Uusia vaihtoehtoja ruokamarketeille
ViiviRuoka on alkanut puhuttaa sekä mediaa että kuluttajaa. Helsingin Sanomat spekuloi taannoin lähiruoan verkkomyynnin mahdollisuuksia: jos suosio kasvaa entisestään, voidaan olettaa, että hinta ei ole enää ainoa määräävä tekijä ruokaostoksissa. Muutakin liikehdintää on: Osmo Soininvaara kirjoitti juuri blogissaan, että kauppaketjut pilaavat ruokakulttuurin ja Mats-Eric Nilssonin ruokateollisuutta kovisteleva kirja Aitoa ruokaa noteerattiin jopa talousmediassa. Näkyykö ilmiö Suomessa myös käytännössä?
Lasipalatsissa reilu vuosi sitten aloittanut Eat&Joy Maatilatori on saanut seuraa uusista pienmyymölöistä, jotka keskittyvät suomalaisten pientuottajien tarjontaan. Pääkaupunkiseudulla toimii myös jo muutama luomu- ja lähiruokaan panostava ravintolakin, uusin avasi ovensa lokakuun alussa.
Luomukauppa Anton & Anton aloitti Töölön Museokadulla lokakuun alussa - ja lähtö on ollut kauppiaan mukaan lentävä. Lähikauppa on saanut kiitosta kaupunginosaan tuomastaan kuhinasta. Tarjolla on lähi- ja luomuelintarvikkeita sekä tuoretuotteita, joista suurin osa tulee suoraan tuottajilta; leipomoista, kalastajilta, lihantuottajilta, viljelijöiltä, meijereistä ja mehun/hillon valmistajilta. Myynnissä on myös joitain ulkomaalaisia erikoistuotteita, ruotsalaista luomukanaa ja suomalaista kukonpoikaa sekä loistavat luomumaustevalikoimat. Museokadun myymälä tarjoaa myös valmisruokaa.
- Etelä-Afrikkalainen Dave valmistaa joka päivä kotiruokalounaan ja vaihtoehoisen lounassalaatin. Valmisruoissa käytetää paljon spelttiä, viljariisejä ja nyt sesongin mukaisesti esimerkiksi riistaa, kertoo kauppias Niina Hietalahti.
Espoon Tapiolassa on toiminut vuoden päivät Pieni ruokakauppa, jonka nimi ei valehtele: myymälä on muutaman neliön suuruinen, mutta hyllyt ulottuvat kattoon asti. Kauppias satsaa tuoreuteen, luomuun, palveluun ja kotimaisuuteen. Tarjolla on myös kotimaista lammasta.
Kauppias Pete Viron mukaan Hullujen päivien meininkiä ei ole näköpiirissä, mutta kauppa on kehittynyt vuoden aikana.
Viro uskoo, että ihmiset eri ikäluokista riippumatta arvostavat nykyään enemmän puhtaampaa, terveellisempää ja maukkaampaa ruokaa. Monelle on eineskulttuurin vaihtoehdoksi noussut itse tekeminen, lähi-ja luomutuotteet sekä lisäaineettomuus.
- Isoja kauppojakin tarvitaan, mutta kaikki ei saa olla suurten varassa. Asiakkaideni mielestä pienen kaupan hyllyiltä löytyy laadukkaita ruokatuotteita helpommin ja kootummin. Parin päivän ruokatarpeet voi käydä samalla keskustellen läpi ilman turhia ostoksia - kotitalouksilla menee turhan paljon ruokaa roskiin.
Elitismiä vai ei?
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman Marja Innasen mukaan lähi- ja luomuruoan kasvu ei niinkään ole ruokaelitismiä, vaan se kertoo siitä, että ihmiset haluavat tietää mitä syövät, mistä ruoka tulee ja miten se on tehty.
- Ihmiset haluavat tietää kuka heidän ruokansa on tehnyt. Tämä kertoo kaikki siitä, että ruoalle halutaan kasvot, eli tunneside ruokaan halutaan takaisin.
Innasen mielestä tunneside on hävinnyt useimmilta kaupunkilaisilta, koska emme enää näe ruoan tuottajia lähellämme. Luomu- ja lähituotantoa tuetaan, jos menekkiä on riittävästi.
- Meillekin on rantautumassa tämä ruokatrendi, ja hyvä niin. Suurin osa suomalaisista elintarviketuottajista on pieniä ja heitä tulee lisää, jos me vaikutamme ostamalla heidän tuotteitaan. Tarjontaa on kyllä, mutta vaatii kuluttajalta vaivannäköä löytää tämä tarjonta.
Lähiruokailmiötä on helppo syyttää elitismistä niin kauan, kun se on marginaalista toimintaa ja tuotteet jopa keskituloisen silmissä kalliita. Kasvava kysyntä ja kilpailu vaikuttavat omalta osaltaan hintoihin, mutta teollisten einesten kanssa näillä tuotteilla ei kilpailla.
