Fiksun naisen kosmetiikkaa
Noora ShinglerKaikki ympäristöön, luomuun, ekoon ja vihreyteen liittyvä on nyt trendikästä — myös kosmetiikkarintamalla. Mutta mitä vihreys tai luonnonmukaisuus kosmetiikkatuotteessa oikeastaan tarkoittaa ja mitä eroa on tavanomaisella markettituotteella ja luonnonkosmetiikkatökötillä? Tämän tekstin myötä Uusi Musta aloittaa kosmetiikan raaka-aineisiin, valmistusmenetelmiin, ympäristövaikutuksiin ja kosmetiikan toimivuuteen keskittyvät juttusarjansa, joiden tarkoituksena on edistää suomalaisten naisten mahdollisuuksia selvittää, mitä raaka-aineita omat kosmetiikkatuotteet sisältävät ja mitä näistä aineista tulisi tietää.
Tämä ensimmäinen teksti avaa luonnonkosmetiikassa käytettyjä termejä, sertifikaatteja ja ympäristönäkökulmaa.
Luonnonkosmetiikka ei kerry ekosysteemiin
Opin itse vasta muutamia vuosia sitten, että kosmetiikkavalinta on myös ympäristöteko. Esimerkiksi aurinkorasvojen uv-filttereiden on havaittu haalistavan korallien värejä, jouduttuaan ihmisten ihoilta meriveteen. Ruotsin luonnonsuojeluliitto puolestaan tutkitutti vuonna 2008 aurinkorasvojen ympäristöön kertyvien aineiden määrän, ja tulos oli huima: jokaisessa tutkitussa tuotteessa oli 1 - 4 luonnolle haitallista kemikaalia. Saksan hallitus on jo 10 vuotta takaperin suosittanut kosmetiikkavalmistajia lopettamaan kemikaali EDTAn käytön, koska se kertyy ympäristöön (aine löytyy esimerkiksi WWFn haitallisten ympäristökemikaalien listalta). Myös yleinen vaahdonmuodostuskemikaali, sodium laureth sulfate on ympäristöhaitta. Vastaavia kemikaaleja on monia muitakin. Luonnonkosmetiikan käyttö on siis ekoteko.
Sertifioitu luonnonkosmetiikka eroaa tavanomaisesta markettikosmetiikasta monella tavalla. Luonnonkosmetiikka ei sisällä:
- Synteettisiä hajusteita
- Väri- tai säilöntäaineita
- Kovia, vaahtoavia pesutensidejä
- Silikoneja tai mineraaliöljyjä
Perinteisessä kosmetiikassa eniten yliherkistymisreaktioita aiheuttavat hajusteet ja säilöntäaineet (esimerkiksi paljon puhutut parabeenit ovat säilöntäaineita). Luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet ovat kasvi- tai kivikunnan tuotteita kuten öljyjä, uutteita ja mineraalipigmenttejä. Esimerkiksi parabeenejä ei käytetä sertifioidussa luonnonkosmetiikassa.
Sertifikaatti takaa tuotteen turvallisuuden ja aitouden
Malttamaton haluaa päästä luonnonkosmetiikkaostoksista helpolla, siinä auttaa sertifikaatti.
Laajimmalle levinneet luonnonkosmetiikkasertifioijat ovat saksalainen BDIH, italialainen AIAB, englantilainen Soil Association, ranskalainen Ecocert, ja uudehko sertifikaatti NaTrue. Kaikki viisi sertifikaattia takaavat tuotteiden luonnollisuuden ja sen, että käytetyt ainesosat ovat turvallisia. On toki hyvä muistaa, että aivan kuten tavanomaiselle kosmetiikallekin, voi joillekin luonnonkosmetiikan raaka-aineelle olla allerginen. Esimerkiksi pähkinäallerginen ystäväni ei voi käyttää sheavoita, koska rasva tehdään sheapähkinöistä.
