Jos kumminkin annat lahjaksi lelun

Elämyslahjat on parhaita, ainakin sellaisten aikuisten mielestä, joilla on jo kaikkea. Ne toimivat usein myös lapsille: luisteluretkestä kaakaon kanssa tai talvipiknikistä olohuoneen lattialla jää ihania muistoja. Veikkaan kuitenkin, että lapsen joulu on pilalla, jos pukki tuo pelkkiä kirjekuoria.

Jos päätät antaa läheisille lapsille leluja, millaiset olisivat hyviä? Pohdimme tätä toimituksessa, koska suurin osa meistä on äitejä, jotka eivät halua yhtään ylimääräistä roinaa kotiinsa, mutta toisaalta haluavat lapsilleen iloisia muistoja tuottavia leikkejä. Ja joissain niistä leluilla on toki iso osa. 

Lelu, joka elää omaa elämänsä.

Ystäväni lapsen päiväkodissa on yhteinen pehmolelu, Väinö nimeltään, jolla on oma persoonallisuus ja joka kiertää päiväkodin lasten kodeissa viikonloppuisin. Vanhempien avustuksella lapset voivat kertoa mukana kulkevassa päiväkirjassa, mitä Väinölle minäkin viikonloppuna on tapahtunut.

Väinö on mukana päivän askareissa ja se herätetään joka arkiaamu laulamalla sille "Väinö kulta, Väinö kulta, herää jo...". Keväällä se viedään yhdessä metsään, jossa se asustelee kesän ja josta se taas yhdessä syksyllä haetaan.

Ihana idea, jota voi toteuttaa myös lahjana: anna vaikka kummilapselle (itsetehty tai kierrätetty, jolla on kenties jo historia!) lelu ja sille päiväkirja. Seuratkaa yhdessä sen elämää, ja jos lapsi antaa, ota se välillä hoitoon itsesi luo ja kerro seuraavalla tapaamiskerralla, mitä kaikkea se on kokenut.

Lelu, joka säilyttää arvonsa.

Jos haluat ostaa tavaran, osta eettisesti ja ekologisesti valmistettu ikuisuuslelu. Omalla lapsellani tällaisia ovat Jukka-tuotteen keinuhevonen ja hakka. Käytössä ovat myös miehen lapsuudesta säilyneet Brion puinen junarata ja legot.

Nyt kun olen ostanut ja myynyt leluja nettihuutokaupoissa ja kirppiksillä, huomaan, että kestävät merkkilelut säilyttävät arvonsa sielläkin. Olen useamman kerran kirpparilla iskenyt silmäni duploihin tai puisiin palapeleihin kello 9 kirppiksen auetessa, ja ne on jo myyty pöydän vieressä seisovalle henkilölle.

Fisher Price on suosittu ja arvonsa säilyttävä lelumerkki, mutta itse suosin mieluummin kotimaisia ja puisia leluja. Muovilelut hajoavat helpommin, ja ainakin värit menevät pois muodista ja haalistuvat, vaikka lelut pysyisivätkin ehjinä.

Lelu, joka sisältää ideoita.

Yksi hauskimmista leluista, joita olen itse antanut lahjaksi, on musiikkipussi. Se on kangaspussi, johon voi laittaa erimuotoisia pikkuisia pehmotavaroita, jotka toimivat laulun "juurina". Tällaisen voi tehdä itse, mutta näitä valmistaa myös brittiäinen Toys to You -lelufirma, jonka tuotteita on ainakin myynyt Sellon Vipanat.

Lapsi voi ottaa pussista yhden esineen ja sitten laulaa, laulattaa vanhemmillaan tai laulaa tai soittaa yhdessä vanhemman kanssa siihen liittyvän laulun.

Pussia voi käyttää monenikäisten lasten kanssa ja sitä voi soveltaa myös tarinoiden kertomiseen. Pienten pehmolelujen sijaan pussiin voi laittaa vaikka kontaktimuovilla päällystettyjä, lehdistä tai postikorteista leikattuja kuvia. Kortteihin voi myös kirjoittaa sanoja tai loruja, jotka voivat toimia tarinan alkuina.

Lelu, jota voi muokata.

Viivi kertoi pienen tyttärensä saaneen lahjaksi elintarvikeväreillä värjättyä taikataikinaa. Taikataikina on kuin muovailuvahaa, mutta se on valmistettu jauhoista, suolasta, vedestä ja öljystä ja paistettavissa uunissa kovaksi. Itse tein lapsuudessani taikataikinasta nukkejen ruokaa, jotka sitten kovetettiin uunissa ja vielä maalattiin vesiväreillä.

Lelu, jolla on historia.

