Oliko hyvä Itämeri-paltsu, Arto Nyberg?

Itämeri on maailman saastunein meri. Tapahtuman moottorina toimiva yksityishenkilöiden perustama säätiö Baltic Sea Action Group oli kutsunut Finlandia-talossa eilen pidettyyn Itämeri-huippukokoukseen paikalle kaikki Itämeren alueen valtiojohtajat, valtavan määrän asiantuntijoita, yritysmaailman edustajia, järjestöjä ja muita intressiryhmiä, jotta saataisiin aikaan konkreettisia lupauksia tilanteen parantamiseksi.

Säätiön perustaja ja sisältöjohtaja Saara Kankaanrinta kertoi taannoisessa Huomenta Suomen haastattelussa, että kokoukseen osallistumisen edellytyksenä oli konkreettisen sitoumuksen antaminen Itämeren ongelmien - rehevöitymisen, meriturvallisuuden, vaarallisten aineiden vähentämiseksi ja biodiversiteetin turvaamisen - ratkaisemiseksi.

Halonen kiitteli tapaa, jolla kokous oli pistetty pystyyn. Huippukokous on onnistuessaan myös kelpo esimerkki maailmalle siitä, miten politiikan ulkopuolella olevat toimijat voivat yhdessä poliitikkojen kanssa vaikuttaa yhteisen tahdon syntymiseen. 

Kokouksen juontajana toimi YLEn Arto Nyberg. Hän oli paikalla yksityishenkilön ominaisuudessa ja näin antamassa oman panoksensa Itämeren suojeluun. Me soitimme Artolle ja kyselimme kokouksen tunnelmia, sillä sisältöön tällaisen kokouksen juontaja ehtii paneutua vasta jälkikäteen.             KUVA: YLE

Miten sinua pyydettiin mukaan?

Olin ollut juontamassa jo toukokuista käynnistystilaisuutta, joten sitä kautta olin tullut organisaatiolle tutuksi. Pyyntö tuli sitten tekstiviestillä joulun alla.

Et siis ole pyrkimässä esimerkiksi missikisojen juontajaksi?

En ole pyrkimässä, eikä varmaan pyydettäisikään!

Millaiset tunnelmat kokouksessa oli?                                

Tunnelma oli yhtäaikaa jännittynyt ja epämuodollinen. Tapahtumalta haettiin nimenomaan irtonaisempaa otetta eikä perinteistä paneelia. Paikalla oli kuitenkin merkittäviä henkilöitä ja pelkästään Putinin vanavedessä seurasi aikamoinen laahus toimittajia, henkivartijoita ja avustajia. Siitä syntyy aika eksoottinen tunnelma.

Kuuluiko osallistujien puheenvuoroista innostus vai oliko äänensävy kireä?

Osa lupasi asioita, joista oli sovittu jo aikoja sitten, osa toi pöytään uusia sitoumuksia. Sitoumusten määrä oli kuitenkin hyvä. Niitä odotettiin noin viittäkymmentä ja saatiin 150. Tapaaminen oli hyvin intensiivinen ja Putin jäi ainakin vielä pitämään Liettuan ja Latvian kanssa kahdenkeskeisiä neuvotteluja. Sisällöstä ei tosin ole tietoa.

Huippukokouksen aikaansaannoksia on pohdittu tänään mediassa paljon. MTV3:n ja Oikeusministeriön äskettäin teetättämästä demokratian toimivuutta koskevasta kyselystä kävi ilmi, että luottamus poliitikkoihin on todella alhainen. Tällaisissa huippukokouksissa Suomen päättäjien toiminta on kansalaisten erityisen tarkastelun kohteena: lunastaako Suomen valtio paikkansa aktiivisena puhtaan ympäristön puolesta toimijana? Uskaltavatko poliitikot puuttua kipeisiinkin aiheisiin, kuten maatalouden rooliin Itämeren pahoinvoinnissa? Suomen sitoumuksen konkreettisuus sai kiitosta. Suomelta saatiin sitoumus pyrkiä ravinteiden kierrättämisen esimerkkimaaksi eli konkreettisena tavoitteena on kehittää lannan ja yhdyskuntalietteen käyttöä fosforilannoitteeksi sekä typen kierrätystä. Lisäksi Vanhanen julkisti oman tavoitteensa parantaa Saaristomeren tilaa vuoteen 2020 mennessä. Väljähkö lupaus, mutta meri toipuu hitaasti. Saariston vaikutuspiirissä asuville ja monelle mökkeilijällekin tämä on tärkeä lupaus.