Sertifikaattien osalta on hyvä tiedostaa, että sertifikaatin käyttö maksaa kosmetiikkabrändeille tuhansia euroja vuosittain, eikä etenkään pienillä toimijoilla ole varaa hankkia itselleen sertifikaatin käyttöoikeutta. Se ei silti tee tuotteista "huijausta". Markkinoilla on siis tuotteita, joilla ei ole sertifikaattia, vaikka ne täyttäisivätkin merkin vaatimukset. INCI-listaan tutustumalla voi tarkistaa raaka-aineiden luonnollisuuden, mutta jos kosmetiikan tuoteselosteen, INCI-listan ymmärtäminen tuntuu heprealta, on sertifikaattiin luottaminen tietenkin helpompaa. Uusi Musta tulee avaamaan kosmetiikan raaka-aineita aine kerrallaan ja teitä tullaan avustamaan INCI-listojen tulkitsemisessa. Tähän aiheeseen palataan vielä!
...mutta jos käsissäsi sattuu olemaan tuote, joka väittää itseään sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerit täyttäväksi, eikä sertifikaattia löydy purkin kyljestä, voit tarkistaa asian laidan esimerkiksi Pro Luonnonkosmetiikan sivuilta. Jos tuote löytyy yhdistyksen rekisteristä, täyttää raaka-ainelista varmasti luonnonkosmetiikan laatukriteerit.
Luonnon- ja luomukosmetiikka ovat (vähän) eri asioita
Kun perehtyy luonnonkosmetiikkaan vähän syvemmin huomaa, että markkinoilla on sekä luonnon- että luomukosmetiikkaa. Asia on verrattavissa vaikka kaupan vihannesosaston tavallisiin ja luomuporkkanoihin. Molemmissa kosmetiikkalaaduissa käytetyt raaka-aineet ovat nimensä mukaan luonnollisia, eivät keinotekoisia eli synteettisiä. Pro Luonnonkosmetiikan luennoitsija ja asiantuntija, estonomi Minna Viinikallio kertoo näin:
- Asia kannattaa ajatella niin, että luonnonkosmetiikka on yläotsikko ja luomukosmetiikka on sen alaotsikko. Luonnonkosmetiikkassa ei ole määritelty aivan tarkkoja määriä sille luomuainesosien määrälle, jota tuotteissa käytetään. Pyrkimyksenä kuitenkin on käyttää niin paljon luomuainesosia kuin mahdollista. Sen sijaan luomukosmetiikassa määritelmät ovat tarkempia. Luomukosmetiikassa on luonnollisestikin enemmän luomuainesosia kuin luonnonkosmetiikassa, mutta myös luonnonkosmetiikka sisältää luomuainesosia. Kun käyttää sertifioituja luonnon- tai luomukosmetiikkabrändejä, voi olla varma siitä, että käyttää turvallista ja testattua kosmetiikkaa. On hyvä suosia sertifioituja merkkejä, sillä luonnollisuudella ratsastaa nykyään moni merkki, jolla ei ole mitään tekemistä luonnonkosmetiikan kanssa! selvittää Viinikallio.
Tätäkin aihetta tullaan avaamaan Uudessa Mustassa syvemmin!
Ammattilaisesta apua tuotteiden löytämiseen
On hyvä muistaa, että luonnonkosmetiikkaan pätee sama kuin muuhunkin kosmetiikkaan: kaikki tuotteet eivät sovi kaikille ja siksi yhtä merkkiä kokeilleena ja pettyneenä ei voi vetää johtopäätöstä kaikesta luonnonkosmetiikasta. On yksinkertaisesti etsittävä itselle paras tuote, ja siinä auttaa parhaiten ammattilainen. Minä annoin kasvoni helsinkiläisen kauneushoitola Eko-Egon Elina Taavitsaisen käsiin. Taavitsainen suosittaa malttia niille, jotka haluavat siirtyä tavanomaisen kosmetiikan parista luonnollisempien tuotteiden pariin (muutamien vuosien omalla kokemuksella voi sanoa, että asia on juurkin näin!). Taavitsainen myös peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista ajattelua. Asiakkaan elämäntavat, harrastuksset, ruokavalio, allergiat ja sairaukset – kaikki vaikuttaa ihoon. Tämä ei liene kenellekään uusi juttu.
Taavitsaisen levittäessä valkosavi-riisimaito-kookos-kaali -naamion kasvoillani mietin, miksi onkin niin, että tiedämme vihannesten, hedelmien, runsaan veden juonnin, hyvien rasvojen ja vitamiinien olevan meille tärkeitä, mutta kosmetiikkaostoksilla luonnontuotteet ovat monelle tuntemattomia?
