Kiveen kirjoitettu

Muistaako joku, milloin viimeksi talousuutisten perusvire olisi ollut jotain muuta kuin epävakaa? Ehkä kesällä 2006? Syksyllä 2008 jenkkipankeissa rytisi. Samoihin aikoihin Suomessakin toimivia islantilaispankkeja ajautui valtion syliin. Sittemmin puntit ovat tutisseet euroalueella milloin minkäkin maan pankkien tilanteen vuoksi.

Meillä rytisi kertaalleen jo 1990-luvulla, jolloin pankkeja hajotettiin ja yhdistettiin, osa vaihtoi nimeä, jotkut lakkasivat olemasta. Nykyisin kadonneiden pankkien säästölippaat – possut, maapallot ja oravat – ovat keräilyharvinaisuuksia, mutta jotain on 25 vuoden takaisesta pankkiskenestä jäänyt kaupunkikuvaankin.

Ennen 90-luvun lamaa pankit omistivat kiinteistönsä, rahalaitoksen nimi hakattiin kiviseen julkisivuun ja messinkiset ovenkahvat oli valettu firman logon muotoisiksi. Kai silloin ajateltiin, että kaikki on pysyvää. Vaikea kuvitella, että tänä päivänä yksikään pankki uskaltaisi kaivertaa nimeään graniittiin. Jos homma menee puihin, on valomainoksesta helppo vain katkaista sähköt.

Tavallaan on kyllä ihan hauskaakin, että merkkejä menneestä yhteiskunnasta näkyy kaupunkikuvassa. 80-luvun pankkien jyhkeät graniittikasat eivät ole mikään uusi keksintö, sillä monen helsinkiläisen jugend-linnan julkisivua tai porttikongia koristaa talon rakennuttajan nimi, esimerkiksi Raittiuden Ystävät. Ehkä vähän sääli, että nykyisin juuri kukaan ei omista omaa liiketilaansa vaan kaikki ovat kiinteistösijoittajien vuokralaisia; 50 vuoden kuluttua olisi ehkä ihan nostalgista hymistä vaikkapa kiviseen julkisivuun nakutetulle vihaiselle linnulle.

Toimistonörtit vs. julkisivulautakunta: 1-0

Ruoholahdessa, Länsiväylän ja Porkkalankadun risteyksessä on käynnissä kahdeksanbittinen kaupunkikuvan elävöitys:

Post-it-lapuista tehdyt Pacman-hahmot tervehtivät Espoosta kaupunkiin kurvaavia matkalaisia.

Ja peli jatkuu vastapäisen talon ikkunoissa.

Tykkään!