Haarukka sormeen ja lusikka korvaan
Katja LahtiEkologisesti kestävät korut eivät tarkoita hamppuköysiin kiinnitettyjä voimakiviä, vaan kauniita kierrätysmateriaaleista valmistettuja design-artikkeleita, jotka saattavat bonuksena olla täysin uniikkeja. Kaikista ekologisin koru on tietenkin mummon vanha rintarossi, mutta jos mummo vielä elää, niin on parasta penkoa vaikka nappilaatikkoa. Kierrätyskorun ytimessä on idea. Kun suunnittelijalla välähtää, mitä vanhasta pitsinpalasesta tai yksinäisestä perintölusikasta saa aikaan, tarpeeton tavara saa jatkoaikaa.
Kuva: Sopiva Shop pressikuvat
Muotoiluosuuskunnaksi itseään kutsuva Sopiva Shop avasi ovensa Helsingissä Eerikinkadulla maaliskuussa 2009. Tällä hetkellä edustettuna on neljä kierrätysdesigniin erikoistunutta, suomalaista tuotemerkkiä: Hoplá Designs, TAUKO, Green Papaya ja Designhuone. Ei ehkä helpoin mahdollinen suhdanne uuden bisneksen avaamiseen, mutta bisnes on luistanut. Kierrätyskorupuolesta vastaavat Designhuoneen Liisa Tervinen, joka tekee käsityönä koruja aidoista makeanveden helmistä, hopeasta ja kierrätysmateriaaleista. Green Papayan perustaja Miia Kauppila muuten kertoi puhelimitse, että he hakevat joukkoonsa uusia tekijöitä - ota yhteyttä, jos tuotteesi sopisivat Sopivan henkeen.
Korujen materiaaleina oli käytetty makean veden helmiä, nappeja, puuta, kierrätyslasia ja -muovia, mutta uuden elämän olivat saaneet myös vanhat hopeiset teelusikat. Kuulostaa oudolta, näyttää hyvältä! Lusikoista saa väännettyä korva- ja kaulakoruja sekä sormuksia, joten jos haluat antaa kaapin perukoilla lojuville perintölusikoillesi uuden käyttöesine-elämän, voit tuoda ne liikkeeseen korukäsittelyyn.
Kuva: Sopiva Shop pressikuvat
Kierrätyskoruista kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös Helsingissä Fredrikinkadun Secco Shopiin. Seccossa myydään kierrätysdesignia joka lähtöön: turvavöistä tehtyjä kravatteja, vinyylilevystä taivutettuja cd-telineitä, laukkuja sisäkumista ja alumiitölkkien avausmekanismeista.
Kuva: seccoshop.fi
Uusiokäytettyjä koruja tekee myös tamperelainen Laura Saarivuori-Eskola Laurase toiminimensä alla. On mainio idea taivuttaa vanhoista hopeahaarukoista sormuksia ja penneistä kaulakoruja. Laura tekee myös tilaustöitä.
Kuva: laurase.com
Salla Salosen perustaman SalsaDesignin Resign-kierrätyskorusarjaan puolestaan mahtuu mitä kummallisimmista kierrätysmateriaaleista tehty koruja. Alla golfareille tutuista tiistä tehty kasarihenkinen kaulakoru! Suunnittelijalta voi tilata myös mittatilaustöitä.
Kuva: salsadesign.fi
Koruharrastajan esittely- ja myyntiblogi Routakuussa on hyödynnetty myös lusikkateemaa: kierrätyshopeisia lusikoita on yhdistetty värikkäisiin lasihelmiin.
Kuva: routakuu.blogit.fi
Ystävä vinkkasi Ana Cardimin suunnittelemasta toiminnallisesta Garbage Pin -rintaneulasta, joka ei ole suomalainen eikä kierrätysdesignia mutta silti täydellinen roskakoru. Taiteilija itse kuvaa rintaneulaa hopean ja muovin, ylellisyyden ja roskan, liittona, mutta minä näen sen myös hyvänä statementinä, kuinka me kaikki olemme käveleviä roskakoreja!
Kuva: designboom.com
Jos tiedossasi on vastaavia suomalaisia koruvalmistajia, vinkkaa suosikkisi kommenttilootaan! Katso myös Nooran juttu kierrätysnahasta tehdyistä ranne- ja kenkäkoruista.
Korufriikeille vinkiksi: Designmuseossa on vielä 24.1. asti avoinna Suomalainen koru 1600 - 2009 näyttely.
