulaista kollektiivista suunittelua:yhteiset pyykitilat,kylmävarastot ja sauna. Energian kulutus alas ja neliöt asumis käyttöön. Mikään ei ole pöyristyttävämpää kuin yksiö jossa on sauna. Rakentamisen (erityisesti vuokra) innovatiivisuus (2000 luvun taikasana) on täysi nolla. Kaupunki suunnittelu liikennejärjestelyineen mataa etanan vauhtia. Edellämainitut vaikuttavat myös ihmisten kulutus käyttäytymiseen. Autottomuus pitäisi ottaa huomioon kaikessa kaupunki suunnittelussa. Vihreyttä,aikaa, kehon kulttuuria ja eurooppalaista sivistystä!! Lentolomailu on pantava verolle.Paikallistuntemus ja ylpeys kunniaan!
Kiitos, ohjelma on erityisen hyvä esimerkki iloisesta kälätyksestä, oikein miellyttävä
esimerkki tavasta höpöttää radiossa tavalla, jota ei todellakaan jaksa kuunnella.
- Kiitos, ei tarvitse neuvoa, suljin jo.
nim. Aika Nuuka
Muoti on suurimpia syyllisiä shoppailuun ja turhaan kuluttamiseen. En ymmärrä, miksi pitäisi ostaa uusi talvitakki tai farkut tai kengät, jos entisissä ei ole mitään vikaa. Pidän vaatteita ja jalkineita niin kauan, kun ne ovat ehjät ja käyttökelpoiset. Sitten ostetaan uusi ja usein tarpeeseen sopiva löytyy kirpparilta.
Musta on tavallaan pelottavaa, että ihmiset pitää itseään ns. järkeväinä, jos ostavat vain kirpputoreilla. Joo-o, käytetyn ostaminen on toki fiksumpaa kuin uuden, mutta voi kirppiksilläkin ostaa turhaa/ harrastaa shoppailua. Enemmän pitäisi miettiä sitä, miksi ostaa ihania vaatteita, vain koska "se oli niin ihana ja halpa", olipa se käytettyä tai uutta.
On hauskaa kuljeskella tavarataloissa katselemassa kauniita tavaroita.. Ertyisesti olen hulluna astioihin.
On paljon kaunista, jota tekisi mieli. Jätän yleensä kuitenkin ostamatta, ja saan tyydytystä siitä eikä tarvitse katua turhaa rahanmenoa.
Naapurien ja ystävien kesken yhdessä hankitut työkalut on myös hyvä nuukailukeino. Asian voi hoitaa niinkin, että päätetään, kuka hankkii mitäkin. Niitä sitten voi kaikki tarvitessaan käyttää.
Olen myös asunut taloyhtiössä, jossa kierrätettiin aikakauslehtiä. Luettu lehti vaan naapurin postiluukusta sisään.
Totesitte, ettei enää kuulosta samalta kuin ennen, jos joku kehuu ostaneensa jotain, koska sai sen "tosi halvalla". Olen samaa mieltä, turhaa ei kannata ostaa, mutta tähän mielestäni liittyy myös se, että yletön halpuus saa aina epäilemään, että tuote on valmistettu luontoa ja työntekijöitä riistäen.
meillä on vain liikaa rahaa, eikä sitä edes huomata koska koko ajan kaupataan, markkinoidaan ja halutaan lisää. mikään ei riitä, koskaan.
kun rahat loppuu tai vähenenee vain pakollisiin, ei tarvitse miettiä ja ahdistua shoppailusta ja päälle kaatuvasta tavarasta.
Hassua että kyselyssänne ei ole lainkaan vaihtoehtoa "Sain ilmaiseksi ystävältä tai sukulaiselta." Olen vuosia saanut lähes kaikki vaatteeni käytettynä ystäviltäni. Vakiotoimittajani on ystäväni, joka shoppailee kirpputorilla ahkerammin kuin minä (mikä ei ole paljon) ja antaa säännöllisesti minulle itseltään käyttämättä tai pieneksi jäävät vaatteensa. Sosiaalinen media mahdollistaa myös kauempaa tulevat lahjoitukset: Facebookissa riittää että ilmoittaa statuksessa, minkä tavaran tai vaatteen tarpeessa on, ja melkein aina löytyy joku joka on valmis luopumaan omastaan ilmaiseksi.
Kiitos hyvästä ohjelmasta!
Terveisin köyhä ja laiska opiskelija
"hyvinkoulutetut ja sivistyneet" eivät enää omaa materiaalituntemusta, eivät tiedä mitä syövät tai pukevat päälleen koneista ja rakennuksista puhumattakaan. materiaalien ja tekniikan tuntemus on hukassa - joku muu tekee ne meille ja uskomme mitä mielikuvat laulavat, emme tosiasioita, sisällysluetteloita jne.
vaatteiden laatua on hankala nähtävästi enää havaita, koska ei enää ole mitään mihin verrata. 35 vuotta mummojen, tätien ja kirppareiden vintagea käyttäen laadun tuntee ja näkee jo kaukaa materiaalin ryhdikkyytenä, tuntumana sormisssa, nypyttömyytenä ja jonakin vaikeasti määriteltävänä minkä oppii kun on tarpeeksi vertailukohteita ja kokemuksta. jo se että 50-60-luvun vaatteet ovat kaiken ajan jälkeen hyväkuntoisia, kertoo laadusta, toisaalta kaiken ei tarvitse toisaalta näyttää juuri paketista nostetulta jeikä kaikkea ei tarvitse joka ikinen päivä pestä pesukoneessa, mikä pilaa parhaimmankin vaatteen melko nopeasti - nopeutettu vanhetumistesti, jonka tulokset tiedetään....