Trendiin kuuluu myös uutta yhteisöllisyyden kaipuuta. Asiointi pienessä kaupassa saattaa olla jättimarkettia mukavampi vaihtoehto, vaikka tuotevalikoima olisi suppeampi. Pienen kaupan tarjontaan asiakas pääsee helpommin myös vaikuttamaan valinnoillaan, eikä maksa esimerkiksi bonusjärjestelmien ylläpidosta, vaan kannattaa suoraan pienyrittäjän elinkeinoa. Kauppias on ruoka-ammattilainen, joka osaa antaa ruokaohjeet asioinnin yhteydessä.
K-kauppiasliitto järjesti marraskuun alussa kauppaiastapahtumassaan lähiruokatreffit, jossa kauppiaat voivat tavata lähiruokatuottajia. Mitä pienet edellä, sitä isot perässä?
Katso myös:
- MMM: Luomumarkkinoiden strategiset tavoitteet 2007-2015
- Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Hyvinsyöjät
- Suomalaisen ruokakulttuurin asialla Ruokatieto
- Kivijalkahoito oli viime kesän blogihaaste, jossa käytettiin vain pieniä ruokakauppoja: Elämä ilman ketjukauppoja sujui ongelmitta myös pienituloisilla! Lue lisää kokemuksia.
KUVAT: Nina Hietalahti/Anton&Anton, misshill.com, pieniruokakauppa.fi
Reader Comments (3)
Mitäh? Ei kilpailla teollisten einesten kanssa? Jos kaupan pakastealtaasta ottaa valmiita sipuli-perunasuikaleita janssoninkiusaukseen, tulee potulle sellainen kilohinta että samalla rahalla hankkii vaikka yksittäin käsityönä silkkipaperiin käärittyjä biodynaamisia perunoita :D
Ihan hyvä juttu, etenkin tykkäsin asian melko tasapainoisesta käsittelystä. Muistettiin tuoda esille, että kyllä niille suuremmillekin kaupoille on paikkansa. Tämähän tunnuttiin pitkälti unohtamaan juuri tuossa taannoisessa kivijalkahoito-koohkauksessa, joka ainakin ryhmän seinäkommentteja selaillessa näytti degeneroituneen anti-ketjutoiminnaksi vailla sen kummempaa taustaymmärrystä. Kun kivijalkaliikkeet vaan olivat niiiin kivoja, ja ketjut vastaavasti pahoja ja ilkeitä, näin karrikoiden. Kyllähän kivijalkaliikkeiden määrän vähenemiselle on ollut ihan syynsä; siis se, että ne ovat olleet huonoja tai niiden tuoma arvo on koettu verrattain alhaiseksi kuluttajien toimesta. Nämä uudet toimijat ovat kuitenkin havainneet, että oikeasti laadukkaille pikkuliikkeille on oikeasti myös kysyntää (joskin määrä lienee rajallinen nykyisillä hinnoilla). Tämä on hieno juttu, nimittäin nämä muutama liike, jotka olen katsastanut, ovat oikeasti kivoja!
En ole täysin varma, mitä mieltä olen tästä koko lähiruokabuumista, mutta ei ainakaan yllätä, että K-ryhmä on jo pannut pyörät pyörimään; kyllähän nämä päivittäistavarakaupan ammattilaiset ovat suhteellisen hyvin perillä toimialastaan. Näin nämä ilmiöt ainakin valtavirtaistuvat tyypillisesti, kun hintoja saadaan usein painettua alaspäin ja tällaiset tuotteet ylipäätään saadaan massojen ulottuville. Harvat automarketeissa käyvät lähtevät kuitenkaan tutkailemaan, mitä keskustan pikkuliikkeillä on tarjottavana.
Mainitaan nyt vielä tuo Saksassa tapahtuva ilmiö, jossa kuluttajat ovat alkaneet suunnata pois halpahalleista, kuten Aldi ja Lidl. Mikäli en aivan väärin muista, niin nämä kuluttajat ovat merkittävissä osin suunnanneet suuremman valikoiman perässä takaisin perinteisempiin marketteihin ja supermarketteihin, kuten siis meidän K-kauppamme yms. Meillä näitä supermarketteja ei edes olla koskaan varsinaisesti hylätty. Ja onhan noissa suurissa ketjuliikkeissäkin usein oikeasti ihan hyvä valikoima, mainittakoon nyt keskustan esimerkkeinä vaikka Stockan Herkku ja Kampin Supermarket.
Onkohan tässä Saksan asiakaskadossa syy miksi Lidlin valikoimiin on tullut entistä enemmän ekosertifioituja tuotteita? Ja Kampin K-Supremarkethan taisi olla Hesarin luomuruokakorivertailussa Helsingin edullisin ostospaikka (vertailussa oli myös Hakaniemen halli ja ainakin Maatilatori).