Reader Comments (32)
myös pululla on myynnissä monenlaisia eettisiä ja ekologisa korujuttuja. käykää kurkkaamassa http://www.puludesign.com/. :)
Katen Korvat myy myös mm. kierrätysmateriaaleista valmistettuja koruja opiskelijahintaan! Blogista löytyy mm. pelikorttikorviksia.
Kiva postaus, pari pikkujuttua vaan jäi mietityttämään. Ensinnäkin on mukava, että nostatte esiin myös muita kuin Helsingissä toimivia suunnittelijoita/kauppoja, mutta myös muiden kaupunkien kohdalla voisi kertoa mistä kyseisiä tuotteita saa. Esimerkiksi tässä mainitut kaksi helsinkiläistä kauppaa on mainittu kadunnimen tarkkuudella (ja tietysti mainitsematta että kyseessä on Eerikinkatu Helsingissä eikä esim. Turussa :P). Sen sijaan tamperelaisesta yrittäjästä on kerrottu vain että hän on tamperelainen, eikä esim. että hänen tuotteitaan on myynnissä Tallipihalla.
No tuo nyt oli pikkujuttu... Enemmän mietityttää kaikkien näiden korujen ekologisuus, esim. hopea ja makeanveden helmet - olisi ollut kiva kuulla vähän pohdintaa niiden mahdollisesta ekologisuudesta tai epäekologisuudesta. Pelkkä jonkin kierrätetyn osan käyttö korussa ei vielä liene tarpeeksi, jos osa raaka-aineista on kovin ympäristöä kuormittavia...
Equité valmistaa kierrätysmuovisten Coll.part-tuotteiden ohella kauniita paperikoruja ja niitä myy Suomessa IpanaJamit ( www.ipanajamit.com ). Korut valmistetaan Kamputseassa reilun kaupan standardien mukaisesti ja kierrätysmateriaaleista yhteistyössä Friends International nimisen katulapsia auttavan järjestön kanssa.
Lisätietoja koruista löytyy mm. IpanaJamien nettisivuilta. Korut ovat olleet jymymenestys Pariisin putiikeissa:)
Turkulainen Mielikuvituskirahvi valmistaa myös ekologisia kierrätyskoruja ja -laukkuja. Nettisivu on www.mielikuvituskirahvi.net, mutta jostain syystä en ainakaan tällä hetkellä saa sivua avautumaan.
Hmm, putiikin pitäjä taitaakin olla salolainen. Sorry. :)
Jostain lehdestä luin tällaisesta ekologisia koruja myyvästä Moral-nettikaupasta (www.moral.fi) Kävin äsken kurkkimassa tarjontaa ja tosi nättejä oli, sen enempää en ole vielä tutustunut.
Näin siellä luki: Uudet kiinnostavat ilmiöt syntyvät usein erilaisten asioiden yhdistyessä. Mitä siis saadaan, jos yhdistetään Latinalaisen Amerikan ja Välimeren maiden aurinkoon ripaus skandinaavista muotoilua, rohkeaa itseilmaisua ja kestävää kehitystä?
Tuolla Moralissa oli myös sandaaleja ja jonkin verran vaatteita.. :)
Ekologisuuden (tai eettisyyden) voi kai mieltää monella tavalla. Lapponia ja Kalevala Koru valmistavat kaikki korunsa Suomessa korupajassaan, se tukee kotimaista tuotantoa ja vientiä. Joku toinen (ulkomailla toimiva) korutehdas saattaa tukea paikallisia tuottajia (vrt. fair trade). Olisi ehkä kiva mainita listassa MIKSI korut ovat ekologisia / eettisiä ja vaikuttaa näin kuluttajien ostopäätöksiin.
Harrastin kuutisen vuotta aktiivisesti korujen ja hopeakorujen tekoa... ja mitä nyt niistä materiaaleista.. esim. kivihelmet.. eivät ole kovin ekologisia.... valitettavasti. Muistaakseni makeanvedenhelmissäkin oli joku juttu. Lillukohan nekin jossain kemikaalissa jossain vaiheessa.. ei muista. Kaivokset eivät noin yleisesti edusta eko- tai reilun kaupan henkeä. Materiaali on kyllä "luonnollista" niin kivi, puu kuin makeanveden helmissäkin... mutta ekologista tuskin. Kierrätyskoruissa on tietenkin joku ekologinen näkökohta, jos se muuten olis turhaa kamaa.