Laitoin kysymyksiä lupausten sisällöstä WWF:n Itämeri meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhuselle.

1. Mediassa on nostettu esiin erityisesti Puolan lupaus fosfaattien käytön kieltämisestä pesuaineissa vuoteen 2014 mennessä, jolloin fosforikertymä Itämereen pienenisi 2000 tonnilla vuodessa. Latviahan teki saman lupauksen ja aikataulutti sen vielä nopeammaksi. Emmekö me Suomessa voisi tehdä samaa lupausta?

Puolan eilen antaman sitoumuksen merkitystä on tulkittu yläkanttiin koska laskelmissa ei ole otettu huomioon, että WWF on jo parin viime vuoden aikana saanut suuret kansainväliset pesuainevalmistajat lopettamaan fosfaattia sisältävien kotitalouspyykinpesuaineiden myynnin Puolassa, vapaaehtoisuuteen perustuen. Eli sitoumus koski nyt lähinnä jäljellä olevia puolalaisia pieniä valmistajia, joilla vielä on fosfaattia sisältäviä tuotteita valikoimassaan. Tämä ei kuitenkaan laske fosfaateista luopumisen kokonaisvaikutusta, mutta eilisen sitoumuksen vaikutus erillisenä uutena toimenpiteenä tulkittiin yläkanttiin.

Toiseksi, oletko varma että tämä on vasta 2014? (toim. huom.: kyllä, lähde Helsingin Sanomat 11.2.2010, sivu A5) Itämeristrategian tavoitteiden mukaisesti 2012 olisi takaraja. 2014 on äärimmäisen hidas aikataulu ja ennen tätä fosfaatit ovat kielletty jo koko EU:n alueella.

Suomi on luvannut luopua fosfaateista vasta 2012. Tämä on hyvin hidas aikataulu, Euroopan Komission tuoreen ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi luopua fosfaattien käytöstä viipymättä. Suomi perustelee hidasta aikataulua sillä että fosfaatteja korvaavien aineiden ympäristövaikutuksia ja haitallisuutta ihmisille ja pesukoneille täytyy tutkia. Ei voi kuitenkaan olla että ympäristöministeriössä herättäisiin korvaavien aineiden vaikutuksiin siinä vaiheessa kun valtaosa markkinoilla olevista pesuaineista jo perustuu niihin. Ruotsinkin tekemiä selvityksiä voidaan käyttää tarvittaessa hyväksi, Ruotsi luopui pyykinpesuaineiden fosfaateista maaliskuussa 2008. Saksassa sama tehtiin jo 1980-luvulla eivätkä koneet ole siellä hajonneet vaan koneiden valmistajat ovat luonnollisesti joutuneet kehittämään koneita niin että fosfaatittomat pesuaineet soveltuvat yhteen niiden kanssa. Ja jos näin ei ole kotimaisten koneiden kohdalla, tulisi sen olla selvää ja helpompaa kuin Itämeren ominaisuuksien muuttaminen.

Suomi voisi vielä ottaa tarvittavan harppauksen ja kieltää samalla myös astianpesukoneaineiden fosfaatit (korvaavat tuotteet ovat kaksinkertaistuneet viimeisen vuoden aikana). WWF vaatii myös, että fosfaattikiellon tulisi koskea ei vain kotitaloustuotteita mutta myös esim. pesula- ja muuta teollisuutta.

2. Mielestäni Venäjän uutisoitu puheenvuoro oli pettymys. Putin tuntui olevan täällä lobbaamassa kaasuputkihanketta, jolta puuttuu vielä Länsi-Suomen ympäristölupaviraston vihreä valo. Sen sijaan 20 vuotta tapetilla olleelle Kaliningradin puhdistamolle ei annettu edes aikataulua. Oliko Putinin lupaus vain viherpesua?

