Sijoittaja törmää arvoihinsa
Katja LahtiSain juttuidean eettisestä sijoittamisesta keskustelupalstaltamme. Ihan ensimmäiseksi tuli mieleen, että onkohan sitä olemassakaan: sijoittamisessahan on aina kyse tuotosta. Päätin tarkistaa, mitä minun pankillani on tarjota tällaiselle pitkän boikottilistan kuluttajalle.
Olin muiden suomalaisten tavoin pitkään tilisäästäjä vailla varsinaisia tavoitteita. Kun eläkeikäkeskustelu alkoi, rupesin pohtimaan, tuoko säästötilin matala korko turvaa ruuhkavuosien jälkeen.
Otin kahdeksan vuotta sitten vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Laitan siis joka kuukausi tietyn summan sivuun itselleni, jotta eläkepäiväni olisivat turvatut. Näin ajattelin, kunnes tätä juttua tehdessä tajusin, että minähän olenkin rahastosijoittaja; eläkesäästäjä on vain kaunis kiertoilmaus.
Sijoittajana ostan korko- tai osakepapereita eli annan rahaa yrityksen toimintaan, joka puolestaan maksaa minulle korkoa ja osinkoja. Kenen rahoilla eläkettäni kasvatan? Vilkaisin ihan uusin silmin rahaston kuvausta:
Sijoitusrahasto Sampo Tavoite 2030 on valmis rahastoratkaisu tuottohakuiselle sijoittajalle, joka kaipaa tuottavaa, ammattitaitoisesti hoidettua ja hyvin hajautettua sijoitusratkaisua eläke- tai muuhun tavoitteelliseen säästämiseen. Rahasto soveltuu pitkäaikaiseksi sijoituskohteeksi sijoittajalle, joka hyväksyy rahaston ajoittain voimakkaankin arvonvaihtelun.
Apua. Ei riitä, että olen sijoittaja, olen vieläpä "tuottohakuinen" sellainen. Tämän emorahaston varat sijoitetaan muihin rahastoihin, jotka sijoittavat kansainvälisille osakemarkkinoille.
Omistusten jäljittäminen ei ollut vaikeaa, tietoa on hyvin saatavilla netissä. Kaivelin tietoa ensin rahastoista ja sitten rahastojen omistuksista. Kävi ilmi, että tuen mm. ydinvoimaa. Jota siis en kannata. Mahtavaa. Haluan maailmankatsomukseni ja vakaumukseni näkyvän kaikessa rahojeni käytössä kahvipaketista osakkeisiin. Missä määrin voin vaikuttaa siihen, miten rahojani käytetään? Hyvin vähän, niin kauan kun pelaan penneillä. Sijoittajaprofiilia laadittaessa ei kysytä arvoja, ainoastaan riskinsietokykyä ja tuotto-odotuksia.
Mitä eettinen sijoittaminen tarkoittaa?
En ole ihan ensimmäinen, joka haluaa toimia sijoituksissakin arvojensa mukaan. Kirkko on eettisen sijoittamisen edelläkävijä, ja laati 1940-luvulla ensimmäiset ohjeet varallisuutensa sijoittamiselle. Nykyään löytyy jo virallinenkin normisto: YK laati pankkien yleisesti käyttämät globaalit periaatteet (UN PRI = principles for responsible investments) jo vuonna 2006. Tiivistetysti normistossa määritellään kriteerit
- ihmisoikeuksien ja työlainsäädännön noudattamiselle,
- ympäristön huomioimiselle ja
- korruption vastustamiselle.
Susanna Miekk-Oja Sampo Pankista suosii termiä kestävä tai vastuullinen sijoittaminen, sillä etiikka on hänen mukaansa liian monitulkintainen käsite.
- Eettisyys riippuu yhteiskunnassa vallitsevista normeista. Yleensä vastuullinen sijoittaminen pitää sisällään taloudellisen, ympäristö- ja sosiaalisen vastuullisuuden sekä yhä useammin myös yritysvastuuta.