Miksi et parsinut sukkaasi? Pienen reiän takia menee hukkaan paljon hyvää materiaalia, ennen sukat parsittiin. Vanhoista vaatteista leikattiin matonkuteita ja tehtiin kauniita, kestäviä mattoja!
Mikäli aiomme selvitä kulutus on yksinkertaisesti satava kuriin, jos on varaa kuluttaa voi kuluttaa palveluihin!
Käsitöiden tekeminen voi olla yhtälailla kulutusta kuin valmiiden tuotteiden shoppailu. Tokihan siinä kuluu vähän harjoittelumateriaalia, mutta monien kaapit ovat pullollaan epäonnistuneita vaatetekeleitä.
Käsityölehdet ovat usein yhtä kulutuskeskeisiä kuin mainokset konsanaan, nehän kannustavat tekemään jatkuvasti uutta. Ja ihmiset menevät tähän lankaan, aloittavat kevään aikana kolme villapaitaa ja kuusi omepelutyötä. Materiaali saattaa olla huonoa ja istuvuus niin ja näin, ja tuotteen elinkaari on sitten usein kovin lyhyt.
Onhan käsityön tekemisellä toki sellainen itseisarvo, että siinä oppii. Hyvää käsityömateriaalia ei kuitenkaan ole helppo löytää. Eihän sellaisia villakankaita, joista 60-luvulla ommeltiin mekot, löydä juuri mistään.
Laadukkaat villavaatteet ovat ekologisia vaatteita. Ne kestää hyvin ja raikastuvat tuulettamalla.
Tulipa muuten mieleen, että nuukuudella on sanana monien korvaan aika negatiivinen kaiku. Nuukuus = pihiys = saituus.... Varsinkin nuo keski-ikäiset miehet tuppaa olemaan sitä mieltä, että Nuukuusviikko on ihan turhaa hörhöilyä. Kun sitten kysyn heiltä, onko tuhlailu ja turhan ostaminen heistä hyvä asia, pääsääntöisesti jokainen toteaa että ei tietenkään.
Eli ehkä tuo Nuukuusviikon nimi itsessäänkin saattaa nostaa toisissa ihmisissä vähän ns. vääränlaisia mielikuvia. Tämä nyt oli tämmöinen tosi pieni välihuomautus, mutta anyway.
Olipa hauska kuunnella köyhäilyn iloista. Tosiasiassa kyseessä on hyväosaisen eliitin harrastus. Jossain asiassa säästö antaa ostovaraa toisaalla. Vasta tulojen pienentäminen johtaa kulutuksen vähenemiseen. Mutta sitähän nämä köyhäilyn ylipapit eivät näytä tajuavan ja köyhistely on näennäiskikkailua merkityksettömien asioiden parissa.
Tavaran ostaminen lakkaa, kun ei ole yksinkertaisesti rahaa millä ostaa. Silti voi syödä terveellisesti käyttämällä luonnosta kerättyä tai itse viljeltyä.
Rahan riittämiseksi on pakko tehdä valintoja.
Valinnanoikeus tulisikin säilyttää. Itse esim. valitsin olla ilman TV:tä, kun tuloni romahtivat. Sen sijaan luen paljon kirjaston kirjoja.
Vastuu kuluttamisesta on tukkuliikkeillä. Ei kuluttaja voi valita muusta kuin siitä, mitä kaupassa on tarjolla.
Eivät kaikki jätä käsitöitä kesken! Ihmiset kyselevät, miten ehdin tehdä itse vaatteita. He eivät tunnu tajuavan, miten paljon aikaa kaupoissa kiertelyyn menee.
Harrastuksiin vaikuttaa paljon myös se missä asuu eli pyöritkö kaupungilla vai luonnossa. Itselle esim. kirjasto on hyvin luonnollinen paikka lukea lehtiä ja lainata lähes kaikki lukemani kirjat, joten olin hieman yllättynyt , kun kirjastojen käyttöäkin alettiin ajamaan ilmastosyillä. Ehkä lapsuuden ja teini-iän lähiöasumisen takia kirjasto on minulle niin tuttu.
Toisekseen en tajua mistä tuli tämä heitto, että kirppareilla myytäisiin vain "mummojen vaatteita" ja olisi muka erikoista, että siellä törmää henkkamaukkaan... Itse olen jo 15 vuotta sitten myynyt omia vaatteita kirpparilla ja ostanutkin, jos on löytynyt ja valikoima oli hyvää. En tiedä johtuiko se sitten vanhempien varallisuudesta, että taskurahojen hankkiminen kirpparilla oli pakollista... Ja itse ainakin teen joskus virheostoksia, etten tule käyttäneeksi koko vaatetta ja siinä saattaa olla laput niskassa, kun en ole se päällä vielä kotini peiliä kauemmas päässyt ;)
Jos on huono käsitöissä, kaupasta saa kyllä paljon nopeammin vaatteita kuin itse tekemällä. Joillekin voi jo kaavojen piirtäminen ja suunnittelu olla ylivoimaista - tästä se ihmettely varmaan tulee.