- Kun luonnollista ravintoa pidetään ihmiselle parhaana ravintoa ja puhtaita raaka-aineita oikein peräänkuulutetaan, niin miksi kosmetiikassa väitetään päinvastoin? Miten synteettinen voi olla iholle parempaa kuin luonnon omat aineet? kysyy Minna Viinikallio retorisesti ja jatkaa:
- Kosmetiikan vaikutuksia on tutkittu tähän saakka lähes pelkästään ihmisen kannalta, ja niiden loppusijoituspaikka on unohdettu täysin tai sitä ei ole ymmärretty. Kosmetiikan keinotekoisten aineiden vaikutuksesta ympäristöön puhutaan ihan hirveän vähän, vaikka kyseessä on iso ja vakava ongelma. Jätevedenpuhdistamoita ei ole suunniteltu suodattamaan kosmetiikan kemikaaleja ja ne päätyvätkin suureksi osaksi meriin ja luontoon.
Esimerkiksi Eko-Egossa lähestulkoon kaikki hoidoissa käytetyt aineet menevät asiakkaan päältä biojätteisiin. Ainakin minä asiakkaana pidän ajatuksesta, että kauneudenhoitooni käytetyt aineet ovat ekologisia.
Toimiiko luonnonkosmetiikka yhtä hyvin kuin perinteinen?
25 vuotta luonnonkosmetiikan parissa toiminut Taavitsainen luonnollisesti puhuu luonnonkosmetiikan puolesta. Oma kokemukseni on todistanut, että kosmetiikan vaihtaminen luonnonkosmetiikkaan on täysin mahdollista, vain tarpeeksi hyvää luonnonkosmetiikkaripsiväriä en vielä ole löytänt! Muuten kaapissani on kaikki meikkivoiteesta puuteriin ja shampoosta ihorasvaan sertifioitua. Mutta tähän on mennyt muutama vuosi, yrittämistä ja erehtymistä siis. Olennaista on ymmärtää, ettei luonnonkosmetiikan puhdistusainetta ole suunniteltu puhdistamaan kasvojen ihoa tavanomaisesta meikkivoiteesta. Minäkin pääsin hyviin tuloksiin vasta, kun käyttämäni kosmetiikka ja pesuaineet olivat samalla viivalla.
Hyvä tapa aloittaa luonnonkosmetiikan kokeilu on esimerkiksi varata aika kosmetologille, joka osaa kertoa eri tuotteista ja tehdä niillä hoitojakin. Luonnonkosmetiikalla tehdään samanlaisia hoitoja kuin perinteiselläkin kosmetologilla, kaikkea hieronnasta ja ihonpuhdistuksesta käsihoitoihin ja ehostuksiin. Olen kerännyt avuksesi tietokannan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa käyttävistä hoitoloista, mutta huomaa, että osa tiedoista saattaa olla vanhentunutta. Tietokantaa pyritään pitämään ajan tasalla, mutta joitakin muutoksia hoitoloiden valikoimaan tai toimintaan on tietenkin saattanut tulla.
Jos haluat skipata hoitolan ja aloittaa luonnonkosmetiikan käytön itse, kannattaa pyytää aluksi kaupoista testereitä. Luonnonmetiikkaa myyvät kosmetologien lisäksi luontaistuotekaupat sekä hyvin varustetut tavaratalot.
TEKSTI ON UUDELLEENJULKAISU YLE OLOTILAN EKO, REILU & LUOMU -BLOGISTANI.
Reader Comments (27)
Mulla ongelma on luomuhiustuotteiden kanssa. Mikään ei anna tarpeeksi tuuheutta (ja älkää ees alottako Santen kehumisella) eikä yksikään luomushampoo pese tarpeeksi puhtaaksi. Yritin käyttää luonnonshampoota 2kk, mutta lopulta kylläistyin hiusten kiiltämättömyyteen ja likaisuuteen. Ostin tavallista shampoota ja tukka oli 1. kertaa _puhdas_ piiiitkäään aikaan. Olen siis kokeillut käyttää luonnonhiustuotteita ja pestä ne luonnonshampoolla, mutta a) ei tuuheuta b) ei edelleenkään pese kunnolla. Kertokaa siis hyviä vinkkejä tähän!