Hän uskoo, että vastuullisesta sijoittamisesta on tulossa helpompaa sitä mukaa kun vaatimukset avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen lisääntyvät: yritysten tilinpäätökset, toimintakertomukset ja vastuullisuusraportit ovat lähes poikkeuksetta luettavissa netistä, ja niitä myös arvostellaan avoimuuden suhteen.
Sampossa on tällä hetkellä tarjolla kaksi kestävää rahastoa, mutta muutkin on tarkastettu.
- Meidän tarjoamistamme rahastoista 95% läpäisi ruotsalaisen Ethics-salkunhoitoyhtiön "läpivalaisun", jossa tarkistettiin mukana olevat yritykset YK:n normistoa vastaan, Miekk-Oja sanoo.
Vaihtoehtoja siis löytyy, ainakin suurimmista pankeista - jos YK:n normistot riittävät. Sampon Kestävä Arvo osakerahasto sisältää mm. sellaisten firmojen osakkeita kuin Nestlé ja Unilever. Äh.
Entä jos haluan täysin arvopohjaisen sijoituksen?
Minä haluan nostaa riman mahdollisimman korkealle ja välttää kaikkia omien arvojeni kanssa ristiriidassa olevia yrityksiä, toimivatpa nämä kuinka vastuullisesti tahansa. Läpäisihän British Petroleumkin taannoin YK:n vaatimukset, enkä halua salkkuuni sen enempää perinteisiä energiayhtiöitä kuin ruokaketjujakaan.
Insituutioiden varainhoitoon perehtynyt Tomas Hildebradt EVLI pankista kertoo, että vastuullinen sijoittaminen täysin arvopohjalta on kallista räätälintyötä. Välttäminen eli täysin kartettavien toimialojen listaaminen on mahdollista, mutta mihin vedetään raja, jos yritysten omistajaketjuissa on ei-toivottuja toimijoita (esimerkiksi ydinvoimayhtiöitä) tai asiakkaita (komponenttivalmistaja voi myydä osia myös aseteollisuudelle)? Lisäksi pitää tehdä selväksi, ovatko sijoittajan arvovalinnat pyrkimyksiä vai ehdottomia vaatimuksia? Toisaalta taas sijoittajalla voi olla toiveita suosia vaikkapa uusiutuvaa energiaan. Tällä hetkellä löytyy jo esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen panostavien yritysten teemarahasto.
Sijoittaja ostaa tietenkin myös oikeuden vaikuttaa yrityksen toimintaan. Yhtiökokoukseen voi mennä pitämään puheenvuoroja, mutta jotenkin tuntuu, että Fortumia ei ehkä kiinnosta minun mielipiteeni.
Minulla ei ole vaihtoehtoja. Joudun tyytymään pakettiratkaisuihin, sillä kaltaisiani sijoittajia on vielä liian vähän. Varmaa on, että jos kiinnostus arvopohjaiseen sijoittamiseen kasvaa, työkaluja rahastojen ryhmittelyyn tulee lisää. Kasvunvaraa on, sillä vain noin 1% suomalaisista sijoituksista on vastuullisissa rahastoissa.
Kestävä sijoittaminenkin on tuottoisaa
Okei. Ilman lottovoittoa joudun tyytymään firmoihin, jotka edes raportoivat, mitä tekevät ja täyttävät YK:n perustason normiston. Mutta ovatko tällaiset yritykset ja niihin sijoittaminen kannattavia? Tutkimustuloksia löytyy suuntaan ja toiseen. Miekk-Oja nostaa esiin Dansken uusimman vertailun (kuva alla), jonka mukaan kestävällä sijoittamisella näyttäisi pääsevän vähintään yhtä hyvään tuottoon kuin perinteisillä keinoilla. Talouden kriisiaikoina on jopa näkyvissä trendi, että kestävän rahaston yritykset sietävät paremmin talouden heilahtelua.
Voinko investoida muuhunkin kuin rahastoihin ja osakkeisiin?
Vaikka oikean rahaston saisikin räätälöityä, degrowth ja leppoistaminen eivät oikein käy sijoittajan pirtaan. Tuotto kun saadaan talouskasvusta.
