Romukullasta perintökoruksi
Katja LahtiKorumuotoilija Tiia Arkko on luvannut tehdä jämäkoruistani jotakin uutta. Mukanani oli 13 grammaa kultaa ja kolme puolijalokiveä, joiden laadun määritykseen olisi tarvittu gemmologi. Mukana oli sekä 14 että 18 karaatin leimoilla (750=18 karaattia, 585=14 karaattia) varustettuja koruja, ja joistain leimat puuttuivat.
Kuten videolla mainittiinkin, määräytyy kullan arvo matalimman sulatetun karaatin mukaan. Korupottini määriteltiin 14 karaattiin ja arvoksi arvioitiin noin 80 euroa. Mummon paksun ja painavan vihkisormuksen arvo yksinään oli noin 50 euroa. Vaikeinta oli tietenkin päättää, mitä näistä tehdään.
Perintösormusta ei kannattanut lähteä kaventamaan, sillä muuten olisi menetetty leimat (sormukseen mahtuu monta leimaa: kullan karaattileima, vuosileima, kaupunkileima ja kultasepän oma leima) ja upeat kaiverrukset 30-luvulta. Päätimme yhdistää sormuksen kultarenkailla mustaan kiveen ja tehdä kokonaisuudesta riipuksen. Näin arvokas perintöesine pääsee kaulaan. Ajattelin ensin tehdä lopusta romukullasta rintarossin, mutta Noora keksi nerokkaan idean, jolla koru päätyy kierrätykseen kahdella tapaa:
Sydämistä tulee meidän perheen perintökorut, äidille ja tyttärelle, jotka toivottavasti jatkavat elämäänsä suvun naisilla. Korujen taakse tehdään lenkit, jolloin korua voi käyttää monella tapaa, rinnassa, kaulassa tai vaikka ranneketjussa. Mutta ei tässä kaikki!
Kun materiaali on omaa, maksavat vain työtunnit. Tässä tapauksessa työn hinta on vajaa 40 euroa tunti. Näiden viiden korun valmistamiseen Arkko arvioi menevän 4-5 tuntia, joten investointi per tuote on mielestäni kohtuullinen.
Korupaja näyttää pitkälti ihan tavalliselta toimistolta:
... mutta työvälineet ovat osittain sitäkin perinteisempiä! Koruni tullaan sulattamaan 1200 asteessa, tämän näköisessä kauhassa:
Korut valmistuvat kolmen viikon kuluttua, palaamme siis aiheeseen! Oletko itse teettänyt koruja romuhopeasta- tai kullasta? Millaisia niistä tuli?
Jos ei ole korujen tarvetta, kultaa voi myös myydä osoitteessa kultarahaksi.fi tai kultapörssi.com.
Reader Comments (10)
Olen itse ns. "alan ihminen" (joskin alaa vaihtanut), mutta opiskeluaikoina tuli sulateltua vanhoja koruja ja tehtyä niistä uutta. Tilauksesta tein mm. romukultasormuksia sekä jatkoin ranneketjua romukullasta valetuilla paloilla. Itselleni tein hopeasta: Sulatin kaikki mahdolliset katkenneet ketjut ja paripuolet korvikset ja tein lankaa, josta sitten vääntelin filigraanitöitä ym. "kiekuroita". Jos hinta hirvittää, kannattaa ottaa yhteyttä oppilaitoksiin! Opiskelijat tekevät edullista työtä ja ovat myös usein ennakkoluulottomia suunnittelijoita. Toki edullisia ammattilaisiakin löytyy, ja pitäähän käsityöläisenkin tienata...
Mun vihkisormukseen on käytetty tyhjän pantiksi jääneen (ex-)kihlasormuksen kultaa. Saipahan siitäkin "rahat takaisin".
hopeakin kiertää nätisti uudeksi koruksi ! Yksi idea on punoa korulipaston pohjilla kököttäville rippi/yo/yms koruille uudet näyttävät ketjut vaikkapa pronssin ja korukivien sekoituksena. Kulta taitaa olla yksi pahraiten talteenotettavista/kierrätettävistä metalleista tällähetkellä.