Itse käytän vihreän kosmetiikan luomu palashampoita ja olen aivan rakastunut niihin. Pesee puhtaaksi. Itse en niin kiillosta välitä. Kaverini testasi kanssa noita palashampoita, eikä tykännyt kun hiukset jäivät jotenkin tahmaisiksi. Hänellä on pitkät hiukset ja itselläni lyhyet. Olisiko hiusten pituudella siis merkitystä toimivuuteen?
http://www.vihreakosmetiikka.fi/index.php?cPath=26
Hei!
Kiitos hyvästä artikkelista! Sain paljon uutta tietoa. Edelleen jään silti ihmettelemään sitä, tekevätkö luonnon- tai luomukosmetiikan valmistajat eläinkokeita? Tai käyttävätkö eläimillä testattuja raaka-aineita? Omilla sivustoilla asiasta puhutaan usein ympäripyöreästi ja Animalian sivujen luotettavien valmistajien listalle ei ole kovin moni valmistaja päässyt.
Olisi kiva, jos tätä asiaa käsiteltäisiin mediassa joskus!
yst. terv. Jaana
Palasaippua tahmaaminen kait liittyy alotukseen ja sen pitäisi hävitä, kun hiukset tottuvat?? Mulla on kaks kaveria, jotka tykkää palasaippuasta molemmat lyhyt hiuksisia. Mun päänahka ei kestä palasaippuaa ilmeisesti ph:n takia?
Käytän santea ja välillä urtekramia, ne sopivat mulle :)
Itse olen käyttänyt luomushampoita kolmisen vuotta ja hiukset eivät niillä todellakaan puhdistu tarpeeksi hyvin. Uskon tämän johtuvan siitä että minulla on todella herkästi rasvoittuva päänahka, mahdollisesti olen saamassa isältäni perinnöksi taliköhnän tms. Jos haluan liikkua puhtaan näköisillä hiuksilla pitäisi minun pestä hiukset päivittäin. Olen kuitenkin yrittänyt pestä hiukset vain jokatoinen päivä, mutta toisena päivänä ne näyttävät ja tuntuvat todella rasvaisilta. Olen kokeillut käytännössä kaikki tarjolla olevat luomushampoot, sekä nestemäiset että palashampoot ja ne eivät toimi.
Sertifioitua luonnonkosmatiikkaa ei ole testattu eläimillä.
Logonan olut-hunaja-shampoo (kuulostaako liian villiltä?!) toimi ainakin minulla hyvin, tuuheutti ja puhdisti. Nyt on käytössä Santen Velvet Rose (?), punainen pullo kuitenkin! Hyvältä tuntunut sekin.
Itse olen käyttänyt Urtekramia aika kauan ja on tullut testailtua kaikenlaista muutakin välissä. Urtekramin aloe vera tuoksuu omaan nenääni aivan ihanalta! Ja sitä saa Prismasta (pientä mainostusta) tavallisen kemikaalipommishampoon hinnalla. (Ei nyt kuitenkaan niiden halvimpien merkkien..)
Se puhdas, kiiltävä ja supertuuhea tukka, jonka joku on saanut ainoastaan kemikaalishampoolla, ei valitettavasti ole mahdollista luonnonkosmetiikalla. Tähän on mielestäni kaksi syytä:
1. Luonnonkosmetiikka ei sisällä ainesosia jotka kohottavat hiuksia tai muodostavat kiiltävän kalvon hiuksen pinnalle, niiden funktio on puhdistaa.
2. Mielikuvat/piteet siitä mikä on puhdas tukka vaihtelevat. Kemikaalishampoot saavat aikaan puhtauden tunteen "raikkain" tuoksuin, runsaan vaahdon avulla ja ykköskohdassa mainituin keinoin. Jos tutkittaisiin päänahkaa molempien shampoopesujen jälkeen, luultavasti yllättyisi siitä kumpi jättää enemmän moskaa päähän. Kemikaalishampoo tuo myös sitä moskaa, mikä on hullua ajatellen shampoon alkuperäistä tarkoitusta.
Omalla kohdallani shampoon vaihto luonnonmukaiseen oli hankalaa juuri Faktan kuvaamien ajatusten takia. Aikani käytettyä kuitenkin hiukseni tottuivat ja minä siinä ohella! Hiuksiin pätee muuten varmasti sama mitä Noora jutussaan sanoi meikeistä ja puhdistustuotteista. Jos käyttää muotovaahtoja ja hiuslakkoja, niin luonnontuotteet tuskin jaksavat pestä niitä kokonaan pois. Tämä saattaa olla osasyynä siihen miksei luonnonshampoot heti tuo sitä puhdasta fiilistä..
