Pyöräilyn uusi vaihde

Seisoessani pyöräni kanssa autojen seassa aamuruuhkassa Uudenmaankadulla, muistelin haikeana Amsterdamin tehokasta pyöräilykulttuuria, jossa silmänkantamiin pystyi näkemään soljuvaa pyöräilijämassaa, ja jossa pari lastakin kulki vaivattomasti pyöriin kiinnitetyissä kärryissä. Polkupyöräily on supertrendikästä, mutta vaivatonta se ei Helsingissä ole - ainakin, jos vertaa Kööpenhaminaan tai Amsterdamiin. Helsingissä vain kuusi prosenttia ihmisistä käyttää pyörää liikkumiseen, Kööpenhaminassa yli puolet. 

Tanskalainen elokuvaohjaaja ja kuuluisan pyöräilyblogin pitäjä Mikael Colville-Andersen kävi Megapolis -kaupunkitapahtumassa puhumassa pyöräilyn uudelleenbrändäämisestä ja kuvaamassa Helsinkiläisiä pyöräilijöitä blogiinsa. Myös Uusi Musta oli paikalla.

Colville-Andersenin mukaan ongelma tämänhetkisessä pyöräilykulttuurissa on se, että pyörät on brändätty urheiluvälineiksi ja lasten leluiksi. Pyöräilystä on tehty vaikeaa, vaarallista, hikistä ja muutenkin epäkäytännöllistä puuhaa, vaikka se voisi olla ihan muuta. Pyöräily on ensisijaisesti paikasta toiseen liikkumista kätevästi ja nopeasti, mutta se on myös terveellistä, sosiaalista, ekologista, tyylikästä ja sillä säästää rahaa. 

Tanskan esimerkin mukaisesti ympäristöjärjestö Dodo tekikin tällä viikolla aloitteen helsinkiläisen pyöräilykulttuurin edistämiseksi. 

Colville-Andersenin vuonna 2006 perustamassa Cycle Chic -blogissa puhutaan pyöräilystä tyylikkäänä ja käytännön läheisenä elämäntapana. Se on valittu muun muassa The Guardian -lehdessä kymmenen maailman parhaimman muotiblogin joukkoon. Blogissa on katumuotiblogille tyypillisesti kuvia tyylikkäistä tyypeistä polkemassa farkut, puvut, korkkarit, lyhyet hameet, tiukat mekot tai oikeastaan ihan mitä vaan päällä - ja usein ilman kypärää. 

Cycle Chic -pyöräilyn nimiin, joko tietoisesti tai tietämättään vannovia, löytyy kuitenkin myös Helsingistä. Kuulun itsekin tietämättäni tähän genreen! Pyöräilen niin korkkarit kuin kumpparit, hame tai joustamattomat housut jalassa. Ja kaikki tämä myös ilman lokasuojia, mutta onneksi  en ole ainoa. Kysyin kolmelta Cycle Chic -pyöräilijän kriteerit täyttävältä, miten se käytännössä onnistuu.

Helsinkiläinen Hanna Loves pyöräilee noin kahdeksan kilometriä päivässä pääosin Helsingin keskustassa, missä hän asuu ja käy töissä. Pyörällä liikutaan aina, kun ei tule räntää tuutista. Hannan pyörä on tyylikäs 80-luvun vaihteeton Cresent mixte.

Paljon liikkuva Hanna pyöräilee, koska se on helppoa, nopeaa ja mukavaa paikasta toiseen siirtymistä. Hän myöntää liikuntavaatteiden varmasti olevan huomattavasti käytännöllisemmät ja mukavammat, mutta hän ei semmoisia käytä.

- Pyöräily korkkareissa ja tiukoissa farkuissa on tottumiskysymys, Hanna toteaa.

Muutaman kerran on pieniä kommelluksia sattunut, kuten hameen juuttumista pinnojen väliin, mutta ei sekään ole menoa haitannut. Myös pyörän ulkonäöllä on merkitystä, koska se on tavallaan kuin osa asukokonaisuutta. Tällä hetkellä Hannan silmää miellyttävät pelkistetyt ja selkeälinjaiset pyörät.

Helsinkiläinen Tuomas Tofferi vetää fillarilla vähintään 10-20 kilometria joka päivä. Pyöräily on hänen mielestään ehdottomasti nopein ja kätevin tapa liikkua kaupungissa. Tofferin pyörä on tilaustyönä tehty fiksipyörä. Tofferinkaan mielestä ei tavallisessa arkipyöräilyssä mitään liikuntaromppeita tarvitse, kunhan vaatteet istuvat hyvin ja eivät ole säästä riippuen liian kuumat tai kylmät.

- Ei päivisin kaupungilla pyöriessä mitään urheiluvaatteita tarvita. Kyllä vähän ahdistaisi mennä kaffelle bibsit jalassa (Toim. huom. Bibsit = kireät pyöräilyhousut), Tofferi tarkentaa.

Raja tulee kuitenkin Tofferilla jossain vastaan: hän ei lähtisi ajamaan ratapyörää eli fiksin kaltaista pyörää puku päällä. Myös usein fikseissä olevat häkkipolkimet voivat olla korkkarit tai nahkakengät jalassa vähän haastavat. Paljon riippuu siis pyörästä. Onko pyörän ulkonäöllä väliä?

- Tottakai!, Tofferi vastaa. 

Helsinkiläinen Veera Moll pyöräilee paljon, vähintään 15 kilometriä päivässä. Kesäisin hän tekee pidempiä pyöräilyreissuja, jolloin päivämatkaksi kertyy jotakin 30:n ja 100:n kilometrin välillä. Moll pyöräilee, koska se on nopein, mukavin ja ympäristöystävällisin tapa liikkua kaupungissa. Arjen kiireessä pyöräily tarjoaa myös taukoja: mahdollisuuden rentoutua hetkeksi, katsella maisemia ja kuunnella samalla musiikkia. 

Moll ei myöskään vanno urheiluvaatteiden nimeen, mutta hänellä on niksi pidemmälle polkemisurakalle kaupungissa: välttääkseen hikoilun, kannattaa pukeutua hieman kevyemmin kuin ilma vaatisi. Lisälämmikkeet, joita määränpäässä usein tarvitaan, voi pakata mukaan laukkuun.

Polkupyörä on Mollille ensisijaisesti liikkumisväline, mutta pyörän ulkonäkökään ei ole yhdentekevä. Tällä hetkellä hän ajaa vanhalla 60-luvun norjalaisella miestenpyörällä, joka on siirtynyt kummisedältä isälle ja isältä tyttärelle. Miestenpyörän korkea tanko on hankala vain kynähameen kanssa, joka polkiessa tuppaa nousemaan häiritsevästi. Moll on ratkaissut ongelman käyttämällä hameen kanssa peittävää trenssi-takkia.

- Toisin kuin saattaisi luulla, korkkarit ja hame sopivat hyvin kaupunkipyöräilyyn, Moll toteaa.

Entä pystyykö tyylistä pitämään kiinni pakkasillakin? Moll aikoo pyöräillä talvellakin silloin, kun säät sallivat. Pilkkihaalari-ilmalla joukkoliikenne vie kuitenkin voiton. 

Ainakin näille kolmelle polkupyöräily on juuri sitä mitä Colville-Andersen peräänkuuluttaa: kätevää, vaivatonta ja mukavaa elämää - ainakin suurimman osan vuodesta.

PS. Pyöräilijät, muistakaa myös liikennesäännöt..

KUVAT: Flickr/gribbly, Hertta