Jos rahastot eivät kiinnosta, mutta tililtä löytyy ylimääräistä, on muitakin tapoja sijoittaa. Asunnot ovat perinteinen sijoituskohde. Voit vaikka vuokrata asuntoa haluamallesi kohderyhmälle, vaikka ympäristöpolitiikan opiskelijoille. Pienemmillä panoksilla voit hankkia tauluja, taide-esineitä, koruja ja antiikkia, jotka saattavat olla tulevaisuudessa arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. Tai sitten eivät.
Vaikka et olisi sijoittajatyyppiä ollenkaan, ei tee ollenkaan pahaa pohtia ihan arkisia ostoksiakin sijoituksina: kannatko rahasi halpamyymälöihin ja lyhytikäisiin kertakäyttöhyödykkeisiin vai olisiko sinulla varaa tehdä hankinta, joka kestää seuraavalle sukupolvelle? Silloin sijoituksessa on muutakin kuin rahallista arvoa.
Lisätietoja
KUVA: Flickr / Hamed Saber
Reader Comments (6)
Tämä on kiinnostava aihe. Eettisesti/kestävästi/vihreästi sijoittaminen on ainakin vielä nykyään vaikeaa. Olen ratkaissut tämän ongelman siten, että sijoitan rahaa muutamiin osakkeisiin, ja annan tuotoista mikrolainoja kiva.orgin kautta - koen, että tästä on enemmän hyötyä ja se on vähemmän aikaa vievää kuin eettisten sijoitusrahastojen jne. etsiminen ja vertailu.
Jos ei ole aivan varma, mitä tehdä, älkää ainakaan ottako vapaaehtoista eläkevakuutusta tai laittako rahojanne pankkien myymiin rahastoihin - ellei nimenomaan halua tukea juuri tietynlaista, esim. eettistä, rahastoa. Useiden suosituimpien rahastojen järkyttävät kulut syövät tuottoja rapeaan tahtiin. Suosikaa mielummin indeksisijoittamista! Sijoittaminen eläkevakuutukseen ei kannata, vaikka kuinka naputtelisi taskulaskinta.
Eläkevakuutuksista oli nautittavan luettava blogipostaus täällä, suosittelen: http://saituri.org/elakesaastaminen/elakevakuutuksen-karmea-totuus/
Pohdin tätä asiaa aikoinaan paljon ja totesin, että en halua antaa rahojeni sijoitusvaltaa rahastoille ja vielä maksaa siitä. Vielä vähemmän halusin makuuttaa rahoja nollakorolla, joten päädyin tekemään suoria osakesijoituksia. Vie paljon aikaa tutkia mikä olisi hyvä yhtiö, millaista liiketoimintaa haluaa tukea (onko omistus tukemista) ja mikä on sijoituksen ns. exit-kriteeri, mutta ainakin tiedän missä rahani ovat. Valitsin lähinnä kotimaisia yhtiöitä, joilla on ympäristöystävällisiä tuotteita/prosessit tai haluavat kehittää sellaisia eikä heillä ole selkkauksia maailmalla, kuten lapsityövoimaa tai ympäristöongelmia, lihantuotantoa ja jonka tuotteiden myynnin olisi suotavaa korvata muiden huonompien tuotteiden myynti.
Henkilökohtainen leppoistaminen sopii sijoittajan pirtaan. Minä sijoitin ylimääräiset rahani, että voisin lopettaa työn tekemisen ennen eläkeikää. Jos nyt kuluttaisin nuo rahat, niin kumpiko vaikuttaa enemmän talouskasvuun, sijoittaminen vai kuluttaminen? Niinpä.
Tässä maassa ei työtä tekemällä rikastu. Salkkuni arvo on noussut noin 40% plus osingot. Pankkitilillä/määräaikaistalletuksessa olisin tienannut noin 1%.