No, minä en ikinä ole käyttänyt minkäänlaisia hiusten muotoiluaineita, joten siinä ei ole syy luomushampoiden toimimattomuudelle. Ja tosiaan olen kaikesta huolimatta 3 vuotta käyttänyt vain ja ainoastaan luomushampoita, mutta päänahkani ei tosiaankaan ole sitä mieltä että ne toimisivat. Luomushampoolla pesun jälkeen päänahastani voi pesua seuraavana päivänä löytää rasvaista hilsettä :-(
Olen kokeillut kaikki Urtekramit shampoot ja nei eivät toimi. Myöskään yllä ehdotetut Logona ja Sante eivät toimineet. Tai väärin sanoa että eivät toimi, koska jos pesen päivittäin hiukset niin hiukset ovat ihan siedettävän näköiset, mutta pidempi pesuväli ei luomushampoilla ikävä kyllä onnistu.
Saralina: Näinhän se on, mutta siis voisin kyllä luopua kiillosta ja tuuheudestakin. Mutta kun tukkaa saa tosiaan pestä luonnonshampoilla joka päivä (= tukka on siis rasvainen). Tai mulla on sit vaan aika rasvoittuva päänahka, sillä luonnonshampoiden kanssa (testattu Urtekram, Lavera, Sante) tukka oli likainen ja rasvainen jo viimeistään klo 16 aikaan jos aamulla pesi. Tuntuu hullulta pestä joka ikinen päivä hiuksia..Ja siis testasin luonnonshampoo + luonnonhiustuotteet = ei toiminut :(
Joo kyllähän sitä varmasti pitäis antaa uus yritys. Itsellä kuitenkin sellanen duuni, että en kehtaa likaisessa tukassa juosta. Plus tietty oma pinnallisuus, joka tässä asiassa on myönnettevä :) Mut ehkä sit seuraavaan testiin Logona!
Moi, mulla on lyhyet hiukset ja pesen ne 2krt/vko, jo pari vuotta luonnonkosmetiikkashampoolla. Ei ole ongelmia puhdistuvuudessa ja /tai tuuheudessa. Olen vaihdellut merkkejä koko ajan että saisin testattua mahdollisimman monta :-) Kaikki on pelittäneet - paitsi palashampoo, josta sain hirveät hilseet vaikka hiukset tuli kyllä tosi tuuheiksi ja näyttäviksi sillä. Päänahka ei näköjään kuitenkaan tykännyt.
Jep, nää on tosi yksilöllisiä juttuja ja en itsekään haluaisi kulkea ulkona näyttäen siltä että olen uinut öljyssä :)
Ne joilla on ongelmia juuri nopean rasvoittumisen kohdalla, niin oletteko kokeilleet savi pohjaisia shampoita? Ne toimivat itselläni ainakin ilmavuutta lisäävänä, mutta minulla ei ole ollutkaan ongelmia hiuspohjan kanssa.
Logonalta on tullut suht uusi sarja savihoitotuotteita, jotka lupailevat esim päänahan rauhoittamista.. En sitten tiedä toimivuudesta.
Ripsivärien jälkeen testattavaksi tuotteeksi SHAMPOOT! :)
Mulla on myös rasvainen ja hilseilevä päänahka, enkä ole löytänyt luonnokosmetiikkashampoista apua. Useimmat ei-luonnonkosmetiikashampoot eivät tosin tomi nekään, ainoastaan kampaajalta ostamani kuuriluontoinen erikoisshampoo saa hiusten pesuvälin venymään kahteen päivään. Tilanne on aika kurja.
Toinen tuote, jota en ole luonnokosmetiikkasarjoista vielä löytänyt, on suojakertoimellinen päivävoide. Harmittaa, jos UVA/UVB-suoja päivävoiteessa on luonnolle haitallinen, mutta herkkä ihoni palaa jo kevätauringossa, jos en suojaa sitä. Aurinkoa en ota laisinkaan, joten varsinaisia aurinkovoiteita en juurikaan tarvitse enkä käytä.