Kiitokset linkeistä! Tsekataan noi ja lisätään tohon etusivun listaan. Tässä jutussa käsitellään ennen kaikkea suomalaisia käsintehtyjä kierrätyskoruja, mutta juttua voidaan vielä laajentaa ulkomaisiin verkkokauppoihin.
Valmistajista, joilla on verkkokauppa, ei välttämättä ole edes omalla sivustollaan mainintaa paikkakunnasta. Sopivaan olen tutustunut henkilökohtaisesti käymällä paikan päällä joten varmuudella tiedän paikan olevan siellä missä väittävät. Lisäksi heilläl ei ole verkkokauppaa joten on tarpeellista kertoa missä putiikki sijaitsee, mutta Helsinki on nyt lisätty selvennykseksi. :) Jokainenhan tietenkin myös voi tsekata noista linkeistä lisätietoja.
Ja ei, en todellakaan ole perehtynyt voimakiviin, enkä perehdy.
Joo, ei tietysti jokaisen kohdalla voi putiikin osoitetta mainita, mutta ehkä sellainen tietty Helsinki-keskeisyys pisti alkuperäisessä tekstissä silmään, koska siihen törmää niin monessa paikassa muuallakin... Ei se tässä nyt erityisen häiritsevää ollut, mutta mukava että huomioitte kuitenkin myös meidät muut. :)
Moralin palmunsiemenkoruja olen ihaillut aiemminkin, ne on tosi upeita! No bad oli uusi tuttavuus, erityisesti laukut näyttivät makeilta... Vaadin designin linkki muuten pyytää siirtymään uusille nettisivuille.
Vieläkin mietityttää joidenkin näiden ekologisuus - esim. Green Papayan koruissa ei ollut mitään mainintaa kierrätysmateriaalien käytöstä. Pussukoiden kohdalla oli mainittu kierrätyskankaat, mutta kun koruista on puhe...
Ehkä myöhemmin sitten postausta korumateriaalien ekologisuudesta? Siinä onkin selvittämistä! :)
Komppailen myös muiden paikkakuntien huomioimista! Suomi ei oikeasti ole niin Helsinki-keskeinen maa, kuin helsinkiläisistä tuntuu. Olisi fiksua pitää se mielessä tällaisissa valtakunnalisiksi tarkoitetuissa(?) julkaisuissa.
Yritämme kyllä huomioida paikkakuntia parhaamme mukaan. Mainituista tuotemerkeistä siis kaksi viidestä oli todetusti helsinkiläisiä, Routakuulle en löytänyt paikakkuntaa, Seccolla on joitakin tuotteita verkkokaupassa ja mm. Green Papayalla on jälleenmyyjiä ympäri Suomea - linkkien takaa löydätte lisätietoja. Koska me faktisesti olemme täällä Helsingissä, kaipaamme nimenomaan TEIDÄN panostanne vinkeissä muualta päin maata. Eli tietoa vaan jakoon niin kaikki löytävät oman lähiputiikkinsa, eiks jeh?
Mä voin vielä tarkistaa Green Papayan Miialta kankaiden alkuperän, mutta mun muistaakseni nää teki kaiken teollisuuden ylijäämäpalasista.
No, sen sijaan että vain nillittäisin, vinkaanpa sitten yhden lafkan kotipaikkakunnaltani Savonlinnasta. Heiltä löytyy myös nettipuoti ja jälleenmyyntiä näemmä Turusta ja Helsingistäkin: http://www.ilomieli.com/
Koruja ei kyllä taida olla, mutta ehkä jossain vaiheessa listaatte vaatteitakin. =)
Suurimmassa osassa Green Papayan koruista materiaalina näyttäisi olevan kuitenkin muu kuin kangas, esim. lasi tai puu. Niistäkin voisi ehkä samalla kysyä?
Ei oo kyllä helppoja asioita nämä, eilen ihailin vielä lisää noita Moralin koruja ja tutkin lisää nettisivua. Maininnat ekologisuudesta ja reiluista työehdoista oli, mutta kaiken kaikkiaan jäivät aika pinnallisiksi (eli ei oltu määritelty mitä termeillä tarkoitetaan). Tietääköhän kukaan kyseisestä firmasta enempää? Jos sieltä joskus raskin jonkun korun tilata, pitää kyllä ensin pyytää vähän tarkempaa infoa tuotteiden materiaaleista, työoloista ja valvonnasta.
