Valinnoilla on väliä
Viivi
Hurahdin alennusmyynneissä ostamaan "ihanan" sinisen villatakin, johon voi kylmällä käpertyä ja josta tuli hetkeksi hyvä mieli. Jälkikäteen katselin heräteostokseni Made in Bangladesh -lappua potien huonoa omaatuntoa. Enkö voinut harkita ostostani tarkemmin, tarvitsinko edes uutta villatakkia? Ja miksi alennettu hinta vaikuttaa niin usein ostopäätökseeni?
Villatakkiani on ehkä ollut tekemässä monta alipalkattua henkilöä, mahdollisesti kurjissa työoloissa. Miksi en ennemminkin ostanut jotakin eettistä ja ekologista: vaatetta jonka suunnittelija on tiedossa ja valmistustapa on reilu. Pitää skarpata!
Tähän ajatusjuoksuun liittyen täytyy suositella kahta vaateteollisuutta valoittavaa tv-ohjelmaa:
BBCn loistava realitysarja Verta, hikeä ja t-paitoja kuvaa brittinuorten arvo- ja kulutusmaailman kolahduksia, kun he ovat työharjoittelussa intialaisissa vaatetehtaissa, joissa syntyy halpamuotia ja nuorten suosikkituotteita. Sekä nuorten tunteet että sarjan antama realististinen kuva vaateteollisuuden tuotantoprosesseista ovat erittäin kiinnostavaa katseltavaa. Ohjelma avaa silmät ja pakottaa miettimään myös omia ostoksia. Ohjelman jaksot nähtävissä YLE Areenassa: 4/4 12.3. asti.
Jaakko Selinin vierailu Lontoossa menestyvän vaatesuunnittelija Minna Hepburnin luona taas kertoo tarinan toista puolta. Hepburn tekee eettistä muotia huolellisesti ja itsenäisesti, luottaa vakio-ompelijaan, hoitaa itse kontaktit ja promot sekä kerää pitsejä ja nappeja kirpputoreilta. Ohjelma kuvaa hyvin suunnittelijan intohimotyötä ja auttaa ymmärtämään Minnan vaatteiden kohdalla niiden arvon. Ohjelma on nähtävissä YLE Areenassa 13.2. asti.
Lisätietoja: Minna Clothing ja Minna.
Lisää infoa eettisistä ja ekologisisita vaatteista Anniina Nurmen Vihreät vaatteet -blogista.
KUVA: Flickr/Academylife
Reader Comments (3)
Olen paljon miettinyt vaateteollisuuden ongelmia ja länsimaisen kuluttajan roolia ja minusta on naiivia laittaa vastuu pelkästään kuluttajille. Ensinnäkin halpavaate ja merkkivaate voidaan tehdä samassa tehtaassa, jolloin kuluttaja maksaakin brändistä eikä laadusta (johon sisältyy reilut työolot). Toisekseen eettiset vaatteet toki ovat eettisiä ja siksi hyvällä omallatunnolla ostettavia, mutta onko kuluttajan omatunto sittenkin suurin syy ostaa näitä vaatteita?
Halpisvaatteiden ostamatta jättäminen ei sinällään auta kuin sitä omaatuntoa. Lapsi- ja riistotyövoima on kamalaa, mutta jos ko. valtiossa se on ainoa keino ansaita leipää, mikä on oikein? Onko parempi, että lapsi käy töissä tehtaassa tms. työssä vai ryhtyy seksityöläiseksi? Se on kuitenkin fakta, että köyhissä maissa köyhien perheiden lasten on pakko osallistua elatukseensa ja nuo työt taitavat olla yleisimpiä. Mitä näillä ihmisille käy, jos tehdas lakkautetaan kokonaan huonon kysynnän takia?
Länsimaat ovat toki rikkaita verrattaessa köyhiin maihin, mutta kyllä tännekin mahtuu meidän mittarilla katsottuna köyhiä. Rahankäyttö ja ostokohteiden priorisointi on toki jokaisen oma valinta, mutta joskus halpisvaatteiden ostaminen voi myös olla pakollista. Sitä on ehkä hyvätuloisen tai nuoren opiskelijan vaikea ymmärtää, mutta lapsiperheessä asia voi olla hieman toinen ja eettisiä vaatteita ei osteta, vaikka haluttaisiinkin. Halutaan panostaa esim. elektroniikkaan, lasten harrastuksiin ja lomamatkoihin, jotta lapsi ei jäisi paitsi näistä asioista, jotka ovat useimmille itsestäänselviä.
Kaikenkaikkiaan hyvätuloisten ja länsimaalaisten on niin helppo jeesustella ja paheksua muita ja toisaalta aina halutessaan olla huolissaan vaikkapa siitä lapsityön käytöstä miettimättä asiaa sen pidemmälle. Se, että esim. sanoo vastustavansa lapsutyövoiman käyttöä, koska se tuntuu itsestä pahalle, ei kyllä valitettavasti auta näitä lapsityöläisiä ollenkaan.
Hyvää pohdintaa Silveriltä. Markkinatalous on edennyt siihen pisteeseen, että me ostamme ajoittain jopa omatuntoa.
Me kykenemme huijaamaan itsellemme hyvän olon pelkästään ostamalla luomua, vaikka samalla ajan hermolla olevina kosmopoliitteina matkustelisimme ympäriinsä. Miksi ensimmäinen tuntuu siltä kuin ostaisi omalta omatunnoltaan "päästöoikeuksia" suuremman synnin tekemiseksi? Ristiriitoja on paljon.
Syyllisyys ja häpeä ovat ikäviä tunteita. Niiden aiheuttamat reiät on helppo täyttää hötöllä sen sijaan, että tutkisi itseään ja oppisi elämään niiden tunteiden kanssa.
Ehkä se on vain niin, että yhden eläminen vaatii monta kuolemaa. Luonnon kiertokulku, mistä ei pääse yli eikä ympäri.
Me todellakin olemme liian hyväosaisia, että voimme tehdä näitä valintoja ja potea huonoa omaatuntoa ostoksista. Itse en aina osta vain tarpeeseen, mutta yritän kuitenkin hillitä kulutusta ja tehdä hankinnat entistä enemmän kierrätys-, eko- tai kotimaisista valikoimista. Toki Suomessakin monissa perheissä/talouksissa vaihtoehtoja ei ole. Myöskään kasvaville lapsille ei vain aina löydä kaikkea kierrätettynä tai ole varaa ostaa reiluna.
Ovatko ekovaatteet laatuvaatteita, voisiko eko ja reilu olla sitä parasta laatua/halutuin brändi? Sillä nykyään on mahdoton tietää ostaako tietyllä brändillä tai hinnalla oikeasti laatua. Eikä kai ekokaan aina ole välttämättä kestävintä. Ehkä pääsemme pian Uudessa Mustassa testaamaan esim. reilun kaupan puuvillasta tehtyjä t-paitoja: www.reilukauppa.fi/index.php?156