Itse olen kokeillut myös savipohjaisia shampoita, mutta sama juttu niiden kanssa :-(
Minuakin harmittaa aurinkovoiteiden vaarallisuus luonnon kannalta, mutta minulla on myös aurinkoallergia ja palan todella herkästi, joten tarvitsen aurinkovoiteita. En ikinä edes ota aurinkoa varta vasten, mutta silti palan. Kevään ensimmäiset säteet taas saavat ihoni kukoistamaan aurinkoihottumalla. Meillä on suvussa ihosyöpää, ihmisiä on kuollut melanoomaan :-( Ja sen lisäksi on ollut leikattavissa olevia tyvisolysyöpiä ja okasolusyöpiä ja nämäkin ihmisillä, jotka eivät mitenkään erityisesti ole aurinkoa ottaneet. Olen itsekin lapsena palanut useaan otteeseen todella pahasti, joten voi olla että tulen saamaan ihosyövän palkinnoksi :-(
Sodium laureth sulfate on suomeksi natriumlauryylieetterisulfaatti, mikäli kiinnostaa.
Itse olen aivan ihastunut I & M:n hiustenhoitotuotteisiin, pesee puhtaaksi ainakin minun hiukseni ja hoitoaine on tarpeeksi hoitavaa. Tällä hetkellä hiukseni ovat puolipitkät, mutta tuon merkin aineet toimivat hyvin myös kun hiukseni olivat vielä pitkät.
Lapsilleni olen käyttänyt Santen ja Laveran vauvojen shampoota (tämä toimii hyvin myös äidin hiuksille). Urtekrammin hiusaineet ovat minulle olleet pettymys, kun minusta shamppoot kuivattavat ja hoitoaineet ovat yhtä tyhjän kanssa :/.
Luonnonkosmetiikasta en ole minäkään kuitenkaan vielä löytänyt hiusten muotoilutuotteita jotka oikeasti toimisivat halutulla tavalla päässäni :(. Miehen hiuksiin toimii Vireän kosmetiikan hiusvaha, ja hänellä siis lyhet hiukset ;).
Vihreän kosmetiikan palashamppoissa kannattaa muistaa se ettei ne kaikki käy kaikille. Siis, että meillä ne kyllä toimii molemmille, sekä mulle, että miehelle, mutta ei tosiaankaan sama laatu. Meillä kun on ihan erilaiset hiustyypit, niin kun ostin ensin omien hiusteni mukaan, niin ei se pessyt miehen hiuksia puhtaaksi, vaan ne jäi tahmaisiksi ja likaisiksi. Kun hänelle ostettiin oma pala oman hiustyypin mukaan, niin se toimii. On käytetty niitä nyt toista vuotta ja molemmilla on pitkät hiukset yli lapaluiden.
Mulla kävi muuten niin, että kun aikoinaan vaihdoin pois markettishamppoista ensin frantsilaan/elokuuhun/ole hyvään ja viimeksi tähän palaan, niin pesuväliä pystyi pidentämään kahteen päivään, vaikka ennen se olisi ollut sula mahdottomuus. Käytän myös frantsilan hoitoainetta aina kun pesen hiukset.
Meillä siis toimii hyvin, enkä tosiaankaan haluaisi vaihtaa tavalliseen.
Mikä palashampoo toimii siis rasvaiselle päänahallesi, Tarza? Itse olen kokeillut Santelta kahta shampoota (joista Lava Power oli paras, muttei silti pidentänyt pesuväliä), Laveraa ja Ole Hyvää. Markettishampoita en käytä laisinkaan, mutta mikään luonnonkosketiikkashampoo ei ole saanut päänahan rasvoittumista kuriin yhtä hyvin kuin kampaamon erikoisshampoot.
Riittävällä aurinkosuojalla varustettu päivävoide on kyllä todellinen puute luonnonkosmetiikkahyllyillä. Harmi, mutta kenties aurinkosuojan lisääminen tuotteisiin on vain mahdotonta.
Itselläni on käytössä brittiläisen organic soapin shampoopala. Tykkään älyttömästi! Hiuksista tulee ihan puhtaat ja hyvän tuoksuiset yhdellä vaahdotuksella. Pesuvälikin on pidentynyt. Ennen hiukset täytyi pestä joka toinen päivä, nyt riittää kaksi kertaa viikossa. Myöskään sitä vihreän kosmetiikan shampoopaloihin usein liitettävää tahmaisuutta ei ole ilmennyt missään vaiheessa.