Kaliningrad kuulosti hyvältä Putinin suusta kuultuna ja jos mies pitää sanansa niin projekti saa toivottavasti uutta tuulta alleen. Venäjän Itämeren valuma-alueen eläintuotantoyksiköiden lantaongelmaan WWF olisi toivonut jotain sitoumusta, samoin kuin Pietarin sataman alusjätevesivastaanottokapasiteetin parantamiseen.

3. Ruotsi ja Tanska lupasivat rahaa. Ruotsi mm. kaksinkertaisti Itämeren suojeluun käytettävän taloudellisen tuen 4,5 miljoonastaa 9 miljoonaan euroon. Taloudellinen tuki ei kuitenkaan muodostu heti konkretiaksi. Mitä mieltä olette, olisiko myös pitänyt määritellä mihin raha konkreettisetsi käytetään?

Ymmärtääkseni raha käytetään BSAP:n jalkauttamiseen, eli tavoitteellisen Itämeren suojeluohjelman toteuttamiseen. Siinä on listattu kyllä konkreettisia toimenpiteitä. Ruotsin raha on kyllä tosin niin pieni, että parempi sitoumus olisi ollut kohdistaa se vaikkapa yhteen asiakokonaisuuteen, kuten maatalouden ympäristönsuojeluun, jolloin olisi voinut ymmärtää, että myös vaikutuksia on luvassa. Tanskan raha on merkittävä, miljardeja, ja kohdistuu lähinnä lihantuotannon ympäristövaikutusten pienentämiseen, mikä on kaivattu asia.

4. Suomi lupasi parantaa Saaristomeren tilaa vuoteen 2020 mennessä. Olitko henkilökohtaisesti tyytyväinen Suomen lupaukseen?

Tämä on vanha lupaus joka löytyy sekä 2007 Itämeren suojelukomission (Helcom) suojeluohjelmasta (BSAP, tavoitevuosi on 2021) että EU:n Vesipuitedirektiivin mukaisista tavoitteista saattaa rannikkovedet hyvään ekologiseen tilaan 2020 mennessä. On tärkeää, että näinkin vanha asia nostettiin esiin, koska on päivänselvää, että emme tulisi saavuttamaan näitä tavoitteita ilman erityisen voimakkaita ympäristönsuojelullisia toimia Saaristomeren valuma-alueen maataloudessa. Kun tätä nyt luvattiin, on mahdollista, että tavoitteisiin voidaan myös päästä. Tästä sitoumuksesta tulemme taatusti myös muistuttamaan.

5. Järjestöjen ja yritysten osallistumista Itämeren hyväksi tehtävään työhön kehuttiin kovasti ja toisaalta valtiot leimattiin lampaiksi. Miksi valtiot eivät pystyneet parempaan?

Olisi ollut kyllä mahdollisuus luvata uusiakin asioita, mutta uskoisin että maat itse ymmärtävät että jo aikaisemmin luvattuja asioita on niin paljon täyttämättä että olisi ollut kyseenalaista luvata paljoa lisää. Vanhojen kanssa ei kuitenkaan pitäisi enää yhtään viivytellä vaan toimeenpanon tulisi alkaa heti!

6. Nyt kun lupaukset on tehty, työ vasta alkaa. Miten lupausten täytäntöönpanoa aiotaan seurata?

WWF on virallisena tarkkailijana mm. Helcomin työssä, jossa kokoontuvat samat osapuolet kuin eilenkin. Seuraava merkittävä kokous on jo toukokuussa Moskovassa, jossa maat esittelevät BSAP:n toimeenpanosuunnitelmansa. Siellä tulisi nyt sitten näkyä entistä voimakkaampi sitoutuminen Itämeren suojeluun jos eilinen huippukokous on siitä osoitus.

YLE Uutiset 10.2. (poistuu YLE Areenasta 12.3.)

Uusi Musta tekee myös lupauksen: me Saaristomeren mökkeilijöinä sitoudumme käyttämään vain ympäristöystävällisiä pesuaineita niin saunassa kuin siivouksessa, ja pakotamme kaikki kanssamökkeilijät samaan. Mitä sinä voisit tehdä Itämeren hyväksi?