Kovinkaan monen listauksessa mainitun yrityksen kohdalla ei ole kerrottu väitetystä ekologisuudesta mitään muuta, kuin maininta (tai paremminkin yrittäjän markkinalupaus), että joo-o, ekologisia ollaan. Mielestäni tällaisia listauksia tehdessä voisi käyttää suurempaa kriittisyyttä - sitä samaa kriittisyyttä jota sivuston tekijät kohdistavat suurempiinkin yrityksiin ja niiden markkinointilupauksiin.
Mm. makeanveden helmien ekologisuudesta ollaan keskusteltu korupiireissä jo jonkin aikaa - mm. Kiinasta tulevien helmien teossa käytetään usein valkaisua, eli vahvoja kemikaaleja, ja kasvatukseen käytettävien järvien jne. välillisten ekovaikutukset ovat vielä tutkimatta. Se, että käyttää osaan tuotteistaan vanhoja nappeja tai ylijääneitä kangastilkkuja ei itsessään vielä tee yrityksestä itsessään erityisen ekologista - tällä perusteellahan melkein mikä tahansa yritys on ekologinen (esimerkiksi autotehtaat, jotka hyödyntävät tuotannossaan toisten mallien osia ja niiden muokkausta - jostain syystä niitä ei kuitenkaan mainosteta ekologisina tällä perusteella...).
Kannattaa pitää mielessä iso kuva. Jutussa esitellyt tyypit ovat suomalaisia, käsityönä ja pääasiassa kierrätysmateriaaleista koruja tekeviä yrittäjiä, joten kyllä heidän valmistamiaan koruja voi hyvällä omatunolla kutsua ekovalinnaksi kun vertaa esimerksiksi Kiinassa tuotettuihin ja Suomeen rahdattuhin muovihelmiin. Aina voi tietysti kisata siitä, kuka näistä on ekoin, mutta kategorisesti en näe tässä massiivista ongelmaa.
Hienosäädöllä on toki sijansa ja kommentointi on erittäin arvokasta, mutta tätä sivustoa tehdään tavalliselle ihmiselle, joka haluaa tehdä ekologisesti kestävämpiä valintoja mutta ei tiedä miten. Minä edustan nimenomaan tätä ryhmää ja juttuni todennäköisesti vaikuttavat valveutuneemman hippeilijän mielestä täysin vajailta, mitä aidosti pahoittelen. Ekojeesusarvosana kuitenkin nousee sitä mukaan kun tietoa tulee lisää, joten toivoa on. :)
Tavallisen ihmisen kannaltahan tämä juuri onkin hämmentävintä - miksi toinen yrittäjä on eko koska sanoo niin, ja toinen yrittäjä on eko vasta, kun on näyttää sertifikaattia ja todisteita? Miksi suomalainen käsityöläinen on erityisen eko kiinnittäessään muualta ylijääneen kangastilkun Kiinasta rahdattuun metalliseen rintamerkin pohjaan, tai käyttäessään kierrätyslasihelmiä JA Kiinassa viljeltyjä ja sieltä rahdattuja helmiä?
Esimerkiksi Green Papayan sivuilta ei löydy juuri mitään muuta tietoa väitetystä ekologisuudesta, kuin että osassa tuotteita on käytetty kierrätyskangasta - tällä tiedollahan esim. nuo korut ovat ihan sitä samaa rihkamaa, mitä Suomeen muualtakin rahdataan (ja tällä tiedolla myös samaisista muualta rahdatuista materiaaleista täällä kokoon pantu). Tämä mielestäni edustaa juuri sitä "viherpesua" ja "ekoleimausta", mihin tulisi suhtautua hyvin kriittisesti - jos ei Lorealin lupauksia tarvitse niellä sellaisenaan, niin ei varmaan suomalaisenkaan yrittäjän mainontaa. Siis jos oikeasti pyrkii tekemään valintoja, jotka ovat vihreitä tai edes vähän vihreämpiä, eikä ainoastaan olemaan muodikas.
Laitoin Green Papayaan jo tiedustelun eli odotetaan mitä hän vastaa.
Mikä olisi mielestäsi riittävä sertifikaatti, jonka perusteella toimijaa voisi suositella? Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta näen harmaassa sävyjä. Lorkun ja näiden valmistajien ekoviestinnän motiiveja en kuitenkaan lähtisi rinnastamaan, sen verran eri markkinoilla toimivat.