Hoitoaineena käytän kookosöljyä ennen pesua ja etikkavettä pesun jälkeen. Eikä muuten ole puutetta tuuheudesta! :)
minulla käytössä oleva: http://www.organicsoap.net/patchouli-geranium-and-bergamot-organic-shampoo-p-53.html
Kemikaalicocktailin kommenttiboksissa kyllä kerrottiin, ettei tuo korallien vaaleneminen aurinkorasvojen takia taida ihan pitää paikkaansa, mutta en muista siitä sen tarkemmin.
Muutenkin olisi kiva jos kuitenkin muistettaisiin käsitellä kosmetiikan kemikaaleja myös siitä näkökulmasta, mitkä ovat realistiset terveyshaitat. Aineiden myrkyllisyyttä tutkitaan usein annos-vaste-kokeilla, joissa tietty määrä jotain ainetta tappaa tietyn määrän tutkittuja eliöitä. Kun samaa ainetta on kosmetiikassa muiden aineiden joukossa (myrkylliseksi todetun aineen pitoisuus x) ja kun ainetta käytetään vain ulkoisesti, mitä terveysriskejä tässä oikeasti on vai onko oikeastaan mitään?
Ympäristövaikutukset ja aineiden kertyminen ja rikastuminen elimistössä ja ympäristössä on vielä asia erikseen.
Itse käytän pääasiassa luonnonkosmetiikkaa, mutta en pidä siitä, että vedetään mutkia suoriksi tai esitetään väite eikä kerro mistä ja miten väite on keksitty.
Elina, elä höpötä.
Jaana Oulasvirta: ei voi olla varma ennen kuin lukee sertifikaatin vaatimukset. Itse olin ihan pöllämystynyt kun käsitin että EkoCert ei vaadi eläimillä testaamattomuutta KOKO tuotteelta, kaikilta sen aineosilta. Ecocertin kosmetiikkastandardi sanoo: Animal testing of finished product is prohibited (sivu 19). Raaka-aineiden testaamattomuutta tai testausta ei siis määritellä.
Ehkä meidän "rasvapäiden" pitää vain hyväksyä se tosiasia, että on pestävä tuo kuontalo joka tai joka toinen päivä, jotta näyttää säällisellä. Jos haluaa, että hiukset pysyy useamman päivän "puhtaana", sitten on siirryttävä takaisin kovempiin aineisiin. Minä en aio siirtyä.
Saan kyllä hiukseni puhtaaksi luonnonkosmetiikalla, vaikka ne helposti rasvoittuvatkin, ovat aina rasvoittuneet. Minulla ei ole hiukset menettäneet kiiltoaan, vaikka aineet ovat nykyään erilaiset, ehkä jopa päinvastoin. En käytä juurikaan muotoiluaineita enkä edes hoitoainetta, sen käyttö on tullut tarpeettomaksi, koska nämä luonnonkosm. shampoot eivät pese kaikkea hiuksessa olevaa rasvaa pois. Tänäkin aamuna vain suoristin eilen illalla pesemäni hiukset, ne näyttävät kauniilta ja kiiltäviltä, työkaveritkin kehuivat aamulla. Yksi tärkeä asia mielestäni on niinkin arkinen asia kuin hyvä kampaus...
Nestemäisiin luonnonshampoihin pettyneet voisivat vielä kokeilla jauhemaisia shampoita, esim. Ekolon shampoojauhetta ja Shikakai- ja Amla-jauhetta. Voin suositella kaikkia, kokeiltu on. Ekolon "huono" puoli on Intian haju, Amla on tarkoitettu tummahiuksisille, mutta sillä voi puhdistaa ihon epäpuhtauksista, Shikakai sopii vaaleallekin hiukselle. Näiden kaikkien kanssa pitää varoa, ettei ainetta mene silmiin.
Palashampoon jättämä tahmainen tunne häviää, kun hiukset huuhtelee omenaviinietikan tai sitruunahapon ja veden seoksella. Itse käytän sitruunahappovettä (1 tl sitruunahappoa n. 1,5 desilitraan vettä).