Vihreä rakentaminen, minustakin tämä oli kiinnostavaa! Eikä vähiten siksi, että tässä tuli niin monta ahaa-elämystä. Tuo eläkevakuutus on asia, minkä monet ottavat ja maksavat vain kuukausimaksunsa sen kummemmin ihmettelemättä mistä ja miten raha tulee. Minäkin. Tuo kiva.org oli uutta, täytyypä tsekata!
m, juuri näin, vaihtoehtona on sitten se, että alkaa aktiiviseksi. Olen itse liian laiska (=en oikeasti huolissani?), että jaksaisin nähdä vaivaa. Tarvitsisin jonkun oman luottohenkilön, joka hoitelisi näitä asioita.
- Katja
Jos seuraa uutisia, niin on yleensä jo joku käsitys firmoista. Minkä firmojen tuotteita itse ostaisit? Mitkä auttavat maailmaa? Vaisala valmistaa ilmantutkimusantureita. Olvi on ainoa suomalaisomisteinen panimo, joka työllistää pohjoisessa. Fiskarsin alla on maailman parhaiden saksien, kirveiden ja puutarhavälineiden lisäksi kotimaista kestävää muotoilua (iittala, hackmann). Nokia pärjää parhaiten matkapuhelinvalmistajien ympäristövertailuissa. Ponsse valmistaa astuvia metsätyökoneita. Lisäksi olisi hyvä ymmärtää tunnuslukuja. Yllämainintut eivät välttämättä löydy omasta salkusta, mutta antaa kuvaa omista valintaperusteista.
OMX listaa pohjoismaiset osakkeet eli myös esim. tanskalaisia tuulivoimaosakkeita on helposti saatavilla.
Kiitos m, listauksesta, kuulostaa järkevältä! Olen hiukan eri mieltä tuosta uutisten seuraamisesta: varsinkin taloustoimittajat tuntuvat keskittyvän hyvin yksipuolisiin ja minun kannaltani epäkiinnostaviin asioihin, YT-neuvotteluihin ja osavuosikatsauksiin, eli ne firmat, joilla olisi jotain minun kannaltani kiinnostavaa sanottavaa eivät pääse otsikoihin - mutta myönnän kyllä että seuraan talousmedioita vain puolella silmällä (syy-seuraus?). Suomen Cleantech-klusterin soisi muuten pitävän itsestään vähän enemmän melua, siellä olisi kiinnostavia yrityksiä!
- Katja
En tarkoitttanut erityisesti talousuutisointia vaan ylipäätään. Jos jollain firmalla on sukset ristissä tai oikeusjuttuja jonkun kanssa/ ympäristötuhoja / AY-ongelmia, niin ne näkee myös iltauutisista/Hesarista. Jos taas on jotain erityisen positiivista, niin se saattaa jopa löytyä Vihreästä langasta tai naistenlehdistä kuten myös iltauutisista.
Firmalistaa lukiessa huomaa, että joku mielikuva on jo olemassa ihan ilman talousuutisointia vai mitä tuo mieleen Marimekko, Stora Enso, Neste Oil? turkikset, Uruguay, palmuöljy? Entäs Raisio, F-Secure, Ponsse? kolesterolin alentaminen, hyvä tietoturva, metsäystävällinen työkone? Onko ensivaikutelma sitten oikea on sitten jo toinen kysymys ja se vaatii lisälukemista, mutta ekan karsinnan voi tehdä ihan näin. (huom. marimekko möi turkispisneksen pois)
Lähtökohtaisesti voisi ostaa niiden firmojen osakkeita, joiden lopputuotteitakin ostaisit. Esim. listaa ym. perusteella 15 firmaa ja valitse tunnuslukujen/kavereiden suositusten perusteella niiistä 5 ja siinä se. On älyllistä epärehellisyyttä makuuttaa _ylimääräisiä_ rahoja tilillä sijoittamisen sijaan Jos menee mönkään, niin myy pois ja ostaa eettisesti parempaa. Lyhyellä tähtäimellä osakekauppa on kuin muumimukien jälkimarkkinat: mukien ostamista ja myymistä tiettyyn kysynnän ja tarjonnan määräämään hintaan huuto.netissä ilman, että Iittala näkee rahoista penniäkään.