Otin tuon sertifikaattiasian esimerkiksi siksi, että esim. luonnonkosmetiikan ja luomuruoan yhteydessä tupataan olemaan heti uteliaita syystä, jos ei vaikkapa sertifikaattia löydy, eikä monikaan Uuden Mustan lukijoista (kirjoittajista puhumattakaan?) ostaisi esim. kosmetiikkaa "luonnonkosmetiikkana", jos asiasta ei olisi muuta tietoa kuin valmistajan sivuilla tai purkin kyljessä teksti "natural", tai yksi pieni ainesosa olisi ehkä jotain kasvia.
Saman logiikan voisi mielestäni ulottaa koskemaan muitakin "ekologisena" mainostettuja asioita, sillä etsimälläkään en löytänyt useammankaan koruvalmistajan sivuilta mitään ekologista lupausta tai seikkaa, joka sen kattavammin tukisi vihreysväitteitä. Eco-, Bio- tai Green -sana nimessä kun ei takaa vielä mitään, ei ruoan, kosmetiikan, eikä tavaroiden suhteen.
En tietysti väitä, etteivätkö nuo mainitut valmistajat voisi olla ekologisia, mutta niiden ekologisina mainostaminen (sekä valmistajan että varsinkin teidän puoleltanne!) on melko arveluttavaa, kun lupausten todenperäisyyttä aletaan tutkimaan vasta jälkikäteen, että minkäs takia tämä nyt olikaan eko, vai oliko se sittenkään ollenkaan.
Harmaassa on sävyjä, mutta niidenkin käytössä tulisi olla tasapuolinen.
Tämä oli juuri pointtini: kun sertifiointijärjestelmä puuttuu, ei ole mitään vedenpitävää tapaa arvottaa esimerkiksi kierrätyskorujen valmistajia. Olisi kyllä hyvä jos jonkinlainen asteikko olisi, josta voisi nähdä kestävien valintojen määrän valmistusprosessin läpi.
Kierrätysmateriaali tarkoittaa kertaalleen käytettyä, tarpeetonta materiaalia. Noista valmistajista ihan jokaisella on kierrätysmateriaaleista valmistettuja koruja, joillakin kokonaan, joillakin osittain. Siinä mielessä syytös, että olisimme täysin fiilispohjalta valinneet nämä valmistajat, on katteeton.
Keerrotko vielä miten ihmeessä olisin voinut olla tasapuolisempi?
Mielestäni väänsin pointtini jo rautalangast: jos koruvalmistajia voi mainostaa ekologisiksi sen vuoksi, että yrittäjä itse väittää näin nettisivuillaan perustelematta väitettään sen kummemmin, miksi muita yrityksiä ei voi?
Meillä on tässä ehkä käsite-ero. Minun mielestäni yritys, joka myy kymmeniä tuotteita, joista pieneen osaan on käytetty osaksi jotain kierrätysmateriaalia, ei ole ekologinen. Jos näin olisi, mikä tahansa yritys on samalla logiikalla ekologinen - moni muukin yritys kun tuppaa hyödyntämään kierrätystä edes jotenkin tuotteidensa valmistuksessa.
Minun mielestäni myös se, että tekee koruja täysin normaaleista materiaaleista (tai ainakaan antamatta niiden sisällöstä ja hankintatavasta mitään lisäinformaatiota, jolloin ei voi olettaa kyseessä olevan muuta kuin ns. perustavaran) ja lisää niihin yhden kierrätysmateriaalista tehdyn elementin, ei ole järin ekologista. Tämä ei tietenkään koske kaikkia listauksessa mainittuja yrityksiä, eikä välttämättä mitään niistä - mutta sokkonahan tässä mennään, kun tietoa ei ole näkyvillä missään!
Kuten jo tuolla yllä totesin, meillä tosiaan on eri standardit. Minulle riittää, että suomalaisella käsityöyrittäjällä on korusarja, jossa on käytetty kierrätysmateriaaleja. Tietoa löytyy mielestäni kaikista paitsi Sopivan materiaaleista, joita ei ole sivustolla eritelty. Laitan tänne Miian vastauksen kun sen saan.