Oletteko törmänneet tutkimuksiin, joissa tarkasteltaisiin kosmetiikan riskejä/haittoja suhteessa muuhun kulutukseen. Puhun nyt riskeistä käyttäjille ja ympäristölle. Esimerkki, olisiko vähäiset pennoset parempi allokoida vihreään sähköön ja vähemmän kuormittavan kasvisruokaan kuin luonnonkosmetiikkaan suurimman kokonaishyödyn aikaansaamiseksi?
Ajatellaan nyt ihan ainemääriä mitä liikkuu ruokateollisuudessa vrt. kosmetiikka. Ihmisen terveyden kannalta ajateltuna kosmetiikkaa käytetään iholla kun taas ruoka kulkee koko systeemin läpi.
Viitaten tässäkin ketjuissa esille tulleisiin eroihin eri luonnonkosmetiikkasertifikaattien välillä, olisi tosi mielenkiintoista, jos Uusi Musta tekisi vertailun eri sertifikaateista. Mitkä ovat kriteerit, kuka valvoo jne.
Vastauksena E:lle: Mulla on toiminut rasvoittuville hiuksille tämä http://www.vihreakosmetiikka.fi/product_info.php?cPath=26&products_id=107
Hurjalle:
Kosmetiikan, energian ja ravinnon käytön hyötyjä ja haittoja ympäristölle ja ihmiselle on tosi hankala laskea. Kaikki hiilijalanjäljet ja MIPS:t on yksinkertaisia laskuja, joissa tietyt tekijät on otettu tietyillä painoituksilla mukaan ja todellisuus voi olla toinen. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ravinto ja asuminen näyttelevät suurinta osaa, mutta kemikalisoituminen on hieman hankalampi asia.
Kemikaalejahan ei voi välttää kokonaan ja melkein kaikissa teollisissa prosesseissa liikkuu ainakin joitakin haitallisia aineita. Normikosmetiikan niin kuin ei muidenkaan aineiden ja yhdisteiden kaikkien ainesosien vaikutuksista elimistössä tai ekosysteemissä ei tiedetä vielä mitään. Monet aineet vaikuttavat esim. hormonitasapainoon niin ihmisillä kuin muilla eliöillä ja se on vakava asia. Toisaalta e- pillereissä ja sitä kautta jätevesissä ympäristöön leviää myös estrogeenia.
Yksilön kannalta suosisin puhdasta ravintoa ja mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa ja muita pesuaineita ja ylipäätään kartottaisin mitä kaikkea tavaraa tarvitsen ja jättäisin vaikka sen ekosähkön ostamatta. Kaikissa tuotantoprosesseissa käytetään kuitenkin energiaa, joten turhan kulutuksen karsiminen saattaa vähentää välillisesti energiankulutusta (vaikka kai joku muu ne tavarat silti ostaa...).
Jos ylipäätään miettii energiankulutusta, suomalainen on melko pieni tekijä, jos miettii esim. EU-alueen tai länsimaiden kulutusta, vaikka käyttäisikin normisähköä, mutta Itämeren tilan kannalta suomalaisen valinnoilla on paljon suuremmat vaikutukset. Jos siis haluaa priorisoida omia valintojaan (tiedän, että globaalissa mittakaavassa me kaikki suomalaiset käytämme luonnonvaroja niin paljon, että tarvittaisiin 4 maapalloa, jos kaikki muut ihmiset olisivat samanlaisia).
Lumenen uudessa mainoksessa kerrotaan mm. että ihonhoito- ja kosmetiikkatuotteisiin valikoidaan pohjoisen luonnon parhaat tehoaineet, tavoitteena on käyttää yli 80 % luonnon raaka-aineita tuotteissa, Lumene on lähikosmetiikkaa (tuotekehitys ja -valmistus Suomessa) ja lisäksi pakkauksia uudistetaan entistä ympäristöystävällisemmiksi.
Voisi siis sanoa, että ainakin jotkin tavalliset kosmetiikkafirmat haluavat kyllä muuttaa linjaansa luonnonkosmetiikan suuntaan, mutta esim. tuohon 80 % väittämään en itse osaa sanoa mitään? Tuo lähikosmetiikka ja pakkaukset ovat puolestaan sellaisia mihin kaikki luonnonkosmetiikkamerkit eivät yllä.