Onko sinulla tallessa joku oma vanha lelusi, johon sisältyy rakkaita muistoja, mutta itse fyysisellä lelulla ei ole sinulle enää mitään käyttöä? Anna lelu ja sen mukana tarinat ja muistot eteenpäin!

Eräs ystäväni antoi toisen ystäväni lapselle kolmivuotislahjaksi pehmokissanpennun, jonka hän itse oli saanut samanikäisenä. Pojan oma rakkain lelu oli myöskin kissa, ja lahjan antaja ompeli molemmille kissoille itse vielä sadeviitat, ”jotta ne voivat lähteä mukaan viljelypalstalle”.

Lapsi mukaan lahjan antamiseen

Muistan lapsuudesta voimakkaan hyvänolontunteen tilanteista, joissa pystyin olemaan avuksi. Muutaman kerran annoimme vanhoja vaatteitani ja tavaroitani niitä todella tarvitseville suomalaislapsille. Kerran kyseessä oli puolituttu perhe, jonka talo ja koko omaisuus oli palanut tulipalossa. Miten hyvältä se tuntuikaan! Miettikää yhdessä lapsen kanssa, mitä voisitte antaa jollekin toiselle.

Anna tai Toivo -nukke.

Unicefillä on kampanja, jossa voi valmistaa tai ostaa Anna- tai Toivo -nuken, joiden tuotoista saadut varat käytetään kansainvälisen rokotusohjelman toteuttamiseksi kehitysmaissa. Homma toimii näin: Unicefin verkkosivulla on kaava, jonka mukaan nuken voi tehdä. Lelun voi personoida mielensä mukaiseksi ja antaa sille nimen.

Nuket pistetään myyntiin Unicefin paikallisyhdistysten kautta ja hinta on vähintään 20 euroa, joka menee kokonaisuudessaan Unicefille. Nuken uusi "adoptioperhe" lähettää mukaan laitetun postikortin nuken tekijälle, jotta tämä saa tietää, missä nukke nykyään asuu. 

Jos annat lahjasi toisenlainen lahja tai lahjaksi lehmä -tyyppisen nettipalvelun kautta, anna lapsen valita lahja: antaisitko kehitysmaan lapselle matofarmin, lukulampun vai pääsyn sarjakuvakerhoon? 

Lisää ideoita:

• Ordinare-blogin krääsänvälttämislahjavinkit
• Noora kirjoittaa Kemikaalicocktailissa vauvan ekoleluista
• Ylen Perheen aika: Millaisia kuluttajia lapset ovat ja Uuden nuken saanut pikku-Maija on...

Kuvat: Oy Juho Jussila, Toys to you, Olotila/Viivi, Wikimedia Commons/Waugsberg ja Nevit Dilmen, Unicef

Comments

[Soikkis]

Itselläni meni hetken aikaa kun mietin kummitytölle lahja-ideaa. Itse kun yritän olla eko-henkinen ja kummitytön äiti/perhe ei ihan ole, niin tuntui lahjaideat hankalalta. Sitten keksin, että tytölle nukkekoti olisi kestävävä ja hyvä idea. Siihen voi kerätä uusia osia ajan mittaan ja sitten kun kummilapsi kasvaa niin voi yrittää houkutella hänet mukaan askartelemaan kierrätystavaroista uusia huonekaluja yms..

Meillä on puolen vuoden ikäinen tyttö, ja olen ihmetellyt, miksei minulle ole iskenyt ollenkaan hinkua mennä ostamaan hänelle joululahjoja. Kaikille muille samanikäisten vanhemmille on se iskenyt. Sitten ostin yhden vintagelelun tänään, käytettynä. Se oli hieno ja vähän kallis, mutta tajusin heti, miksei hinku ole iskenyt: eihän se tyttöparalle merkitse mitään, saako hän lelun tänään vai jouluaattona. Nyt on ratkaistava, laitanko lelun pakettiin ja annan sen jouluaattona, vai saisiko hän jo ihan tänään leikkiä sillä (hän sitä paitsi näki lelun kaupassa, siksi se ostettiin kun se oli hänen mielestään niin hauska). On tietenkin niin, että näin pienelle on se paketti ja naru kivempaa kuin sisältö. Olen varmasti kamala äiti, mutta saattaa olla, että tämä lelu jäi hänen ainoaksi joululahjaksi tänä vuonna... Nimittäin varmaa on, että ensi vuonna pitää jo olla enemmän, ja sitä seuraavana vielä enemmän, ja sitä seuraavana... Ja suvulta tulee kuitenkin niin paljon. Kannattaa varmaan ottaa rauhallisesti niiden pakettien kanssa niin kauan kuin voi! Hyvää joulua vain kaiken ikäisille!