En ymmärrä perustelussasi sitä miten muut yritykset tähän liittyvät, sillä ymmärrettävästi niitä arvotetaan sekä itse tuotteen osalta ja sen yhteisen prosessisertifikaatin puuttuessa aivan eri tavalla. Autot ovat kategorisesti saastuttava lopputuote, joihin tuhlaantuu luonnonvaroja niiden koko elinkaaren, valmistuksen, käytön ja loppusijoituksen - ajan. Kun puhutaan kierrätysmateriaaleista, lokaaleista toimijoista, yrittäjyydestä, olemattomista markkinointibudjeteista ja käsityöstä ollaan sellaisten arvojen äärellä, mitä Uuden Mustan toimituksessa pidetään kestävinä ja täten mainitsemisen arvoisina.
MissJ esitti mielestäni oikein hyviä pointteja, vaikka en ihan täysin samoilla linjoilla olekaan - listaus on kuitenkin suurimmaksi osaksi mielestäni oikein hyvä.
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että jos osassa tuotteista on mukana joku kierrätetty elementti, ei vielä tee valmistajasta kovin ekologista. Erityisesti jos muut materiaalit ovat kovin kuormittavia tai ne tuodaan jostain kaukaa. Olen myös yllättynyt, että vähäinenkin kierrätysmateriaalien käyttö (jos ymmärsin Katjan viestin oikein), riittää Uudelle Mustalle ainakin suomalaisten käsityöläisten tapauksessa. Kyllä yrityksiltä mielestäni voi vaatia enemmänkin, vaikka pienyrittäjiä olisivatkin! Tässäkin listassa on mukana monia sellaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ilmeisesti ovat täysin (tai lähes täysin) kierrätysmateriaaleista valmistettuja, eli mahdotonta se ei ole...
Ymmärrän pointin harmaan eri sävyistä, enkä odota täydellisyyttä, mutta pikkuisen kriittisempää asennetta ehkä sitten... Että ihan mikä vaan kierrätysjuttu lisättynä tuotteeseen ei vielä oikeuttaisi paikka parrasvaloissa. Vastaavasti voisi antaa erityistä näkyvyyttä jollekin sellaiselle yrittäjälle, joka parhaansa mukaan huomioi kaikissa tuotteissaan ja koko niiden elinkaaressa ekologiset seikat (+ reilut työolot, jos vaikka materiaalit tulevat jostain kehitysmaasta). Juttuvinkkinä siis jonkun sellaisen yrittäjän haastattelu!
Ensimmäisenä tulee mieleen Yalo, jossa on mielestäni todella esimerkillisesti tietoa eri merkkien tuotantotavoista ja materiaaleista. Siellä on muuten upeita korujakin, eli voisi lisätä listaan! http://kauppa.yalo.fi/ Himoitsen kovasti tuollaista soppalusikka kaulakorua... :)
Toivottavasti tämä keskustelu kannustaa myös muita yrittäjiä lisäämään nettisivuilleen tietoa korujensa materiaaleista ja tuotantoketjusta.
Sellainen pointti vielä.. että useimmat kultasepät tekevät tilaustyönä koruja vanhoja koruja hyväksi käyttäen, eli voit viedä esim kultakoruja ja teettää niistä uniikkisormuksen. Ekoa sekin!!
Minusta oli tosi hienoa että asiaksi tuli tuo materiaalien ekologisuus mm. makeanvedenhelmien , korukivien ja hopean kohdalla. Olen itsekin miettinyt tuota paljon ja harkinnut esim.juuri helmien käytön lopettamisen kokonaan. Minun koruissani juuri tuo Resign-osio edustaa koruja joiden käytössä on käytetty vähintään 50% kierrätysmateriaaleja, monissa niissä luku on hyvin lähellä sataa. Pyrin muissakin koruissa hyödyntämään kirpputorien tarjontaa josta hankin esim. vanhoja hopeaketjuja jotka puhdistan ja kiillotan, rihkamakoruja jotka puran osiin ja käytän osia uudestaan . pitsejä, nauhoja, nappeja , vanhoja helmiä yms. Olen tosi ylpeä omasta resign-osiostani ja haluaisin / aion sitä kehittää ja koittaa saada koko tuotannon mahdollisimman ekologiseksi . Jokaisella asialla on vähintään kaksi puolta ja tämä varsinkin on niin monitahoinen että kiinnostuksella odotan mitä tästä keskustelusta poikii.
Kierrätys kunniaan ja korut käyttöön!