Mulla ja miehelläni on kierrätyskullasta ja -hopeasta tehdyt kihla/vihkisormukset. Halusimme mahdollisimman ekologiset sormukset ja päädyimme tähän ratkaisuun. Materiaalina oli mm. anoppini ja hänen edesmenneen miehensä vihkisormukset, äitini luokkasormus, oma luokkasormus, lahjaksi saamani riipus jne. Tosi hyvä ratkaisu monella tapaa: saimme juuri sellaiset sormukset kuin halusimme ja vielä edullisesti. Lisäksi pidän ajatuksesta, että vanhaa on sulatettu ja tehty siitä jotain aivan uutta, varsinkin kun sormuksiimme on käytetty myös koruja, joilla oli tunnearvoa mutta joille ei sellaisenaan ollut juuri käyttöä.
Miia, kiitos oppilaitosvinkistä!
Maria V, tuossakin on kierrätksen symboliikka erittäin hyvin käytössä. :)
-päivi-, kyllä vain! Mulla sattui vaan olemaan enemmän kultaa korulippaassa.
Tiina, kaikin puolin suositeltava kokemus siis! Arkko totesikin että aika paljon ovat vihkiparit alkaneet teettää sormuksia, kesää kohti ei ole kuulemma duunista pulaa.
Mahtoikohan korumuotoilijan nimi olla sittenkin Tiina Arkko?
Korjaus, huomasimme myös että alalta löytyy Tiinakin, mutta tässä jutussamme esiintyy ehdottomasti Tiia. :) Nimestä on linkki hänen sivuilleen.
Myös Mika Tarkkenen tekee upeita koruja kierrätyskoruista: http://www.tarkkanen.fi/fi/mediassa.html
Kirppis-ohjelma teetti siellä aikoinaan vanhempien sormuksista pojalle sormuksen.
Ammattilaisena, www.alfred-k.com, haluaisin kuitenkin painottaa että korujen valmistaminen suoraan vanhoista koruista, niin hyvää kun se onkin, ei aina ole ihan mutkatonta. Tukevista sormuksista saadaan yleensä suoraan käyttökelpoista materiaalia mutta esim.ketjunpätkistä koostuvassa materiaalissa on esim.paljon juotossaumoja ja muita epäpuhtauksia jotka saattavat tehdä materiaalista hauraan ja siten aiheuttaa huomattavan paljon lisätyötä.
Itse olen kuitenkin materiaalien suhteen melko omavarainen siinä mielessä että suurin osa käyttämästäni kullasta on kierrätettyä tavaraa vaikka puhdistutan sitä jalostamolla jotta vältyttäisiin työstöongelmilta.
Mikäl koruihin liittyy tunnearvoa silloin teemme luonnollisesti uuden korun juuri siitä asiakkaalle täkeästäkullasta.
Nykyään pystymme vielä tarjoamaan vaihtoehtona egologisesti tuotettua reilun kaupan kultaa. Siinä materiaali on huuhdottu suoraan maaperästä ilman cyanidia tai elohopeaa ekologisesti kestävällä tavalla ja myynnistä tuleva tuotto palautuu takaisin luomaan infrastruktuuria kaivosyhteisöön.
Kultakoru ja etiikka voivat kulkea käsi kädessä kunhan osataan kysyä ja vaatia!
Maria V:n tapaan mä olen mieheni kanssa ajatellut teettää mulle "vihkisormuksen" (ollaan oltu pari vuotta naimisissa, muttei hankittu sormuksia) ex-kihlasormuksestani. Ongelmana vaan on se, että oon aika -noh- hengellinen enkä tiedä miten monta kymmentä kertaa mun pitäis suorittaa joku tunnepuhdistusriitti ton sormuksen kanssa ennen ku voisin siirtää sen uusiokäyttöön... Joku kyllä ehdotti, että eiköhän se 1200 asteen kuumuus riitä...