Ja tässä vielä Green Papayan Miian vastaus:
"Pahoittelen, jos sivujeni materiaalitiedot ovat puutteellisia. Green
Papaya on yhden naisen yritys vuodesta 2005. Aloitin toimintani ostamalla
valmiita koruja Indonesiasta suoraan tekijöiltä. Kaikki nettikaupan
tuotteet eivät ole itse tekemiäni, vaan ne ovat "peruja" niiltä ajoilta
kun aloitin toimintani. Nettikauppani ehkä vääristää käsitystä Sopiva
Shopista, jossa myydään vain ja ainoastaan Suomessa valmistettuja
tuotteita.
Nykyisin hankin Indonesiasta vain materiaaleja koruihini. Valitsen
tuotteita, joiden alkuperä on tarkoin tiedossa. Esim. lasihelmet
valmistetaan pienissä työpajoissa, joita perheet pyörittävät elinkeinonsa
turvaamiseksi. Helmien koko, laatu ja näkö vaihtelee jatkuvasti, koska
kyseessä ei ole tehdasmainen liukuhihnatyö, vaan perheyritys, joka pyörii
heidän omilla ehdoillaan!
Vuodesta 2008 olen valmistanut kaikki korut ja laukut itse. Laukkujen
materiaalit ovat kierrätyskankaita, samoin rintanappien ja nappikorujen.
Nappikoruissa käytän myös uusia kankaita, koska kierrrätyskankaat ovat
harvoin pienikuviollisia.
Vastaan mielelläni yritystäni koskeviin kysymyksiin ja tuotteitteni
valmistusprosessia voi tulla seuraamaan työhuoneelleni Eerikinkatu 18.
Helsinki.
Miia"
Tällä perusteella Green Papayan kaikki korut eivät tosiaan sovellu kierrätysteeman alle, vaikka ovatkin käsityötä!
Juttuidea: Ekologiset kihla- ja vihkisormukset?
Hm, jatkan vielä vähän. Täällä varmaan jankataan aiheesta sen vuoksi, että lukijat toivoisivat Uuden Mustan kehittyvän epäviralliseksi "sertifikaatiksi" ekotuotteille. Eli jos täällä esitellään jotain, siihen voisi luottaa eikä enää tarvitsisi itse selvitellä asiaa lisää. Ainakin minä olen kuvitellut, että se oli teidänkin tarkoituksenne. Mutta näistä tämän postauksen vastauksistanne päätellen olen ehkä ollut väärässä?
Herraisä, me olemme ihan tavallisia ihmisiä emmekä mitään sertifioijia emmekä varsinkaan tiedä kaikesta kaikkea! Lisäksi jokainen arvottaa asioita eri tavalla - itse en ostaisi mitään mitä mainostetaan vegaaniseksi, koska se tarkoittaa vain ei-eläinperäistä, mutta jollekin se on tuotteen tärkein tieto. Emme tee tieteellistä tutkimusta vaan referoimme niitä lähdekriittisesti. Jos tietoa ei ole saatavilla tai se on riittämtätöntä, kysymyksiä on pakko jättää avoimeksi. Jos tiedot osoitetaan vääriksi tai puutteellisiksi, todetaan asioiden oikea laita. Kaikki on avointa, keskustelua käydään ja tieto karttuu.
Älkää koskaan luottako suoraan mihinkään lukemaanne vaan kysykää jos epäilyttää. Me olemme samalla puolella vaikka emme olisi joka detaljista samaa mieltä.
Käsityöyrittäjänä haluaisin sanoa pari sanaa pienyrittäjän arjesta ja ekologisuudesta. Nimimerkit eivät ilmeisesti tunne yhtään käsityöyrittäjää.
-Harvalla tuntemallani pienyrittäjällä on autoa. Tuotteita kuljetetaan paikasta toiseen Postin tai Matkahuollon välityksellä. Lyhyet matkat kävellään.
-Käsityönä valmistetut tuotteet eivät juurikaan kuluta energiaa. Pienyrittäjän konekanta on usein suppea. Koneet ovat käsikäyttöisiä ja toimivat ilman sähköä.
-Kierrätysmateriaalien etsimisessä ja hankkimisessa ei kulu muutakuin yrittäjän kengänpohjat. Käsityöyrittäjän elämä on yhtä roudaamista paikasta A paikkaan B. (Onneksi Ikea on keksinyt valmistaa isoja ja kestäviä jättikasseja, jotka ovat luultavasti erittäin epäekologisia, mutta niin käytännöllisiä!)